Perussuomalaiset nuoret ja ad hoc-tuolileikki

Perussuomalaiset nuoret ovat sitä mieltä että on olemassa vain tyttöjä ja poikia. Asia kuulemma määräytyy biologisesti. Siihen nähden, on toki tavallaan mielenkiintoista että he kokevat tarvetta ottaa kantaan biologisiin faktoihin poliittisena järjestönä. Biologiset faktat kun ovat asioita jotka saa selville tutkimalla, siis varustautumalla sopivilla välineillä ja katsomalla miten asiat luonnossa ovat (tässä kohtaa en voi millään vastustaa kiusausta mainita limasieniä joilta on löydetty 13 sukupuolta. Kiitos evoluution, ihminen jakaa sientenkin kanssa kymmeniä prosentteja geenejä. Miettikääpä sitä, ystävät!) Syvä vakaumus tai edes sen toteaminen "näin on ja PISTE"-sävyyn ei ole saanut Aurinkoa kiertämään Maata. Ihmisen biologiakaan ei ole poliittinen kysymys, ei edes filosofinen kysymys.

Sukupuoletko riippuvat kromosomeista? Väärin. Aivot ovat käsittääkseni elin, siispä myös aivojen rakenteesta riippuu muutama asia. Naisten ja miesten aivot todella ovat keskimäärin hieman erilaiset. Niin ovat myös homomiesten ja heteromiesten aivot. Aspergernaisten aivoissa taas on keskimääräistä enemmän miehille tyypillisiä piirteitä. Myös sukupuolihormonien ja muiden elimistössä esiintyvien kemiallisten yhdisteiden pitoisuudet voivat vaihdella jännittävillä tavoilla, ja nämä vaihtelut ilmenevät sekä fenotyypissä että käyttäytymisessä. Ja tätä rataa.

Ai niin, mutta tämäntyyppisissä esimerkeissä puhutaan poikkeuksista ja häiriöistä. Niitä ei lasketa.

Hyvä on, ei lasketa. Seuraavaksi kysyisin, mitä Perussuomalaiset nuoret ajattelevat intersukupuolisista eli niistä Suomessakin vuosittain syntyvistä kymmenistä vauvoista joiden sukupuolielimet muistuttavat sekä tyttöjen että poikien elimiä? Ei puhuta niistäkään, sellaisiakin ihmisiä on lopulta pieni joukko, ja osa heistä on vanhempaa sukupolvea jonka syntyessä kukaan ei kyseenalaistanut, olisiko kenties väärin leikata vauvan sinänsä terveitä ja toimivia elimiä vain jotta hänet saataisiin ahdettua muottiin. Yleensä intersukupuoliset vauvat on leikattu tytöiksi. Valinnassa painaa biologian lisäksi paljon myös se fakta että kirurgisesti on paljon helpompi rakentaa ihmiselle vagina kuin normaalisti toimiva penis. Tässä yhteydessä voimme vaieta myös niistä lapsista joilta kyllä löytyy toisen sukupuolen ulkoiset sukuelimet vaan ei sisäisiä: tytön näköisiä joilla on kuitenkin kohdun sijasta piilokivekset, pojan näköisiä joilla on munia sarjoittain. Ratkaiseeko heidän kohdallaan ulkonäkö vai sisin? Vai olisiko mitenkään mahdollista kysyä, miten he itse asian kokevat? Olisiko moraalisesti paras ratkaisu kuitenkin hyväksyä nämä lapset ja antaa heidän kypsyä rauhassa kunnes he osaavat itse päättää tarvitseeko heidän kehoaan muokata ja jos tarvitsee, mihin suuntaan? 

Puhutaan vihdoinkin niistä kromosomeista. Siis niistä ihmisistä (joiden tarkkaa lukumäärää kukaan ei edes tiedä) jotka olemukseltaan muistuttavat naisia tai miehiä mutta joilta tarkemmassa syynissä löytyy epätyypillinen kromosomisto. Onko XXY-kromosomit omaava henkilö nainen vai mies? Onko hänen pakko valita? Onko XXYY-henkilö sekä täydellinen nainen että täydellinen mies? Saako sukupuolestaan muuttaa mieltään, jos ne paljonpuhutut geenit antavat luvan olla kumpi vain? Luonnollisesti tällaisetkin pohdinnat voi välttää toteamalla että tällaisiakin ihmisiä on varmasti aika vähän.

Joka kierroksella kun pudotamme ad hoc-tuolileikissä pois jonkun ihmisryhmän vetoamalla siihen että kysymyksessä on kuitenkin vähemmistö ja enemmistö ihmisistä on cisnaisia tai cismiehiä jotka eivät suuremmin kärsi heteronormatiivisuudesta, poispudotettujen ryhmän pääluku kasvaa. Lopulta heitä onkin aika paljon. Ihmisiä joita ei haluta nähdä eikä kuulla ja joiden olemassaoloa ei edes haluta muistaa. Heistä ei saisi edes nuorille kertoa. Kyllähän jokainen omasta identiteetistään varma hämmentyy ja muuttuu epävarmaksi saadessaan tietää että erilaisia ihmisiä on olemassa  (samalla lailla eri väriset ja eri kulttuuria edustavat ihmiset ovat uhka elinvoimaisen suomalaisen kulttuurin edustajalle). Vai hämmentyykö todella? Onko tasa-arvon, normaalien vapauksien ja elintilan antaminen muille väistämättä minulta pois jollakin kauhealla tavalla? Entä ne nuoret jotka todella ovat epävarmoja hyvästä syystä- onko oikein tunkea heitä ahtaisiin muotteihin vai kertoa että on olemassa erilaisia ihmisiä joista jotkut kuuluvat vähemmistöihin, mutta ovat silti yhtä arvokkaita kuin enemmistön edustajat?

Nyt oikeesti: jos joku, lapsi tai aikuinen, ahdistuu suuresti siitä että saa tietää että ihmisiä on moneen lähtöön, vika ei ole siinä joka kehtaa olla olemassa vaikka on erilainen. Nyt on korkea aika sisäistää se ajatus että muiden syrjiminen ei ole oikea tapa käsitellä omaa epävarmuutta ja maailman monimutkaisuutta. Erilaisuus ei ole arvostelua, kapinointia tai hyökkäys enemmistön arvoja vastaan. Erilaisia ihmisiä vain on. Mutta sivistysvaltiossa (jota toki olen huomannut Perussuomalaisten tarmokkaasti vastustavan) kaikilla on ihmisarvo ja yhtäläiset oikeudet siihen asti missä muiden vastaavat oikeudet alkavat.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments