Ostolakkokin vielä, ja törmäyksiä Reaalimaailman kanssa

Sehän on jo vanha juttu, että olen nykytermein ilmaistuna pysyväisluontoisella mediapaastolla (yhden blogin painoarvo on osoittautunut köykäiseksi...) Tänään opin, että olen myös onnistunut olemaan -asiasta onnellisen tietämättömänä- myös pitkän tähtäimen ostolakossa, ainakin jos erästä amerikkalaista, aiheesta paljon kirjoittanutta bloggaajagurua on uskominen. Pitkän tähtäimen ostolakkohan ei tarkoita sitä ettei ostaisi mitään, vaan kuluvat päivittäistavarat saa ostaa, ja niiden lisäksi vielä välttämättömyysostokset sekä sellaiset suunnitellut hankinnat jotka on etukäteen merkinnyt listalle. Listan laatua tai pituutta ei suuremmin rajoitettu vaan lakkoilijaa kehotettiin vain harkitsemaan sen sijaan että ostaisi miettimättä kaiken mihin huomio hetkeksi kiinnittyy.

Itse en ole tietenkään tajunnut eläväni suuressa kurissa, vaan ihan vilpittömästi ollut sitä mieltä että olen lievästi piloillehemmoteltu (mistä voimme toki syyttää vähän myös Puolisoa). Mitään tarpeellista ei puutu, ja sen lisäksi omistan yhtä sun toista sellaista minkä perimmäinen tarkoitus on vain sulostuttaa elämää. Tutkimalla totuus kuitenkin paljastui. Jossain vaiheessa osa Reaalimaailmasta on vinksahtanut tilaan, johon verrattuna täällä elellään kovassa kurissa...


1) En koskaan mene kauppaan tai edes alennusmyynteihin "katsotaan löytyisikö täältä jotain"-asenteella. Käyn ostoksilla jos tarvitsen jotakin, ja tarpeen siis määrittelen ennen kuin lähden ostoksille. Mitä huolellisemmin määritelty, sen parempi: en tarvitse uusia housuja vaan "tarjouksesta mustat toppahousut lumenluontiin". Jos näen kaupassa jotakin ihanaa, pistän asian mieleen ja palaan kotiin vielä harkitsemaan. Jos en löydä haluamaani, vaan vain jotakin sinne päin, en osta, vaan jatkan etsintää. Jos löydänkin rumat vihreät toppahousut, mitä sitten teen kun mustat tulevat vastaan? Sinnittelen edelleen rumilla vihreillä housuilla jotka kärsimättömyyden puuskassa menin ostamaan, vaiko ostan mustat jolloin rumille ei enää ole tarpeeksi käyttöä ja minulla on jäteongelma? Parempi malttaa mielensä.

Reaalimaailmassa "katsotaan löytyisikö täältä jotain"-asenne tuntuu kuitenkin olevan suorastaan vallitseva ostostyyli.

2) Ostaminen, kaupoissa kiertely tai kaupallisten tiedotteiden (ml. naistenlehdet) lukeminen eivät ole hyviä rentoutumis- tai ajanviettotapoja. Sitä varten ovat harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja tapahtumat. Olen ihan hyvä keksimään itselleni rahanreikiä- en kaipaa mainoksia, uutiskirjeitä enkä kaupallisia yhteistyöbloggauksia kertomaan minulle mitä vielä pitäisi ostaa. 

Reaalimaailmassa markkinointi on yhä tehokas tapa nostaa tuotteiden menekkiä ja kuluneet myyntiargumentit uppoavat kansaan yhä uudelleen.

3) Päättäessäni tarvitsevani jotakin, kirjoitan tarpeen muistiin. Sitten odottelen, ellei asia ole todella kiireellinen (esimerkiksi: pitää leipoa mutta hiiva loppui ja vatkain hajosi-tyyppiset tilanteet ovat kiireellisiä tarpeita.) Usein tarpeet katoavat tai ainakin lykkääntyvät suuresti pelkästään tällä konstilla. En ole ihan niin välkky että osaisin erottaa silmänräpäyksessä tarpeet haluista, mutta parin viikon-muutaman kuukauden harkinta-aika on ihmeen valaiseva. Marketista hankittavista tuotteista riittää kun merkitsee ne viikon kauppalistaan. Ostolakkoiluksi ei ehkä lasketa tapaani käydä läpi tarjouslehdet ennen viikon kauppalistan väsäämistä. Ihan muuten vaan olen sitä mieltä että melkein mikä tahansa käyttökohde roposille on parempi kuin harkitsemattomuus päivittäistavaraostoksilla.

Reaalimaailmassa näyttäisi olevan paljon ihmisiä joiden mielestä tämä on varma todiste henkilön kehityksen jäämisestä anaalivaiheeseen.

4) En koskaan osta uutuustuotteita testatakseni tai kokeillakseni niitä. Tuotteelle täytyy olla tarve. Jos olen epävarma, netti on väärällään tuotearvioita kaikesta mahdollisesta. Usein myös pelkkä harkinta-ajan olemassaolo selkiyttää asioita. 

Reaalimaailmassa mitään ei voi tietää jos ei itse testaa. Näinköhän ne kuuluisat jyrkänteiltä alas loikkivat sopulitkin ajattelevat?

5) En koskaan osta tuotetta etupäässä siksi että se on uutuus, alennuksessa tai sitä on saatavilla vain rajoitettu erä. Nämä ovat kaikki myyntitemppuja jotka eivät kerro mitään tuotteen ominaisuuksista. Olen muuten huomannut, että sellaisiakin tuotteita joita mainostetaan olevan saatavilla rajoitetusti, on kyllä myynnissä myöhemminkin. Jos missaa jotakin mielettömän upeaa ja malttaa etsiä, tuote yleensä löytyy muutamassa vuodessa. Hinta on yleensä rutkasti halvempi. Ja vaikka harvinaisuuslisää pitäisikin maksaa, sekin tulee paljon halvemmaksi kuin tapa ostella kaikkea vastaantulevaa myyntiargumenttien perusteella.

Reaalimaailmassa myyntiargumentti näyttäisi usein olevan olennainen tuotteen ominaisuus, ja tilaisuuksiin on tartuttava heti tai ne menevät ohi ikuisiksi ajoiksi...

6) Olen lähtökohtaisesti muutosvastarintainen. Pidän siitä että asiat tehdään kunnolla kerralla ja sitten siirrytään seuraavaan probleemaan. Sisustusta ei siis tarvitse veksalata monta kertaa vuodessa, vaan vain jos tulee uusia konkreettisia tarpeita. Vaatteet ja asusteet hankitaan vähintään vuosien käyttöön. Harrastuksiakaan ei vaihdeta ja kokeilla joka vuosi. Jos jotakin uutta kokeillaan, niin harkitusti sittenkin. En osta vähän huonompia harrastusvälineitä tai uuden tyylisiä vaatteita tietoisesti halpoina ja huonolaatuisina versioina vain kokeiltavaksi. Jos haluan jotain, minun pitää haluta sitä niin paljon että olen valmis ostamaan alusta asti kunnollista.

Reaalimaailmassa kaltaiseni ihmiset ovat hirvittävän tylsiä. Entä miten ilmaista ainutlaatuista persoonallisuuttaan, mielialaansa, luovuuttaan, arvojaan tai vain sitä että on tutustumisen arvoinen hyvä tyyppi muuten kuin kuluttamalla profiiliinsa sopivia tuotteita? 

7) Liukenen, tai muutun vähintään poissaolevaksi jos joudun hyvin osto-orientoituneeseen seuraan. Minusta hankinnat, tavarahaluamiset, uutuustuotteet ja trendit ovat tosi huonoja keskustelunaiheita- ja sen taitaa huomata minusta.

Reaalimaailmassa ostokset ovat täydellinen puheenaihe. Ne kiinnostavat kaikkia eivätkä ärsytä ketään. Uuden ajan metsästäjä-keräilijän nuotiotarinoita ovat ihanuudenmetsästysretket tavaraviidakossa, kliimaksina tietysti saaliin "kotiuttaminen"...

Ponk, ponk, ponk. Postaus päättyy sekaviin tunnelmiin, sillä tässä vaiheessa pää alkoi olla aika kipeä kaikesta tuosta törmäilystä Reaalimaailman kanssa.

3 kommenttia:

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Ihminen ei tajua kuinka paljon _ostelee_, ennenkuin alkaa _ostamaan_ vain tarpeeseen. Nykyään joudun melkein tiheimmin uusimaan elektroniikkaa, kunnon läppäri ja älypuhelin kun ovat välttämyystarvikkeita ja suunniteltu hajoamaan nopeasti. Mitään muuta en olekaan sitten ostellut enää pariin vuoteen ja esim. vaatteita ei ole tarvinnut kertaakaan, vaikka ennen muka tarvitsi kaikkea ja kaikenlaista. Myös tavaran ja vaatteiden olematon jääleenmyyntiarvo ja niistä edes kuluttomasti eroonpääsemisen vaikeus realisoituivat ulkomaille muuton yhteydessä, ja nykyään olen hyvin tarkka siitä, etten hanki juuri mitään juuri koskaan.

loves2spin kirjoitti...

My mother always told me that if I was considering a purchase, to go home and "sleep on it." That was very good advice.

Saara R kirjoitti...

Mieletön_migreenikko: Elektroniikka kyllä kestää tosi huonosti. Välillä toki mietityttää kuinka moni välittää kestävyydestä ja kuinka moni on todellisuudessa vain tyytyväinen päästessään päivittämään laitteensa uuteen versioon. Itse yritän aina etsiä laitteita joissa on mahdollisimman pitkä takuu.
Muuten en kyllä voi sanoa ettenkö hankkisi "mitään juuri koskaan"- kuten sanottua, pidän itseäni suorastaan piloillehemmoteltuna. Enää en kuitenkaan ole ihan varma siitä, onko käsitykseni tosi nykyajan objektiivisilla kriteereillä.

loves2spin: I usually write down my needs and wants. It's amazing how often items fall off from my list just because I've taken a week or a month to rethink the whole thing.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments