Ilmastomietintöjä: ajokortti ei ole kansalaistaito

Jo siihen aikaan kun minä olin lukiossa, ajokortin teoriaosuus oli mahdollista suorittaa valinnaisena kokeena. Se jäi suorittamatta. Asuin ja kävin koulua Helsingin Kalliossa. Sitä paitsi minun on vaikeaa erottaa oikeaa ja vasenta, mikä lienee aika iso haaste autoilijalle. Sittemmin olen ajautunut rauhallisemmalle maailmankulmalle, mutta ajokorttia ei vieläkään ole. Meidän perheelle riittää yhä yksi auto, vaikka asia jo hieman sumplimista vaatiikiin. Toinen auto ja kuski olisivat tietysti joissakin tilanteissa mukavampia, mutta viimeistään kulupuolen ajatteleminen palauttaa tehokkaasti maanpinnalle. Henkilöauton ylläpitoon kuluvalla summalla ajelee kuukaudessa aika monta taksimatkaa jos niikseen tulee. Bussikyydeistä puhumattakaan. Lyhyet matkat taas kannattaa joka tapauksessa kulkea jalan jo pelkistä terveyssyistä. Sitä paitsi: jos meitä ajokortittomia ja autottomia olisi enemmän, ehkä päättäjilläkin olisi enemmän motivaatiota panostaa julkiseen liikenteeseen. 

Viime syksyn aikana täällä Lohjalla on keskusteltiin jälleen mahdollisuudesta saada junarata kaupunkiin. Hankkeeseen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti. Miksi ei suhtauduttaisi, onhan Lohja kooltaan yhtä iso kuin monet vastaavalla etäisyydellä Helsingistä sijaitsevat radanvarsikunnat. Mielenkiintoista keskustelussa on ollut kuitenkin se miten monet päättäjämme ottavat yksityisautoilun vahvan aseman Lohjalla annettuna ja ikuisena faktana. Näkemys ei ole perusteeton: paikallinen joukkoliikenne toimii vain välttävästi ja kaupunkiimme kuuluu pienen keskustan lisäksi laajoja harvaan asuttuja alueita kyläkeskusten ympärillä. Nämä ovat faktoja. Tästä huolimatta fakta on myös se että yksityisautoiluun perustuva elämänmuoto on kestämätön. Se siis tulee loppumaan. Joko hallitusti ja suhteellisen miellyttävästi tai jollakin ikävämmällä tavalla. Täällä Lohjalla bussia käyttävät usein ne joilla ei ole mahdollisuutta autoilla: koululaiset jotka ovat liian nuoria hankkimaan mopoja ja mönkijöitä ja vanhukset. Monille koululaisille menopeli luonnollisesti hankitaan heti kun ikä sallii, syrjäytyminenhän selvästi uhkaa jos ei pääse päristelemään mopolla lenkkiä kesäviikonloppuisin. Vakavammin puhuen, kaikkine puutteineenkin jo nykytason julkinen liikenne olisi käypä perusvaihtoehto paljon useammalle. Jos kaupunki ryhtyisi reippaasti purkamaan yksityisautoilun asemaa, moni lohjalainenkin voisi vähentää autoiluaan reippaasti. Eivät ihan kaikki, mutta paljon nykyistä useammat. Asia on pitkälti kulttuurikysymys, eikä siinä mitään, mutta yksityisliikennöintiä ei oikein planeetta tahdo kestää. Laskelmien mukaan jopa Ykköstien kestokyky tulee lähivuosina vastaan.

Ongelmaan voidaan kuitenkin tarttua monilta kanteilta. Joukkoliikenteen
 lisäminen ja sujuvoittaminen on vain osa ratkaisua. Toisaalta liikennemääriin voidaan puuttua myös puuttumalla ihmisten tarpeeseen liikkua arjessaan. Etätyö, sähköinen asiointi ja verkkokaupat ovat vain pari esimerkkiä ilmiöistä jotka vähentävät liikkumisen tarvetta. Koska kuulun siihen sukupolveen joka muistaa ajan ennen nettiä, osaan sanoa että nämä ilmiöt ovat vähentäneet omaa tarvettani liikkua jo nyt. Sen sijaan että minun tarvitsisi raahautua kaupunkiin ostoksille, paketit saapuvat lähikauppaan tai peräti kotiovelle. Tullauksenkin voi hoitaa netissä sen sijaan että tarvitsisi rämpiä lähimpään tullitoimipaikkaan paperipumaskan kanssa- niin täytyi muuten tehdä vielä tämän blogin alkuaikoina. Harrastamiseenkin lähinäkökulma sopii. Tuleeko onni todella siitä että perheenjäsenet viuhtovat iltaisin omissa harrastuksissaan kuka missäkin, vai olisiko hyvinvoinnin kannalta parempi tehdä enemmän yhdessä perheenä ja lähempänä kotia? Ehkä kotikylän urheiluseura ei lupaa huippuvalmentajia, mutta toisaalta hyvin harvasta lapsesta tulee ammattiurheilija. Liikunnan iloon ja kunnonkehittämiseen kotikylän tarjonta riittää hyvin. Eikö vaihtoehtojen vähyyttä kompensoi arjen helppous ja se että omalla kylällä harrastaminen lisää arjen yhteisöllisyyttä? Yksityisautoilua puolustetaan usein vetoamalla sen mukavuuteen ja kätevyyteen. Täsmälleen samoilla argumenteilla voi myös puolustaa sellaisten keksintöjen tarvetta jotka vähentävät tarvetta lähteä liikenteeseen.

Lähipalveluiden karsiminen ja keskittäminen puolestaan on vastakkainen trendi. Pian Virkkalan terveysasemakin lopettaa (ellei Vasemmisto onnistu tekemään viime hetken ihmeitä, mitä toki kovasti toivon), ja kävelymatka terveyskeskukseen vaihtuu sen myötä vähintään bussikyytiin. Postipalveluiden alasajoa markkinoitiin meillekin ekologisuudella- mutta minulta ei ole jäänyt huomaamatta että postinkantaja joka ennen liikkui polkupyörällä, tekee tätä nykyä kierroksensa autolla. Ihan kaikki säästäminen ei sittenkään ole synonyymi ekologisuudelle. Kumpaa nyt on ekologisempaa liikennöidä: terveyskeskuksen henkilökuntaa vai asiakaskuntaa? Enkä nyt mene edes siihen että juuri terveyspalveluita käyttävät ihmiset ovat usein huonosti liikkuvia: vanhuksia, lapsiperheitä tai ihmisiä joiden liikkumista sairaus hankaloittaa.

Kun ajokorttia kohdellaan kansalaistaitona, hyväksytään karvoineen ja nahkoineen myös yksityisautoilun hallitseva asema. Kuitenkin teknologian kehitys on edennyt siihen vaiheeseen että juuri nyt olisi hyvä hetki alkaa rakentamaan toisenlaista kulttuuria ja ratkomaan niitä ongelmia jotka ovat tulleet yksityisautoilun valtakauden myötä.

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Kyllä mun mielestä ajokortti kuuluu kansalaistaitoihin nykyisin (puuttuu muuten itseltänikin). Teillä on kotona auto ja kuski, et näe asiaa samalla lailla kuin se, jonka on pakko turvautua taksiin joka eläinlääkärikeikalla jne. mitä näitä ajoja nyt onkin. Toisaalta mulla ajokortti olisi aika turha, koska ei varmaan olisi varaa ylläpitää autoa eli ajotaitoa. Mutta silti puollan sitä, että jokaisen täysi-ikäisen pitäisi osata ajaa kun tarve tulee.

Saara R kirjoitti...

Olen kyllä turvautunut taksiin eläinlääkärikeikalla Puolison ollessa työmatkalla. Ei tuo chauföörini ole ihan aina tikkana paikalla. :) Epämukavaa? Kyllä, mutta tällaiset keikat ovat satunnaisia. Yleensä pärjää suunnitelmallisuudella. Ja jos kaupungin liikennesuunnittelu ei lähtisi siitä että jokaisella on ja pitää olla auto, joukkoliikenteen saatavuuskin voisi olla parempi. En nyt ollenkaan väitä että *kaikki* tulisivat toimeen ilman autoa. Eivät tietenkään, mutta nykyistä paljon useampi voisi pärjätä jopa täällä pk-seudun ulkopuolella jos yhteiskunta tulisi pikkuisenkin enemmän vastaan. Pärjäisi luultavasti nykytilanteessakin elleivät auto ja ajotaito olisi itsestäänselvyyksiä.

Ajotaidon ylläpito on hyvä pointti sekin, ja hyvä on myös kysyä, kuinka paljon se näkökohta painaisi auton käytössä. Jos minulla olisi auto, ajotaidon takia olisi perusteltua autoilla ainakin useimmat niistäkin matkoista jotka nyt sujuvat bussilla ihan mukavasti, ehkä osa niistäkin matkoista jotka olen tottunut kävelemään. Lompakko ja ympäristö eivät kiittäisi, tuskin terveyskään.

Sitten on tämmöinenkin ihan käytännön näkökohta, ettei ajokortti ole pelkästään haluamiskysymys. Itsellänikin on vähän siinä ja siinä, kannattaisiko korttia neurologisista syistä edes yrittää. Monelta menee ajokortti iän vuoksi- ja itse asiassa käsittääkseni ajokortti pitäisi ottaa pois useammalta kuin se nykyisin otetaan juurikin siksi että lääkärit pitävät autottomuutta suurempana ongelmana kuin sitä että kuski saattaa olla liikenteessä vaarallinen. Moni menettää kortin hölmöiltyään liikenteessä. Mutta näidenkin ihmisten pitäisi suoriutua jotenkuten perusarjesta! Ajokortin menetyskään, syystä tai toisesta, ei saisi olla sama asia kuin kotiarestirangaistus.

Ja pohjalla on tosiaan se aika iso ongelma että planeetta ei kestä nykymenoa.

Rulla kirjoitti...

Mielestäni yksi hyvä välimuoto voisi olla jonkin sortin yhteisomistus/käyttöautot. Esim. kerrostaloyhtiöille näitä on aina välillä väläytelty. Itse olen myös vankka joukkoliikenteen kannattaja, joka nyt itkee verta VR:n ja valtion päätösten vuoksi, koska toimivat junayhteydet ollaan lopettamassa niin monilta käteviltä junareiteiltä. Ilmastonmuutoksen vuoksi on kestämätöntä ajatella, että lähtökohtaisesti ekologisempi juna ollaan korvaamassa bussiliikenteellä, joka on lisäksi käytännössä asiakkaalle usein kalliimpi, epämukavampi ja lisää matka-aikoihin reitistä riippuen jopa useamman tunnin.

Toki olen myös sitä mieltä, että jotkut tarvitsevat yksityisautojaan ja se lienee ok. Kuitenkin kummastuttaa se yleinen asenneilmapiiri, että bussilla matkustaminen pääsääntöisesti on lasten ja vanhusten hommaa ja jokainen kynnelle kykenevä aikuinen hankkii oman auton, koska se nyt on vaan niin. Itse pidän kovasti toimivasta bussiliikenteestä, koska se säästää kaupungeissa parkkeeraamisen ja ruuhkien tuskan.

Saara R kirjoitti...

Tuo olisi selkeä askel parempaan. Onhan auton vuokraaminen nytkin mahdollista, mutta kuinka paljon helpompaa olisikaan jos parkkipaikalta löytyisi taloyhtiön auto tai parikin.
Juuri tuo mainitsemasi asenneilmapiiri harmittaa minuakin. Keskustelu junnaa paikallaan kun esiin nostetaan nopeasti ne ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat autoa. Tarvitsevat, tarvitsevat, mutta nykyisessä asenneilmapiirissä autoa käyttävät monet muutkin eikä joukkoliikenneratkaisuihin etenkään pk-seudun ulkopuolella juuri panosteta.

VR:n tilanne olikin yksi tämän postauksen inspiraation lähteistä. Juna on bussia selvästi kätevämpi liikenneväline, ja tänä aikana rataverkkoon pitäisi ekologisista syistä investoida supistusten sijasta.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments