Taas yksi hyvä syy kieltäytyä myös tekoturkiksista

Nuoruuteni vuosituhannen vaihteessa oli eräissä asioissa jotenkin tiedostavampaa aikaa kuin tämä päivä. Silloin turkissomisteiden käyttäminen oli useimmista parikymppisistä noloa ja taantumuksellista. Nykyään nuoret naiset ovat innostuneita jälleen turkissomisteisten vaatteiden ostamisesta. Valtavirtamuodissa vilahtelee turkissomisteisia pipoja ja takkeja, turkisliivejä ja jos jonkinlaista somistetta. Tämän täytyy olla muodin ja välinpitämättömyyden tekosia- eettinen ymmärryshän asian ympärillä ei ole muuttunut ainakaan sallivammaksi. Mitä nyt 2000-luvun aikana halpatuotanto on alkanut jyräämään entistä hullumpana, ja monet luksustuotteet ovat muuttuneet massatavaraksi joita tavallisetkin ihmiset voivat himoita ja ostella. Ylellisyyden symbolit, turkis niiden mukana, ovat muuttuneet massatuotteiksi. Turkiseläinten olot eivät ole Suomessakaan kehuttavat (ja vaikka olisivatkin, turkis on turhamaisuustuote jonka ostamisesta ei saa millään vänkäämisellä eettisesti puolustettavaa), mutta Kaukoidässä johon vaatetuotanto on pitkälti siirtynyt, eläinten olot ovat erityisen kurjat. 


Kun turkis on kuitenkin muotia, on moni keksinyt rauhoittaa omatuntoaan ostamalla tekoturkista. Olenkin ehtinyt välillä tuntea itseni tiukkapipoksi "ei edes tekoturkista minulle"-politiikallani. Perusteluni on ollut se, että myös tekoturkiksen käyttö viestittää että eläinten raadot näyttävät hyvältä päällä. Nyt perusteluita on ilmaantunut lisää. Saksan tuotetestaussäätiön Stiftung Warentestin suorittamassa pistokokeessa on käynyt ilmi, että tekoturkiksena myydään myös aitoja raatoja. Edes hinta ei paljasta karvan alkuperää, sillä aito turkis saattaa olla jäljitelmää halvempaa (mikä herättääkin monia mielenkiintoisia ajatuksia siitä millaisissa olosuhteissa karvojen alkuperäisiä omistajia on pidetty). Luonnollisesti soppaan sekoittuvat muutkin klassiset vaatehuijausten elementit: vastuuta vaikenemalla pakenevat brändit joiden joukossa on sekä luksus- että massamerkkejä, myyjät joilla ei ole hajuakaan siitä mitä he todella ovat myymässä, pitkät ja hämäräperäiset tuotantoketjut sekä raskaat kemikaalikylvyt joilla turkikset on käsitelty.

Vanha fatwani on siis entistä paremmin perusteltu. Aidon ohella myös tekoturkiksen välttäminen ei ole uuden tiedon valossa supererogatorinen teko jonka voi valita jos on ympäristöeetikko tai erityisen eläinrakas, vaan ainoa varma keino varmistaa se että turkiksia tulee todella välttäneeksi. Eettistä on siis nyt olla ostamatta ja käyttämättä mitään turkista muistuttavaa (poislukien mummon perintöminkki tai viime vuonna ostettu tekoturkissomisteinen vaate, sellaiset voi käyttää loppuun mökki- tai pilkkivaatteina, piilossa ihmisten katseilta). Vilua voi torjua kerrospukeutumisella tai käyttää muita lämpimiä materiaaleja (joihin muuten lukeutuu mielestäni lammasturkki, sillä lammas ei ole turkiseläin). Vuonna 2016 voimme valita monista vanuista ja villakankaista. Ja pohjimmillaan, koska eettisyys edustaa sitä järkevää ja sivistynyttä toimintatapaa, ei pieni vaivannäkö ratkaisujen löytämiseksi ole yhtään liikaa vaadittu keneltäkään. Nythän ei siis enää puhuttu supererogatorisesta puuhastelusta vaan siitä miten välttää osallistumasta eläinten hengiltä kiduttamiseen sellaisessa tilanteessa jossa mahdollisuuksia toimia paremmin on tarjolla runsaasti. Totta tietysti on, että koska aikamme vaateteollisuus on moniongelmaista, ei mitään vaihtoehtoa voi julistaa suoralta käsin täysin ongelmattomaksi. Kysymys on vaatimattomasti siitä että melkein mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin se kärsimään kykenevien olentojen tappamiseen ja kiduttamiseen osallistuminen välinpitämättömyyden, turhamaisuuden, ahneuden ja omankädenoikeuden takia. Palkintona ei ole ekstra-erinomaisuuspisteitä vaan vain se että välttyy olemasta sellainen ihminen. Mikä toki on allekirjoittaneen mielestä aika iso palkinto...

posted under , |

2 kommenttia:

Rulla kirjoitti...

Hyvää pohdintaa. Eilen itseasiassa tuli mietittyä turkiseettisyytä muutaman "eettisen" turkismainoksen näkemisen jälkeen. Jotenkin oma ajattelu on muotoutunut sen suuntaiseksi, että joskus on perusteltua pukeutua jonkin sortin turkkivaatteisiin ja nämä perustelut yleensä ovat sitä luokkaa, että muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole kohtuullisesti saatavilla. Esim. arktisilla alueilla poronnahkakintaat tai -kengät turkisvuorella ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta voi esim. keinokuitumateriaaleja käyttää (tai tällaisia ei ole kohtuullisesti saatavilla). On sinänsä järkevää hyötykäyttää eläin karuissa oloissa mahdollisimman hyvin, mutta paino nimenomaan hyötykäytöllä, jolla ei ole mitään tekemistä muotiteollisuuden kanssa. Kuitenkin pointtina tässä touhussa yleensä on se alkuperäinen turkisvaatteiden tarkoitus eli lämpimänä pysyminen eikä se, miltä eläimen nahka karvoineen näyttää. Ja kuten postauksessa tuli ilmi, yleensä turkiksille on vaihtoehtoja. Muoti ei mitään muuta olekaan kuin vaihtoehtoja.

Eilen eniten mietitytti ns. roadkill-turkikssomisteet, joita markkinoidaan eettisinä vaihtoehtoina turkisteollisuudelle, mutta koko homma tuntuu aivan yhtä irvokkaalta, kuin muukin turkismuoti. Pinkiksi tai vihreäksi värjätty turkissomiste on yhtä karu, oli se sitten roadkill tai turkistuotannon läpikäynyt eläin. Kaikista eniten turhautumista ja surullisuutta aiheuttavat sellaiset turkisasiat, joiden on mahdotonta olla se lämmittävä kerros kylmässä ja joita käytetään vain koristeina.

Saara R kirjoitti...

En laskisi poroa turkiseläimeksi sillä perusteella että tarhattujen turkiseläinten hyvinvointiongelmat eivät koske suurimman osan ajastaan vapaana vaeltavia poroja. Lisäksi lampaiden tapaan porot ovat eläimiä joita ei kasvateta pelkän turkin vuoksi. Porontaljoilla ei tietääkseni ole myöskään samanlaista statusarvoa kuin tarhaturkiseläinten turkiksilla, ja toisaalta porotalous ja porotuotteet kuuluvat osaksi saamelaiskulttuuria. Poro- ja lammasturkikset ovat myös sen näköisiä ettei niitä yleensä sekoiteta luksusturkiseläimistä saataviin tuotteisiin. Hyvä että otit porot esiin! Turkisten käytössä ei mielestäni epäeettistä tosiaan ole karva sinänsä eikä materiaalin eläinperäisyys sinänsä, vaan se että ns. perinteisiä turkiseläimiä (sinikettuja, supeja, minkkejä jne.) pidetään niille sopimattomissa oloissa sellaisten tuotteiden vuoksi joille ei nykymaailmassa ole todellista tarvetta paitsi hyvin harvinaisissa poikkeustapauksissa. Vaikka turkki olisi lämmittävä, jotakuinkin kaikilla suomalaisilla on muitakin yhtä hyviä vaihtoehtoja pysyä lämpimänä paukkupakkasilla. Toivoisin kovasti, että joku kertoisi lämmikeargumentin käyttäjille ilouutisia kerrospukeutumisesta, lämpöalusvaatteista, laadukkaista päällysvaatteista...kun moni turkisrouva ei näytä kuulleen edes siitä miten tärkeä juttu lämmin päähine on lämpimänä pysymisen kannalta... Samoin, jos tarvitsee statussymboleita tai tahtoo pukeutua tyylikkäästi, siihenkin tarpeeseen voi vastata eettisemmin.

En ole varma, onko roadkill-somisteita saatavissa massatuotantoon riittävinä määrinä (mistä pääsemme takaisin postauksessa kuvattuun ongelmanippuun. Vaateteollisuus nyt ei vain oikein rehellisyydellä ja suoraselkäisyydellä ole loistanut). Toisaalta, alkuperältään eettisissäkin "perusturkiksen" näköisissä turkikeissa on yhä se perusongelma eli viesti siitä että kaltoinkohdellun eläimen raato on hyvän näköinen.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments