Kysy mitä vain vastaukset, osa 3: Mama Elfin kysymykset

Mama Elfillä oli useampi hieno kysymys. Niiden myötä Kysy Mitä Vain 2015 saa hienon finaalin.

1)Ok, tämä on vaikea, mutta yritä kumminkin; Miten löytyisi rauha Lähi-Itään? Mitkä toimet mielestäsi edistäisivät konkreettisesti rauhan tuloa ja pysymistä? Mitä voi pieni ihminen täällä Pohjois-Euroopassa tehdä asian eteen?

Jaa-a, täytyy sanoa että en ole juurikaan edennyt tämän kysymyksen pohtimisessa sen jälkeen kun vuoden 2014 Kysy mitä vain- karnevaaleissa kirjoitin siitä seuraavaa:

"Se mitä olen Lähi-Idän tilanteeseen perehtynyt (eli loppujen lopuksi aika pintapuolisesti), kertoo että Lähi-Idän tilanne on tosi vaikea ja rauhankehitystä hankaloittaa se että alueella on samanaikaisesti useita päällekkäisiä konflikteja, ja lisäpainolastina pitkä konfliktien ja kostonkierteiden historia. Suurvaltojen öljyintressit monimutkaistavat tilannetta entisestään... Olennaisin asia on vaikein: saada ihmiset rakastamaan rauhaa yli kaiken, ei vain silloin kun tietyt korkeammat intressit on toteutettu. Niin että rauhan vuoksi ihmiset ja valtiot olisivat valmiit antamaan anteeksi hirmutekoja, luopumaan ymmärrettävästä kostonhimosta, esivanhempiensa elämäntyön jatkamisesta ja perinnöstä, jopa uhmaamaan jumaltensa verenhimoa. Tuolla alueella on paljon painavia syitä suureen vihanpitoon, mutta unelmieni Lähi-Idässä herättäisiin huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on sittenkin rauha. Silloin voitaisiin lähteä hitaasti ja vaivalloisesti tarpomaan kohti rauhaa."

Vuoden aikana tässä ei olla ainakaan edistytty, vaan tavallisista kansalaisista suurvaltojen johtajiin ihmiskunnassa tuntuu istuvan sitkeässä usko pahan voimaan. Tämän seurauksena kriisi on pakolaisten saapumisen myötä alkanut koskettaa tavallisia eurooppalaisiakin. Kukin on reagoinut tavallaan. 
Kysymys johdatti minut miettimään, miten Suomeenkin on saapunut turvapaikanhakijoita joista osa palaa konfliktiherkälle alueelle ennemmin tai myöhemmin. Etenkin nuorilla ihmisillä ei välttämättä ole kuin hämärä käsitys siitä millaista on elämä yhteiskunnassa jossa rauha on vallinut vuosikymmeniä. Tästä avautuu tavallisille kansalaisille tärkeitä mahdollisuuksia toimia rauhan puolesta.

Voimme ensinnäkin tuomita kotitekoiset polttopulloterroristit selvin sanoin ja olla vähättelemättä heidän tekojaan leimaamalla ne yksittäisten (kuinka mones on vielä yksittäinen? koska se muuttuu terrorismitutkijoiden pelkäämäksi yksinäiseksi sudeksi?) känniääliöiden (kuinka helppoa on väsäillä polttopulloja humalassa?) toilailuiksi? Voimme nimittää kotimaisia polttopullottelijoita juuri siksi mitä he ovat: terroristitunareiksi ja toivoa että oikeusjärjestelmä saa otettua ilmiöstä hyvän kopin.

Jos nainen näkee kaupungilla pikkurikollisten masinoiman katupartion, hän voi mennä rauhallisesti kertomaan partioijille, että heidän läsnäolonsa ei lisää turvallisuudentunnetta. Koska partiot ovat oletettavasti paikalla juuri naisia suojellakseen, on palautteen antaminen varmasti täysin turvallista olkoonkin, että joillakin partiolaisilla on rikosrekisterissä tuomioita naisten pahoinpitelystä. Varmuuden vuoksi toivotan kuitenkin Tursaan suojelusta jokaiselle joka osoittaa siviilirohkeutta tällaisen tilaisuuden vastaan tullessa.

Yleisesti ottaen, voimme kaikessa elämisessämme yrittää toimia ystävällisesti, rauhallisesti ja suurisydämisesti, ilmentäen sitä perusturvallisuuden tunnetta josta saavat nauttia kansalaiset sellaisissa maissa joissa rauha on saanut vallita jo kauan.


2)Miten löytyy paras tasapaino informaatiotulvaan ahdistumisesta ja informaation vapaan kulun nauttimisesta?

Olemme kaikki erilaisia, joten tähän ei voi antaa kaikille sopivaa standardivastausta. Hyvä alku on jo pysähtyä miettimään ja harkitsemaan, missä oma tasapainopiste on. Mikä määrä informaatiovirrassa uiskentelua on omalla kohdalla rakentavaa ja riittävää? Mihin ja millaista informaatiota tarvitsen? Mitä en tarvitse, mistä on suoranaista haittaa? Missä vaiheessa informaatiotulvan kielteiset vaikutukset alkavat tuntua? Tämän sanottuani, luulen että ideaali on useimmilla alempana kuin nykyinen jatkuva mediavirrassa marinoituminen.  Hyvä idea voi olla kokeilla vähentää median käyttöä muutamaksi kuukaudeksi ja lähteä kehittämään omaa informaatiosuhdetta kokeilun pohjalta. Ja tietysti tuo kysymyksessä mainittu ahdistuminen on hyvä merkki. Ahdistuminen kertoo, että jotakin on vialla ja että asioita on syytä lähteä miettimään tarkemmin.

3)Onko negatiivisten/sielua raastavien ystävien/tuttavien sietäminen zen-harjoittelua vai itsensä rääkkäämistä?

Tässä kysymyksessä muuttujia ovat oma jaksaminen, rasituksen määrä ja laatu sekä se millainen ja kuinka tärkeä ihmissuhde on kysymyksessä.

Luonteen kehittäminen on hyvästä, samoin kuin taito tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Aika kylmäävä on ajatus maailmasta jossa  ystävät heivataan elämästä jos he eivät onnistu olemaan riittävän positiivista ja palkitsevaa seuraa. Pitkät ihmissuhteet joihin mahtuu monenlaisia vaiheita kuuluvat elämän suuriin rikkauksiin, ja sellaisia voi olla hieman hankala kehittää jos miettii ystävyyden palkitsevuutta justhetinyt-näkökulmasta. Henkinen kunto ei eroa fyysisestä siinäkään mielessä että molemmissa kehittysen kannalta hyödyllistä on määrältään ja laadulta sopiva määrä rasitusta- ihannetilanne ei ole maata sohvan pohjalla eikä lillua jees-ihmisten ympäröimänä. Parhaat ystävät eivät ole jees-ihmisiä vaan tarjoavat myös sopivasti haastetta ja kasvun paikkoja. Zen-harjoittelullakin on arvonsa. On oikein hyödyllinen taito oppia suhtautumaan tyynesti siihen tosiasiaan että maailmassa on paljon törppöjä ja että suuri osa heistä ei opi eikä kehity vaikka Minä miten ärsyyntyisin. Hyvästä on myös oppia suhtautumaan tyynesti omiin mahdollisuuksiinsa ja oppia erottamaan toisistaan ne tilanteet joissa omilla sanoilla voi oikeasti auttaa jotakuta niistä tilanteista joissa tyyneyden vaihtoehtona on vain kierroksien ottaminen ihan turhaan. Arjen pieniä ihmeitä ovat rasittavat tyypit joiden seura opettaa olemaan rasittumatta.

Toisaalta kaikella ja jokaisella on rajansa, ja jos niitä rajoja ei kunnioita, ihminen menee rikki. Siinä missä kohtuullinen määrä sopivanlaatuista rasitusta on hyvästä, liika repiminen aiheuttaa vain loukkaantumisia (ja sitä kautta isoja takapakkeja). On siis tärkeää erottaa toisistaan terveellinen epämukavuus ja rajojen lähestymisestä kertova ahdistus. Jälkimmäinen on otettava vakavasti ja siihen on reagoitava. Moraalisen erinomaisuuden, kuten fyysisenkään huippukunnon tavoitteleminen ei koskaan vaadi ihmistä rikkomaan itseään. Etiikan oppikirjat ovat toki väärällään tilanteita joissa toimintavaihtoehtoina ovat yli-inhimillinen sankarillisuus ja täystuho. Olen huomannut, että ne ovat nimenomaan tilanteita. Kokonainen ihmissuhde taas ei ole tilanne ja siksi sen käsittelemiseen sopii myös inhimillisyyden näkökulma ja inhimillisyyden rajat. Kehen tahansa suurta pahoinvointia aiheuttavaan tai kohtuuttoman rasittavaan ihmiseen voi ottaa etäisyyttä. On tärkeää ja vähän lohdullista, ettei etäisyyden ottaminen tällöinkään välttämättä merkitse rakastamisen loppua. Tunteilleen ei aina paljon mahda...mutta tunteiden perässä ei ole pakko juosta perikatoon. Hirveitä ihon alle luikerrelleita ihmisiä kohtaan voi tuntea rakkautta, ja voi tuntea surua siitä että syystä tai monesta ihmissuhde on viturallaan...mutta näitä tunteita voi kokea turvallisen välimatkan päässä. Joten: hyväkin ihminen on rajallinen olento. Yleensä muut ovat kovia vaatimaan "vielä vähän", mutta jos kaikkeen suostuu ja venyy, lopulta käy hullusti. 

Johtopäätös: tärkeintä on oppia erottamaan hyödyllinen rasitus vakavista varoitusmerkeistä. Toiseksi tärkeintä on oppia hyväksymään ja jopa etsimään hyödyllistä rasitusta ja toisaalta perääntymään ajoissa ihmissuhteista jotka uhkaavat käydä aidosti ylivoimaisiksi.

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Kiittää ja kumartaa!

Saara R kirjoitti...

Eipä kestä!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments