Kysy mitä vain, vastaukset osa 2: kärsivällisyydestä, kahdella tavalla

Vuosi 2015 jatkoi tyylilleen uskollisena loppuun asti: vastoinkäymisiä ja rasitusta riitti viime hetkille asti. Mutta nyt on kalenterissa uusi vuosiluku ja uusi pupunkuva, ja plakkarissa tieto siitä ettei vasta alkaneen vuoden totisesti tarvitse kovin ihmeellinen olla jotta se olisi edellistä parempi. 


Kysy mitä vain- karnevaaleissa on tänään vuorossa kaksi kysymystä, koska olen ajatellut vastata molempiin pohtimalla kärsivällisyyden hyvettä. Rulla kysyi: Miten päästä eroon mustavalkoisesta ajattelusta

Miksi mustavalkoinen ajattelu houkuttelee? Ehkä siksi että se on selkeää, ja reippaasti yksinkertaistamalla ja kapeaan perspektiiviin tyytymällä isot ongelmat alkavat sopia nätimmin oman käsityskyvyn rajoihin. No millaiseen mielenmaisemaan tämä sopii? Kiireiseen ja kärsimättömään. Sellaiseen joka ei siedä epävarmuutta eikä keskeneräisyyttä. Sellaiseen jossa todellisuus on vähän pakko sopeuttaa pienen käsityskyvyn vaatimuksiin koska oman ajattelun kehittäminen kuulostaa aivan liian vaivalloiselta urakalta.

Mikä on tämän mielenmaiseman tärkein vastavoima? Kärsivällisyys, tietenkin. Usein kärsivällisyyttä tarvitaan jo isomman ajattelu-urakan alkuvaiheessa. Kun asioita alkaa huolellisesti ajattelemaan, ne nimittäin usein muuttuvat monimutkaisemmiksi ennen kuin alkavat vähitellen selkiytyä. Kärsimätön ei kestä tätä monimutkaistumista vaan voi ajatella, että parempi on olla ajattelematta liikoja. Mitä muuta tämä asenne on kuin henkistä laiskuutta? Kärsivällinen ihminen suhtautuu siis alusta pitäen leppoisasti siihen, että kun asioita alkaa tarkempaan miettiä, maailma alkaa äkkiä muuttua monimutkaisemmaksi, epävarmemmaksi ja vaikeaselkoisemmaksi kuin tietämättömän ihmisen maailma. Kärsivällinen ymmärtää että näin on hyvä. Kärsivällisyys on optimistista suhtautumista siihen että lopulta kaikki käy hyvin ja että "hitaasti ja vaikeasti" miettiminen on kuitenkin pidemmän päälle kannattavaa.

Kärsivällistä on varmistaa, että on ymmärtänyt asian oikein ja perusteellisesti ennen kuin muodostaa siitä mielipiteensä. Kärsivällisyyttä vaatii myös hyväksyä se että hitaasti ajatteleminen on parempi kuin mutkien suoraksi vetäminen –silloinkin kun joutuu vastaamaan mielipidettä tivaaville ettei vielä tiedä, miten jostakin asiasta ajattelisi. Kärsivällisyys on kykyä erottaa huolellisen työn tekemisestä johtuva hitaus tyhmyydestä. Kärsivällisyyttä on antaa ajattelemiselle lisää tilaa ja aikaa deadlinejen sijaan. 


Toisinaan mustavalkoista ajattelutaipumusta etenkin eettisissä kysymyksissä ruokkii myös halu tuomita. Koska useimmat meistä kyllä tietävät etteivät ihmiset yleensä paheksumalla parane, halu tuomita ja arvostella lähtee yleensä aivan muista syistä kuin jalosta halusta parantaa maailmaa omaa viisautta jakamalla. Haluamme silloin määritellä itsemme paheksunnan kautta: minä en ole tuollainen, minä olen kunnollinen, minä tiedän, osaan ja itsekurinikin on kohdallaan. Tämä on halpa ja helppo tapa pönkittää herkkää egoa. Se vaikea, hyvä ja kestävä toimintamalli olisi kuitenkin hillitä haluaan tuomita ja egon pönkittämisen sijaan pyrkiä vahvistamaan sitä. Kuten edellisessä postauksessa jo aavisteltiin, on paljon vaikeampi toimia hyvin ja kehittää itseään kuin alleviivailla omaa erinomaisuuttaan halvoilla tempuilla. Jos olen aidosti erinomainen, se sisältää jo oman palkintonsa eikä irtopisteiden kalasteluun ole tarvetta. Jos, siis kun, olen täydellisestä kaukana, minun on järkevämpää keskittyä itseni kehittämiseen ja yrittää suhtautua muihin kärsivällisesti. Voi olla, että jotkut asiat jotka ovat minulle hyvin vaikeita ovat heille helppoja. Sitä paitsi olen vähän jäävi arvostelemaan sitä ovatko minun hyveeni tärkeämpiä ja paheeni pienempiä kuin muiden hyveet ja paheet. Voi olla, että vaikka mielelläni muuta ajattelen, tosiasiassa moni vaivalla kehittämäni hyve on arkinen asia ja moni pikku paheeni olisi objektiivisemman arvioijan silmissä kaikkea muuta kuin pieni. Jos itsetutkiskelu kertoo, että mustavalkoisen ajattelun takana on tällaista epävarmuutta, järkevää on siis seuraavaksi alkaa miettimään, mitä voisi tehdä jotta olo olisi itsevarmempi ja turvallisempi.

 Margus Paananen kysyi myös tärkeän kysymyksen josta pitäisi oikeastaan puhua etiikan johdantokurssin aluksi: miten saada itsensä uskomaan asioihin jotka jo tietää?

Etenkin etiikkaa opiskellessa käy helposti niin että löydämme hyviä syitä muuttaa mielipidettä vakiintuneista moraalikäsityksistämme. Saattaa olla, että valkenee että jokin paheksumamme asia (usein perinteisesti seksuaalisuuteen liittyvä) osoittautuu aika yhdentekeväksi. Tai voi käydä niin että jokin pienenpieni tapa jota voi tuskin paheeksi kutsua (kuten paljon puhuttu punaisia päin kävely) muuttuu pätevän professorin käsittelyssä suuren ja kaamean asenneongelman versoksi.

Joskus, jos on onnea, kerrasta voi toki valaistua. Aina ei ole niin hyvä onni. Mikä auttaa jos tilanne on se että periaatteessa tiedämme ja hyvin ymmärrämme asioiden oikean laidan, mutta usko puuttuu? Tietoteoreetikko kuvailisi tilannetta ehkä niin että jos tieto on yleensä ihan hyvin toimivan määritelmän mukainen hyvin perusteltu tosi uskomus, on pohdiskeltavana oleva tilanne se että ongelma on sanan "uskomus" kanssa. Tietoa on, perustelu on, ja kaikki näyttää todelta, mutta päähän saapunut faktoidi ei vielä ole toimiva osa uskomusjärjestelmäämme. Ajattelija ei osaa eikä aina haluakaan hyödyntää ja soveltaa sitä, eikä se vielä toimi uusien ideoiden ja päätelmien raaka-aineena. Tällaisessa tilanteessa voin vaikkapa tietää vallan mallikelpoisella tavalla että punaisia valoja päin käveleminen voi filosofisen järjen valossa olla pöljä idea. Juoksentelen silti vanhaan tapaan, enkä vain siksi että kärsisin klassisesta tahdonheikkoudesta. Pikemminkin syvällä sisimmässäni olen sitä mieltä että asia on pikkujuttu. Tuskin edes huomioni arvoinen. Kukaan muukaan ei välitä, miksi juuri minun pitäisi? Yritän pysähtyä Mannerheimintien laidalla valojen vaihtuessa punaisiksi nenäni edessä. Ihmiset porhaltavat ohi oikealta ja vasemmalta. Tunnen itseni ääliöksi. Nipottavaksi oman elämänsä mikromanageeraajaksi joka tekee pienistä jutuista järjettömän vaikeita. Vaatiiko hyve minulta oikeasti juuri tätä? Ei voi! Voisinkohan käydä kauppaa ja unohtaa mokoman moraalisaarnan ja kokeilla sen sijaan vaikka viikkoa vegaanina? Ihan varmasti minulla on jotakin tärkeämpää ja arvolleni sopivampaa tekemistä kuin harjoitella suojatien laidalla tönöttämistä. Ja tätä rataa...minä tiedän, yliminä ei salli unohtaa eikä logiikkaprosessori venkoilla, enkä onnistunut hyvästä yrityksestä huolimatta väittämään professorille tehokkaasti vastaan...mutta tiedon omaksumisessa on silti isompia ongelmia. Mistä apu?

Kärsivällisyydestäpä tietenkin. Kärsivällisyys kertoo että jos ongelmani ei -jos ihan rehellisiä ollaan- ole vaatimusten älyttömyys, järjettömyys eikä kohtuuttomuus vaan se että luulen että minun pitäisi omaksua vaikeat ja oudot ajatukset hetipaikalla ja osata toimia täydellisesti kylmiltään. Kärsivällisyys kertoo, että todellisuudessa minulla on aina aikaa. Aikaa pureksia tietoa, aikaa koetella vaikean ajatuksen vedenpitävyyttä vielä muutamaan otteeseen. Aikaa siirtyä ymmärryksestä tekoihin ihan omassa tahdissa. Kärsivällisyys sanoo, että vaikka hyvästä ajatuksesta on tietysti hyvä siirtyä hyviin tekoihin, siirtymisen ei tarvitse tapahtua salamannopeasti eikä täydellisesti. Voin työstää asioita ihan rauhassa. Jo se että on kiinnostunut oppimaan uutta tai edes teoriassa valmis päivittämään käsityksiään vaatii kohtuullisen suurta älyllistä joustavuutta. Kyse on vaikeista asioista joista on vain totuttu puhumaan helppoina pikkujuttuina. Elämä ei ole mikään herätyskokous jossa käännynnäiseltä odotetaan irtisanoutumista vanhoista tavoistaan näyttävästi hetipaikalla. Kärsivällisyys tietää että aikaa on aina loppuelämä, ja edistykseksi lasketaan se että asioita työstää omaan tahtiin. Hektisessä maailmassa elämisestä taas seuraa se että jokainen varmaan löytää vähän miettimällä ympäristöstään eläviä esimerkkejä ihmisistä jotka säntäilevät kärsimättömästi, tekevät suuria muutoksia kädenkäänteessä...kunnes lopulta uupuvat tai vaihtavat taas suuntaa tavalla joka jonkin ajan päästä alkaa kovasti näyttämään päättömältä säntäilyltä.

5 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Sivusin vahingossa kärsivällisyyden teemaa omassa blogissani käyttäen vanhaa pingis- ja lentissääntöä: "peräänny vähän niin saat varmemmin osuman". Eiks toi ole vähän samaa? :-] Toimi ainakin silloin kun vielä pelasin.

kaisu marjatta kirjoitti...

Mielenkiintoisia ajatuksia. Tiedän että itse olen enemmän kärsimätön, mutta joissakin asioissa kärsivällinen. Yleensä ottaen teen nopeita päätöksiä. no siitä seuraa välillä hyvää ja joskus huonoa. Minulla on tunne ja melkoinen varmuuskin että koko maailman ihmiset elävät tässä ajassa käersimättömyyden kuplassa. Asioiden jahkailu, ja juupas eipäs ja peruutuskin ärsyttää, esimerkiksi hallituksemme toiminta..Yllättävän rankat päätökset joita tehdään koko kansan etujen heikennyksinä, saavat mieleni kuohumaan..
Vatulointi oli minulle niin uusi sana, että en aluksi oikein tiennyt mitä se tarkoittaa. Nyt tiedän. Enkä tykkää sellaisesta vatuloinnista jossa taistellaan siitä miten vanhuksia, nuoria, opiskelijoita, sairaita ja työttömiä eniten leikataan tuloja ja turvaa rikkaiden elitistien taskuun. Kärsivällisyyteni odottaa seuraavia vaaleja, toivon että siiheksi on ehditty ajatella tarpeeksi myös lyttyyn lyötyjen keskuudessa. amen

Saara R kirjoitti...

Ana: Kyllä se vähän näin on!

Kaisu marjatta: Minäkin olen "valikoivan kärsivällinen", paitsi etten aina edes valikoi. Muutamissa asioissa kärsivällisyyteni on melkein itsestään loputon, toisissa olematon.

Mitä hallitukseen tulee, niin oikeistohallitus ei ole tuottanut suuria yllätyksiä. Mitä nyt tämä sivistyksen ja koulutuksen vastainen kampanja on ollut minullekin yllätys. Tässä välissä täytyy tietysti sanoa, että ensi vaaleihin asti EI ole pakko kiristellä hampaitaan ja odottaa. Omalta tuntuvaan puolueeseen voi liittyä milloin vain, vaikka vaan jäsenmaksun maksajaksi (ainakin meillä Vasemmistossa sekin on porrastettu tulojen mukaan niin että kaikki pääsevät mukaan). Tai jos jäsenkirja jo löytyy, voi aktivoitua toimintaan mukaan.

Rulla kirjoitti...

Kiitos hyvästä vastauksesta. Se onkin antanut aihetta pidemmille pohdinnoille kärsivällisyydestä ja erilaisista ajattelumalleista siihen liittyen.

Saara R kirjoitti...

Ole hyvä! Tässä aiheessa kyllä riittää ihmeteltävää.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments