Pesäpäivien lähestyessä

Suomenuskoinen perheemme viettää joulua perinteisen sukulointireissun verran. Kotiin päästyämme heittäydymme hartaan uskonnollisiksi ja vietämme huolella pesäpäiviä. Siis rentoudumme ja retkotamme antaumuksella. Kaikki ohjelmallisuus on peruttu: kävelyllä käydään jos siltä tuntuu, syödään kun on nälkä, nukutaan kun väsyttää. Ulkomaailman kanssa ei liiemmin kommunikoida. Haaste on tietysti siinä että jotta tämä onnistuisi, tulee edeltävinä viikkoina helposti koohotettua senkin edestä. Jotta voisi levätä laakereillaan edes pari päivää, talon pitäisi olla supersiisti ja ruokakomeron pullistella lämmittämistä vailla valmiita herkkuja useammaksi päiväksi. Kaikkien tekemättömien pikku tehtävien pitää olla tehtynä. Edistystä on tapahtunut siinä että itse pesäpäivinä osaamme jo rentoutua paremmin. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä että myös näinä edeltävinäkään viikkoina maailmanlopun meininki ei ole suotavaa. Pesäpäivien perusidea on lepo ja hengähdyshetki ennen kuin päivät alkavat taas pidentyä. Eikö tästä menekin vähän maku, jos ensin on uuvuttanut itsensä oikein urakalla?

Olen tässä alkanut epäillä, että pesäpäivien ideana ei ole pelkästään lepo vaan ne ovat myös tilaisuus tarkistaa virittyneisyystilansa. Käykö leppoistamisajattelun puolestapuhujakin todellisuudessa vähän ylikierroksilla, todellisten lisäksi myös itse keksittyjen aikataulujen piiskaamana? Onnistuuko rentoutuminen auringon perässä vai annanko itselleni luvan rentoutua vasta sitten kun elämä on täydellisessä järjestyksessä? Kumpi on todella pienempi paha: stressata siivouksesta, ruuanlaitosta ja sekalaisista tekemättömistä puuhista koko joulukuun ajan, vaiko tehdä pikku tehtävä tai pari pesäpäivien aikana jos tarvis on? Mitä tapahtuu, jos tänä vuonna en koitakaan saada maailmaa valmiiksi pesäpäiviin mennessä jotta voin jouluvierailulta palatessani romahtaa sohvan pohjalle, vaan yrittäisin pitää mielessä auringon tekemiset ja rauhoittua hiljalleen kohti pesäpäiviä? 

Tätä voisin tänä vuonna kokeilla.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments