No logo vai logo okei?

Olette ehkä huomanneet että postaukseni ovat viime aikoina olleet maailmantilanteeseen nähden hiukan kevyenpuoleisia. Syynä tähän on se että maailmantilanteen murehtimisen lisäksi elän yksityiselämässänikin rasittavia aikoja. Yritän siis elää kuten opetan ja pitää huolta itsestäni. Tästä huolimatta, niissä (minulle) kevyemmissä aiheissakin on kaikenlaista tärkeää. Niille joiden mielestä pukeutuminen on tylsä aihe, muistutan heti alkuun että pukeutuminen on vain kätevä esimerkki arkisesta kulutuksesta ja että eettisen pohdinnan kannalta monet mietteet jotka sopivat pukeutumiseen toimivat ihan hyvin myös mietittäessä muita arkisen kuluttamisen muotoja.

Pitsiunelmien Rinna pohti postauksessaan hyvää makua ja sitä miten siihen on aiemmin kuulunut myös tietty pidättyvyys. Nykyään tämä ajattelu on väistynyt ja muodissa ovat logotuotteet, joiksi lopun postauksen ajan laskemme myös ikoniset design-tuotteet ja kuosit jotka ovat niin tunnistettavia että useimmat muotia seuraavat osaavat yhdistää ne tiettyyn, kalliiseen merkkiin. Tämä määritelmä tietysti vuotaa kaikista nurkistaan: on paljon muodin ystäviä, esimerkiksi alakulttuureihin tai historiallisiin tyyleihin mieltyneitä jotka eivät taatusti tunnista tämän vuodet IT-laukkua kun sellaisen näkevät. Kalliskin on hyvin suhteellinen käsite. Monelle 20 euroa on vaatteesta tosi iso raha, eivätkä kaikki varakkaatkaan ole todellakaan valmiita maksamaan kolminumeroista summaa mistään vaatteesta tai asusteesta. Hinnan sijaan on ehkä parempi ajatella eksklusiivisuutta: tunnettu keskihintainenkin merkki voi saada statuslisää jos sen hankkiminen Suomesta käsin on hankalaa. 

Ei kuitenkaan hirttäydytä täydellisen määritelmän metsästämiseen, vaan yritetään eteenpäin. Rinna toi postauksessaan esiin logotuotteen mainoksellisuuden. Logo on valmistajansa, valmistajan arvomaailman ja muiden saman valmistajan tuotteiden mainos. Tältä kantilta katsottuna Hankkijan lippis ja Vuittonin logokuosinen laukku toimivat täsmälleen samalla tavoin. Ne liittävät kantajaansa tiettyyn elämäntapaan ja arvoihin -ja kuten sosiologiasta voi oppia, maku ei ole pelkkä mieltymys vaan makuasiat voidaan sijoittaa hierarkkisesti. Hankkijan lippis voisi edustaa epälegitiimiä makua: maalaisuutta, matalasti koulutettua vanhempaa henkilöä jolle pukeutumisessa ovat tärkeitä ennen muuta käytännöllisyys ja edullisuus, ja jolle mainoslippis on siksi ihan hyvä kapine. Vuittonin laukku taas viestii kaupunkilaista elämäntapaa, muodikasta kansainvälisyyttä ja varakkuutta. Rajat eivät tietenkään ole tiukkoja ja niillä voidaan jopa leikitellä. Kyllä sitä Vuittonia voi kantaa kirkonkylälläkin, ja mökiltä napattu isän hankkijalippis voi olla Punavuoressa ironinen hipster-statement. Mainostamiskysymys ei ehkä kuitenkaan ole eettisesti kovin merkittävä, eikä mainoksen viesti ole aivopesua vaan viesti johon voidaan reagoida monin tavoin: ihailevan lisäksi myös ironisesti, huvittuneesti ("luuleeks toi olevansa hianoki?") tai jopa paheksuvasti ("siinä sitä mainostetaan taas riistofirmaa"). Logotuotetta käyttämällä voi pyrkiä rakentamaan itsestään myönteistä kuvaa, mutta se mikä viesti katsojalle perille tulee on toinen juttu. Myönteisintä palautetta voinee taas odottaa omilta viite- ja vertaisryhmiltä. Se mitä katsoja logotuotteessa näkee on tosiaan hänen omassa päässään...ainakin melkein.

Tuotteiden eettisyydestä puhuttaessa on perinteisesti tarkoitettu valmistusolosuhteiden päivänvalonkestävyyttä sekä tuotteen elinkaareen liittyviä konkreettisia seikkoja kuten laatua ja kierrätettävyyttä. Hyve-eetikon silmiin tässäkin käsityksessä on vielä hieman laajentamisen varaa. Hyve-etiikassahan ajattelemme että teon eettisessä arvioinnissa keskeistä ovat motiivit sekä ne hyveet tai paheet joita teot ilmentävät. Onko logotuotteen käyttö mökki-tai kotivaatteena mielekäs idea? Useimpien mielestä tuskin on, vaan logot on tehty näytettäväksi. Ehkä logotuotteen valitseva haluaa samaistua logon tunnetuksi tehneeseen julkkikseen. Ehkä hänelle logo on hienostuneen maun symboli ja voimaannuttaa käyttäjäänsä. Tai ehkä hänestä logollinen tuote todella on kaunis ja verrattoman laadukas. Ainakin itse olen tätä mieltä muutamasta huivistani. Merkki ei estä minua käyttämästä niitä ilolla...kunhan ensin olen taitellut logon piiloon.

Sillä koska tämän postauksen määritelmän mukaisesti logotuotteet ovat massatuotettua luksusta, siihen on sisäänrakennettuna yksi tosi ikävä puoli: ylellisyysmerkin logon tarkoitus on erotella. Ja tahtoipa käyttäjä sitä tahi ei, logotuote viestii sellaisesta varakkuudesta joka on monen ulottumattomissa.

Tällä hetkellä Suomen asiat ovat aika kurjasti. Eriarvoisuus on kasvussa, massatyöttömyys jyllää ja kaikki ovat sitä mieltä että leipäjonot ovat täällä jäädäkseen. Moni joutuu tinkimään perustarpeistaan, monen elintaso on lasku- pikemminkin kuin noususuunnassa. Ja tutkimuksesta tiedämme, että länsimaisessa köyhyydessä ei pahinta ole jatkuva huoli toimeentulosta vaan juuri osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne, niistä nouseva kateus ja katkeruus. Moni syrjäytyy ilman omaa syytään, ja toisaalta monen "menestyjän" takaa löytyy iso annos hyvää onnea. Nämä tunteet vaikuttavat monien yhteiskuntaamme vaivaavien isojen ongelmien taustalla, alkaen poliittisesta passiivisuudesta ja syrjäytymisestä pakolaisvihaan. Logot ovat yksi tapa joilla eriarvoisuus näkyy katukuvassa -näkyypä sittenkin vaikka logon käyttäjä ajattelisi vain olevansa muodikas. 

Toiseksi, logotuotteiden esittäminen haluttavina aiheuttaa paineita etenkin nuorille, ja mahdollisesti heidän elämäänsä rahoittaville vanhemmille. Moni miettii onko kiinnostava ja suosittu jos haluttuihin merkkeihin ei ole varaa. Moni sijoittaa luksuslaukkuun tai logohuiviin rahat joille paljon parempi osoite olisi säästötili. Monet luksuksen himo tai tulotasoa ylellisempään kulutustasoon tottuminen ajaa talousvaikeuksiin -jotkut jopa tekemään vakavia rikoksia (ei, en liioittele. Muistattehan että olen myös maallikkotuomari...) Tältä pohjalta voi vakavamminkin miettiä, olisiko maailma hieman parempi paikka jos varallisuutta näytettäisiin hillitymmin eikä sen näyttäminen rajoittuisi massatuotettuun luksukseen. Voisivatko asiat olla paljon paremmin jos yrittäisimme arjen pienissä valinnoissa toimia tavalla joka ei ole omiaan lisäämään kanssaihmisten kärsimystä, osattomuuden tai eriarvoisuuden tunnetta? Hyve-etiikassahan emme mieti mikä on sallittua tai kiellettyä, vaan sitä millainen toiminta olisi mahdollisimman hyvää.

Jos merkkituotteen on ostanut kauneuden ja laadun takia, tarkoituksena hankkia vähän ja upeaa mieluummin kuin kasa krääsää, tämä asenne näkynee siinä että pystyy nauttimaan hankinnastaan hillitysti. Näin voi tehdä ainakin joko piilottamalla logot tai käyttämällä tuotetta sellaisissa tilaisuuksissa joissa mielipahan aiheuttaminen on epätodennäköistä. Jos näyttämisen halua ei yhtään ole, voi ehkä olla näyttämättä -ja jos sitä on, sen tiedostaminen on hyvä lähtökohta syvällisemmille tutkiskeluille. Koska logo ei ole laadun tae vaan toisinaan pelkkä rahastuskeino, laatua ja kauneutta voi löytää myös logottomina versioina. Massaluksustuotteen hinnalla saisi usein myös teetettyä ammattilaisella upean, uniikin tavaran. 

Lopuksi pitää ehkä ottaa kantaa siihen yleiseen syvään vakaumukseen että kalliiden tavaroiden, etenkin vaatteiden ja asusteiden, ostaminen on automaattisesti eettisesti arveluttavaa sillä se on turhamaista. Ainakin useimmat voisivat ostaa tarvitsemansa käytettynä ja käyttää yli jäävät rahat hyväntekeväisyyteen. Tässä postauksessa olen pohdiskellut sitä miten "nyt lähtee halvalla"-mielenmaisemassakin on omat ongelmansa ja miten muotipohdinnatkin voivat olla vain pieneltä osin ulkonäkö- ja makuasioiden märehtimistä ja suuremmalta osin enemmän tai vähemmän harkittuja kannanottoja suuriin kysymyksiin. Tunnen kyllä tiettyä sympatiaa tätä näkemystä kohtaan, mutta viime vuosina olen pehmentynyt. Ja sitten on tietysti se ongelma, että väärässä paikassa pihistäminen tarkoittaa helposti sitä että ostaa tuotteen hintaan jolla eettisen vastuullisen tuotantotavan noudattaminen on mahdotonta. Sen paikkaaminen hyväntekeväisyydellä on vähän nurinkurista... Tässä postauksessa olen pohtinut asioita jonkin verran.
Arjen tasolla jatkan yhä tasapainottelua eettisen järkevyyden, kauneuden tavoittelun ja rajallisten resurssien fiksun käyttämisen välillä...tietysti toivoen että jos vain jaksaa ajatella ahkerasti, monimutkaisissakin mietinnöissä on mahdollista edistyä.

posted under , , , |

2 kommenttia:

Rinna Pitsiunelma kirjoitti...

Pyrin omasta mielestäni toimimaan "oikein", siis ehkä juuri hyveellisesti, mutta
"Voisivatko asiat olla paljon paremmin jos yrittäisimme arjen pienissä valinnoissa toimia tavalla joka ei ole omiaan lisäämään kanssaihmisten kärsimystä, osattomuuden tai eriarvoisuuden tunnetta?" on minulle liian vaikea pala purtavaksi (siis juuri tähän vaate/logoasiaan liityen). Miksi nostaa logotuotteet jalustalle tässä asiassa? Voi ylipäänsä miettiä, onko oikein että joillain on mahdollista valita päällepantavansa ja toisten on pakko tyytyä siihen mitä seurakunnan jakeluss ja kierrätuskeskuksen ilmaishuoneessa on, mutta asia ei kyllä ratkea merkiituotteita välttelemällä. Eri ihmisille kun eri asiat aiheuttavat osattomuuden tuntemuksia. Minä tunnen kateuden tai ainakin kaihon pistoksen jos näen jonkun pienirintaisen tyylikkäänä rintamuotolaskoksettomassa koltussa, jonkalaista en voi itse käyttää muistuttamatta Hemulia. Toisaalta taas jotakuta toista voi kirpaista se, kuinka hyviä vintagehankintoja minä onnistun tekemään pääkaupunkiseudun hyvinvarustelluista kierrätyskeskuksista. Olisi silti täysin kohtuutonta vaatia, että kukaan ei saisi käyttää hyvännäköisiä suoria kolttuja, tai ostaa mainiota löytöä.

Tulee mieleen jokin Vonnegutkin kirja, jossa kehittyi tasajaon kultti. Se pyrki tasoittmaan ihmisten "epäreilut" etulyöntiasemat, jolloin mm. älykkötyttö nai komean urheilijapojan – toinen koki uhraukseksi ottaa siipakseen vain seikkailukuvasarjoja lukevan pösilön, toinen taas uhrauksenaan otti vaimokseen homssuisen älytyypin.

Saara R kirjoitti...

Ensiksi pahoittelut vastauksen viivästymisestä. Mutta olen ollut kovin kiireinen ja kommenttisi oli niin hyvä ettei luontoni oikein kestänyt kuitata sitä ohimennen. :)

Kysyt, miksi nostaa logotuotteet jalustalle tässä asiassa. No vaikka siksi että tietyt logot (eivät tietenkään kaikki) kommunikoivat nimenomaan (taloudellista) statusta. Laatutuotteista ja kalliista tuotteistakin kun on olemassa myös huomaamattomampia versioita. Kyse ei ole tasapäistämisestä (joka ei minustakaan ole kiva juttu) sillä siinä missä monet asiat voivat aiheuttaa kateuden tunteita, yhteiskunnallinen osattomuus ei ole tiettyyn pisteeseen kärjistyttyään vain yksilön pahe. Jos joku joutuu arpomaan ostaako ruokaa vaiko lääkkeitä, hänen kärsimyksensä taloudellisen eriarvoisuuden hypätessä silmille on oikeutettua sellaisella tavalla jota vaikka minun kateuteni loistavia kirpputorilöytöjäsi kohtaan ei olisi (kun kohdallani tilanne on kuitenkin se että pohjimmiltaan minulla on tarpeisiini nähden runsaasti mieleisiäni vaatteita). Toisin sanoen, jos kadehtisin kirpputorilöytöjäsi, olisin paheellinen koska todellisuudessa minulta ei kuitenkaan oikeasti puutu mitään. Minulla siis on "varaa" ihailla tyyliäsi ja löytöjäsi vaikkei juuri samanlainen ostoskäyttäytyminen ole itselleni mahdollista. Sen sijaan niiltä joille välttämättömyyksienkin kanssa tekee tiukkaa ei vaatisi vain normaalia hyveellisyyttä vaan huomattavan suurta ylevyyttä olla tyynen tyytyväisiä törmätessään asioihin jotka eivät vain ilmennä eriarvoisuutta vaan jotka on suunniteltu ilmentämään sitä. En usko, että köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyminen on ilmiö josta kukaan voi sanoa olevansa tietämätön. Joten riittänee ehkä ihmetellä, mitä hyvettä statuksen näyttävä kommunikointi oikein ilmentää ja millä tavalla se on yhteiskunnallisesti rakentavaa. No, joku voisi sanoa että ylellisyyden näkeminen voi motivoida köyhiä ahkeroimaan, mutta tämä näkökulma tietysti sivuuttaa sen että varallisuuden ja ahkeruuden suhde on usein satunnainen sekä sen että monen realistiset mahdollisuudet parantaa tilannettaan vain alkamalla ahkerammiksi ovat heikot.



Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments