Miten hurmata psykologi

Maailmankaikkeus on suonut minulle vikojeni ja rasittavien piirteideni vastapainoksi muutaman avun joilla minun on pitänyt itselleni Puoliso hurmata ja hänet tyytyväisenä pitää. Olen hyvään pyrkivä ja aika kehityskelpoinen ihminen. Tykkään hieroa väsyneen niskoja ja hartioita. Osaan ja tykkään leipoa. Minulla on rikas sisäinen maailma. Näillä olen pärjännyt. Lisäksi jaan pienen ystäväni Koksun kanssa superylläribonuspiirteen: osaan olla huvittava paitsi valveilla, myös nukkuessani. Viisi vuotta sitten Puoliso lahjoittikin minulle unipäiväkirjan johon voisin ikuistaa parhaat uneni (hän on työ-ja organisaatiopsykologi eikä mikään psykoanalyytikko, joten tämän kynnyksen ylittäminen vasta lähes vuosikymmenen jälkeen on ihan ymmärrettävää).

Viime yönä unipäiväkirjalle oli taas käyttöä. Näin unta siitä että istuin isossa luentosalissa jossa oli alkamassa luento. Suurin osa läsnäolijoista oli teekkareita, mutta jostain syystä kurssi tulisi käsittelemään mielen filosofiaa ja metafysiikkaa. Luennoitsija aloitti kertomalla:”Olen tullut siihen tulokseen etten ole oikeasti olemassa. Esimerkiksi, olisi äärettömän epätodennäköistä että juuri minun ominaisuuksillani varustettu henkilö olisi todella olemassa. Mitä enemmän asiaa miettii, sitä helpompi on ymmärtää että olemassaoloni on käytännössä mahdottomuus.”

Viittasin reippaasti. ”Kuulostaa vakuuttavalta. Minäkin uskon, että sinua ei taida olla olemassa. Sen sijaan olen aika varma siitä että itse olen olemassa. Onhan tämmöinen opiskelijanplanttu paljon todennäköisempi olio kuin kuuluisa kirjailija-professori. Mutta miten selittäisit havaintoni sinusta? Olenko mielestäsi erehtynyt arvellessani että olen olemassa? Vai onko minulla meneillään vain hauska hallusinaatio? Vai... *pof* Tässä vaiheessa heräsin. Uni oli sitten päättynyt omaan mahdottomuuteensa. Kysyessäni Puolisolta, mitä uni mahtoi merkitä, hän kertoi tulkitsevansa sen niin että alitajunnallani on hyvä mielikuvitus ja rakkaus huonoon huumoriin. Itse vähän epäilen että näin yhdeksännen hääpäivän aatonaattona kyse saattaa olla myös siitä että alitajuntani yrittää yhä vokotella tuota kotonani kuljeskelevaa psykologia.

Tämmöisillä esityksillä olen siis lunastanut paikkani pientilan Viihdyttävien Nukkujien kerhossa. Kerhon kunkun viran olen toki joutunut luovuttamaan Koksulle. Mikä ettei, itselleni on ihan lohdullista ajatella että alitajunta on jälleen ystävä ja liittolainen joka tekee oman, vähän vinksahtaneen osansa Puolison viihdyttämisen eteen. Se taitaa olla sitä parempi juttu, mitä enemmän yhteisiä vuosia kertyy ja mitä pimeämpien marrasaikojen keskellä hääpäivää vietämme. Siis ei muuta kuin hyvää hääpäivää ja sen odotusta, Puoliso!

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments