Jotain ihan muuta

Tänään on taas niitä marraskuun päiviä joina valoisa aika tuntuu olevan kokonaan peruttu. Aamulla tuli räntää, päivemmällä sade on vaihtunut vedeksi. Tulevaisuudessa on luvassa lisää tätä samaa. Ilmastoennusteet lupaavat, että kuluvan vuosisadan aikana Suomessa lämpenevät eniten joulukuut. Ensilumen saapuminen viivästyy. Samaan aikaan pilvisyyden ja sateisuuden ennustetaan lisääntyvän. Marrasajan harvoista aurinkoisista tunneista on lähdössä peräti neljännes. Koska ilmastonmuutos on käynnissä jo nyt ja jatkuu parhaassakin tapauksessa vielä vuosikymmeniä, nämä kehityskulut on käytännössä taputeltu valmiiksi. Suuremmat katastrofit joita vastaan voimme vielä tehokkaasti toimia, ovat toki sitä luokkaa että niihin verrattuna entisestään pimenevät marrasajat ovat pikkujuttuja.

Huomenna vietetään älä osta mitään-päivää. Meillä tosin ei välttämättä vietetä, sillä perjantai on viikon perinteinen kaupassakäyntipäivä. Sen sijaan päivän blogikierroksen jälkeen päätin tehdä osani hyvän asian eteen kirjoittamalla muutaman sanan siitä miten keskeistä (kerska)kuluttamisesta on tullut identiteetin rakentamiselle. Määrittelemme itseämme ja muita pitkälti ostamisen ja omistamisen kautta. Downshiftaajat tietysti määrittelevät itseään sen kautta miten karsivat ja kenen gurun opeilla. Tavaraa kulkee talosta ulos, mikä on vaihtelua, mutta elämän keskipisteen tietämillä se yhä tönöttää. Miten pääsisi kokonaan pois tästä kilpavarustelun mielenmaisemasta?

Vastaus ei ehkä olekaan karsinta vaan paremman elämänsisällön löytäminen. Mistä voisi puhua tuttujen kanssa jos ei kuluttamiseen liittyvistä aiheista? Mikä muu kuin ostokset, tavarat, sisustus- ja raivausprojektit voisivat tehdä minusta ja jutuistani mielenkiintoisia? Olenko edes oikeassa seurassa jos porukkaan kuulumisen hintana on ostella tavaroita joita en tarvitse? Voisinko löytää luovuuteni toteuttamiselle ja yksilöllisyyteni ilmaisulle muita keinoja kuin ostamisen ja trendien seuraamisen? Millä muulla kuin omaisuudella voisin mitata elämässä onnistumistani? Millaisia ihmisiä osoitan omalla käytökselläni arvostavani: niitä jotka edustavat tuhoavaa, liikakuluttavaa elämäntapaa vai niitä jotka edustavat kestäviä vaihtoehtoja? Onko esimerkiksi "harmittoman hömpän" kuluttaminen todella harmitonta, jos kuluttamalla tuen hömpän tuottajia samalla kun syvällisemmät ja tärkeämmät asiat hukkuvat mediamassaan? Olenko yhä kulutuskeskeisen maailmankuvan vanki, vai näkeekö teoistani, ajatuksistani ja mielenkiinnon kohteistani että edustan jotain ihan muuta?

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments