Sitten onkin jo marrasaika

Tänä viikonloppuna ruskalla oli vielä hetkensä. Kuitenkin kellastuvien lehtien aika on selvästi vaihtunut jo putoavien lehtien aikaan. Ensi viikonloppuna maisema voi olla jo kovin harmaa ja paljas.

Tänä viikonloppuna saatoin vielä laittaa puolisotreffeille ballerinat jalkaan. Ensi viikolla pakkanen alkaa jo naukkimaan ja tarvitaan lämpimämpiä kenkiä. Kalenteri kertoo, että kekri on jo ovella. Tänään pimeä laskeutui jo kovin varhain, kiitos kellojen siirtämisen. Päivän alkaessa hämärtyä alkoi myös ikkunaan ropista sade. Sateen ja tuulien saattelemana saapuu marras. Enkä minä ole edes ehtinyt tänä vuonna pelätä sitä asianmukaisesti. 

"Mitäs nyt?" ihmettelimme katsellessamme pimeän ja märän ajan esiinmarssia. "Nyt täytyy ryhtyä toimenpiteisiin.", sanoi Puoliso. Olin samaa mieltä. Kun kekri on näin lähellä, voi taloa alkaa jo ihan hyvin koristelemaan. Ovathan kaupatkin jo joulutunnelmissa, vaikka siihen on vielä aikaa. Vuoden synkimmän ajan valaisee meillä kuitenkin kekri. Esiin siis kekripukit, kultaiset köynnökset ja kimaltavat kuppikakut! Lapaskoriostoksilla mukaani tarttui täydennyssatsi tuoksukynttilöitä. Huomenna kaupasta saakin jo kukkia. Marrasajan myötä hiipivä sielunkauhu on ollut seuranani jo niin kauan että olen ehtinyt kehittää muutamia varsin päteviä coping-mekanismeja. Kimaltavan krääsän varhainen ja päättäväinen kaivaminen kaapeista auttaa vähäsen. Samoin vaatekaapilla on syytä olla tarkkana niin että muistaa poimia päälleen jotakin kannettavaa antidepressanttia. Ja vaikka marrasaika on perinteisesti kiireistä aikaa jos vain suinkin on siinä kunnossa että kiirehtiä voi (aina ei ole), on silloin syytä noudattaa entistä hartaammin hyvinvointilistaa, kunto-ohjelmaa, järkevää ruokavaliota ja ylipäätään kaikkia vähintään puolivakiintuneita itsestähuolehtimisprojekteja. Uusien aloittamista en ole itseltäni tavannut vaatia, sillä marrasaikana ei yleensä syystä tai toisesta pysty.

Toisaalta marrasajan synkistelyssäkin on joskus puolensa, sopivina annoksina. Viikate, esimerkiksi, soi meillä näihin aikoihin paljon. Tämä ei ole Viikatteen synkimpiä biisejä, mutta kekrin korvalla kuitenkin ajankohtainen.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments