Kirjasyksyn helmi: Mauri Leivon Lintulaudan elämää

Vuoden paras lukuaika on lintulautakauden tavoin yhä edessäpäin. Olen kuitenkin saattanut jo nyt löytää kirjasyksyn suosikkini. Sen yllättäviin hyviin puoliin kuuluu se että sitä voi mainiosti selailla lintujen tarkkailun lomassa. Mauri Leivon "Lintulaudan elämää. Opas talvisten lintujen tarkkailuun" on kirja jonka pariin näen itseni palaamassa tulevinakin syksyinä.

Kirjan ainoa merkittävä huono puoli on mainittava näin aluksi sillä se löytyy heti kannesta: osuva mutta tylsän oloinen nimi joka hukuttaa teoksen helposti määritysoppaiden sekaan. Vaikka kirjasta saa kyllä apua lintulaudan vieraiden tunnistamiseen, määritysopas se ei kuitenkaan ole. Sen sijaan kysymyksessä on sellainen kirja joka jokaiselta lintujen ystävältä pitäisi löytyä lajien (etenkin tunnistamisen näkökulmasta olennaiset) peruspiirteet kertovan määritysoppaiden vierestä. Lintulautailijoiden lisäksi kirja sopii myös tuleville lintujen ystäville, siis jokaiselle suomalaiselle.

Siinä missä määritysoppaassa esitellään talvisen lintulautanäytelmän hahmot, tämän kirjan avulla pääsee kärryille shown juonesta. Kirjassa selvitetään lintulaudalta tuttujen lajien käyttäytymistä, ekologiaa ja niiden elämän haasteita, lintulaudan hoitoniksejä tietenkään unohtamatta. Lintulaudan tarkkailusta saa paljon enemmän irti kun ymmärtää jotakin lajien välisistä suhteista, lintujen elämänrytmistä, viestinnästä, niiden elämän haasteista ja selviytymiskeinoista. Ilmeikkäät valokuvat ja huolellinen taittotyö tekevät kirjasta miellyttävää katseltavaa.

Näillä ansioilla kirja ansaitsisi arvosanan "oikein kiva lisä luontokirjahyllyyn". Helmiluokkaan sen nostaa kuitenkin kirjoittajan lintuja arvostava asenne joka välittyy lukijalle selvästi. Leivo ei ainoastaan latele faktoja lintujen elämästä tai pyri madonlukuja latelemalla herättämään lukijassa huolta ihmisen toiminnan linnuille aiheuttamista vaikeuksista. Sen sijaan tekstistä kuultaa empatia ja arvostus pihapiirin pienimpiäkin siivekkäitä kohtaan. Kirjan edetessä lukija saa eväät paitsi arkisten lintujen parempaan ymmärtämiseen, myös niistä välittämiseen.Tämä on sekä harvinaista että tärkeää. Tänä päivänä ympäristön tilaa ja lajien ahdinkoa sivuavien teosten (eli lähes kaikkien luontokirjojen) tyylilajissa juhlivat yhä pelottelu ja shokeeraaminenkin. No, julkisesta keskustelusta voi toisten aihepiirien yhteydessä tällä hetkellä havainnoida hyvin, miten onnistuneesti pelottelu rohkaisee kansaa järkeviin ajatuksiin ja tekoihin. Leivon menetelmä on sama kuin Leopoldilla: vaikka uhkistakin on jonkin verran puhuttava, on erityisen tärkeää herättää lukijassa ymmärrys luonnon ja luontokappaleiden arvosta, niiden sisäsyntyisestä arvokkuudesta sekä siitä rikkaudesta mikä löytyy pienten, villien ja ihmiselle helposti ohitettavien elämänmuotojen joukosta kun malttaa tarkemmin katsoa. Riskit, uhat ja ihmisen viheliäisyys eivät ole tärkeimpiä tiedostettavia asioita, vaan olennaisinta on kehittää ymmärrystä uhattuna olevien arvosta. Tämän kirjan suuri arvo on siinä että sen luettuaan lukijan ymmärrys siitä miten ja miksi pihalintumme ansaitsevat arvostuksemme, huolenpitomme, ja ennen muuta mahdollisuuden selviytyä yhä enemmän ihmisten ehdoilla rakentuvassa maailmassa, on kirkastunut. Juuri tästä ymmärryksen lajista ihmiskunnalla on huutava puute.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments