Ajatus teurastamogaten keskelle

Tämän syksyn eläinoikeuskohu tulee suomalaisilta teurastamoilta. Paljon tapahtuu, ainakin hetken ajan. Eläinoikeusväki saa runsaasti palstatilaa eläinten hyvinvoinnista puhumiselle. Hyvä niin, mutta fakta on että meillä on hyvin paljon ihmisiä joita karmeimmatkaan videot eivät pahemmin kiinnosta. Osa heistä on paatuneita tai paatuneen välinpitämättömiä. Hyvin moni on sitä mieltä että niin kauan kuin tässä maassa on yhdelläkään ihmisellä asiat huonosti, on eläinten oikeuksista puhuminen turhanpäiväistä tai ainakin vähäarvoinen huolenaihe. Moni ajattelee, ettei eläimiä kuulukaan kohdella "liian" hyvin- vieläpä siten että niin kauan kuin kaltoinkohtelutapauksia silloin tällöin ilmenee, voidaan olla rauhallisella mielellä siitä etteivät täällä mitkään viherpiiperöt silmille hypi.

Eläinoikeuspuhe ei näitä joukkoja tavoita, joten nostan nyt esiin toisen näkökulman. Jokainen, myös se vakaumuksellisin ihmiset ensin-tyyppi tietää, että eläimillä on kyky kärsiä ja kokea tuskaa. Jokainen ymmärtää että eläinrääkkäyksen uhrit ovat ihmiseen nähden puolustuskyvyttömässä asemassa. Joten, haluaisin kysyä niiltä joita eläinten oikeudet eivät hetkauta, miltä tuntuu ajatus siitä että Suomessa vuonna 2015 eläinrääkkäys voi tilanteesta riippuen olla joko rikos tai normityöpäivän osa? Miltä tuntuu ajatella, että tilanne ei ole ainoastaan se että ihmisiä jotka osallistuvat tavalla tai toisella, usein ihan konkreettisestikin, kärsimiskykyisten olentojen rääkkäämiseen ei ainoastaan juokse vapaalla jalalla vaan että eläinten rääkkäämisestä voi tehdä itselleen kunniallisen uran? Eläimiä voi Suomessa kiusata kirjaimellisesti työkseen, joko täysin laillisesti tai ainakin sellaisissa olosuhteissa joissa lain noudattamatta jättäminen on normi pikemminkin kuin sen tunnontarkka noudattaminen. Miltä tuntuu istua bussissa tai elokuvateatterissa ja ajatella että viereen istahtava tyyppi on saattanut viettää työpäivänsä kiduttaen eläimiä?

Niin. Työpäivänsä. Siis tavallisesti kahdeksisen tuntia päivässä, viisi päivää viikossa, vuodesta toiseen vapaat poislukien. Miten arvelette tämän työn vaikuttavan tekijöihinsä? Mitä mahtaa seurata siitä että ihmiset viettävät niinkin runsaasti aikaa julmuuden kulttuurin vaikutuksen alaisina ja sitä uusintaen? Sillä eihän näitä ihmisiä työpaikoilleen lukita. Kuten sanottua: vapaa-aikanaan he voivat olla seuranamme missä vain. Miten arvelette yhteiskuntamme hyvinvointiin vaikuttavan sen että meillä hyysätään eläinten kiduttamista, että siihen mieltynyt voi valita ammattinsa useista eri vaihtoehdoista ja hankkia jopa suurta arvostusta ansaitsevan uran (usein toki siten että suurin arvostus tulee kollegoilta tai suurelta yleisöltä joka tietää ihmisen työstä lähinnä tittelin verran)?

Ainakin hyve-etiikassa tavataan ajatella, että väärin tekeminen vahingoittaa eniten tekijöitään. Toisin sanoen, on parempi olla eläin joka tulee rääkätyksi hengiltä kuin tähän tekoon syyllistyvä ihminen. Hyve-eetikko ajattelee näin sittenkin kun on vastaanottanut värikkään ja yksityiskohtaisen kuvauksen eläimen kärsimyksistä. Vaikka ne olisivat sanoinkuvaamattomat, niiden aiheuttaminen on vieläkin pahempi. Vaikka tekijä saisi paheksunnan sijasta palkkapussin ja vakituisen työsuhteen edut. Hyve-eetikko ei siis vähättele vaikkapa eläimen tai rikoksen uhrin kärsimystä tippaakaan väittäessään näin vaan toteaa yksinkertaisesti pätevän päättelynsä nojalla: Näin pahaa paha todella on, kun asioita aletaan lähemmin tarkastella. Ja ne teistä jotka ovat minua niin paljon viisaampia että pystyivät ymmärtämään ajatuksen näin nopeasti, voivat ryhtyä pohtimaan seuraavaa kysymystä: millaisissa kantimissa on se maa jossa näin suurta pahaa ei vain siedetä vaan suvaitaan, ymmärretään ja jopa tuetaan riemurinnoin sillä perusteella että sen avulla voidaan saavuttaa ihmiselle suurta hyötyä kuten lihaa joka on niin halpaa että köyhälläkin on varaa ahmia sitä kolmin- tai nelinkertainen määrä siihen nähden mikä olisi terveydelle hyväksi.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments