Lopullinen ratkaisu koulukiusaamisongelmaan (eli muutama ulkopuolinen huomio lastenkasvatuksen haasteista)

Lapsissa on se vika, etteivät he aina opi kiltisti mitä kerrotaan. Sen sijaan he oppivat hyvinkin tehokkaasti siitä mitä ympärillään näkevät ja sosiaalistuvat pärjäämään siinä maailmassa jossa he kasvavat (elleivät sieltä karkuun päästyään paljon myöhemmin allekirjoittaneen tavoin ryhdy opiskelemaan itse Maailman Perusperiaatteita ihan uusiksi).

Mitä he ympärillään kuulevat ja näkevät?

Ei saa valehdella. Paitsi jos on aikuinen, silloin pitää ymmärtää että valehtelu on kilttiä ja osoittaa sosiaalista lahjakkuutta kun taas totuudessa pysyvät vain törpöt joista voi tulla hylkiöitä.

Lakia pitää noudattaa. Paitsi jos on aikuinen ja tietää omasta mielestään paremmin. 

Toisia ihmisiä ei nyt ainakaan saa vahingoittaa. Paitsi tietysti urheillessa, kunniaa puolustettaessa snägärillä tai avioerotilanteessa tai jos onnistuu vahingoittamaan toista jäämättä kiinni. Henkinen vahingoittaminen on vähän lässynlässynläätä, sillä kyllä terveen ihmisen pitää kestää vähän rankempaakin pilantekoa.

Ruuasta ei saa valittaa. Paitsi jos on allergia, vakaumus, ihmedieetti, pienikin epäilys tai jos on vaikka maksava asiakas. Jos on aikuinen, mikään valitus ei ole turhanpäiväistä nillitystä vaan Vakavasti Huomioonotettava Tärkeä Asia.

Jos hölmöilee, siitä pitää reippaasti kertoa. Ainakin kunnes oppii että virheiden tunnustaminen se vasta hölmöä onkin, ainakin asioissa jotka olisi voinut myös piilottaa tai vierittää jonkun toisen syyksi.

Kännissä hölmöily on ihan tyhmää. Paitsi silloin kun aikuiset tekevät sitä. Silloin se on kansallisurheilua.

On kiitettävää olla reipas, ottaa vastuuta ja osoittaa johtajuutta. Paitsi jos ei ole johtajan titteliä, silloin vaan on olevinaan, mikä on kuolemansynti.

On hyvä harrastaa kehittäviä asioita ja hyväntekeväisyyttä. Paitsi jos on töissä käyvä veronmaksaja, silloin on perkele osallistunut ihan tarpeeksi ja voi käyttää aikansa ja rahansa just miten huvittaa.

Hyvä saa aina palkkansa. Paitsi tosi-teeveessä jossa pärjäävät hyvännäköisimmät, hävyttömimmät ja röyhkeimmät.

Ei saa tuomita ja arvostella, koska pinta on vain murto-osa totuutta. Paitsi jos joku vaan kertakaikkiaan on väärän värinen, liian lihava tai liian laiha, pitkä tai pätkä, jos jollakulla on hassu nenä, jos se ei ole niin aikaansaava kuin voisi odottaa, jos sillä on erikoinen pukeutumistyyli tai se poikkeaa jotenkin muuten massasta. Sitten saa tuomita ja arvostella, mitä teräväkielisemmin, sen parempi. Kyllä ihmisistä vaan näkee tiettyjä asioita päälle päin!

Heikompia pitää puolustaa. Paitsi jos voi mitenkään olla puolustamatta, silloin pitää olla puolustamatta ettei vaan ole olevinaan parempi ihminen. Realistista ja järkevää on ajatella, että kaikki ongelmat kuuluvat ensi sijassa Jollekulle Toiselle.

Kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin. Työnhakijoita ei kuitenkaan tarvitse, eikä vääränvärisiä, eikä väärin ajattelevia, eikä väärän ikäisiä, eikä hassusti pukeutuvia, eikä ainakaan mitään sairaita tai vähemmän menestyvän oloisia.

Ketään ei saa haukkua rumasti. Paitsi puolisoa, pomoa, työkavereita, asiakkaita, muita autoilijoita, poliitikkoja, poliiseja, sosiaaliviranomaisia, ihmisiä jotka tekevät toisin kuin minä tekisin, ihmisiä jotka ovat väärän näköisiä, ihmisiä jotka puhuvat hassusti tai tekevät hassusti. Ainakin selän takana ja netissä saa haukkua ihan ketä vaan niin rumasti kuin ikinä pystyy. 

Miettiessäni näitä tajusin, että taisin tulla ratkaisseeksi valtakuntaa vuosikymmeniä vaivanneen ja alati raaempia muotoja saavan koulukiusaamisen ongelman. Ratkaisuni voisi toimia, mutta siinä on ne perinteiset minun ratkaisujeni huonot puolet: siitä ei saada vientituotetta eikä edes hanketta jolla on näppärä nimi, eikä tarkemmin ajatellen kukaan ehkä muutenkaan kiinnostu. Ratkaisuni on tämä: lopetetaan me aikuiset kaksinaismoralistinen lässyttäminen ja yritetään näyttää hyvää esimerkkiä. Koitetaan rakentaa itse sellaista yhteiskuntaa jollainen tänne väistämättä syntyisi jos vaatisimme itseltämme niiden käyttäytymismallien noudattamista joita yritämme seuraaviin sukupolviin istutella.

posted under , , |

2 kommenttia:

Marra kirjoitti...

Aamen. Eivät lapset ole tyhmiä, vaan huomaavat kyllä jo melkoisen pieninä, miten ne aikuiset oikeasti käyttäytyy, vaikka muuta yrittäisivät opettaa. Sosiaaliset pelisäännöt tulee äkkiä selviksi...

Saara R kirjoitti...

No juu! Mutta kuka nyt alkaisi haluta tehdä töitä oman käyttäytymisensä kanssa? Eikö voisi vaan paimentaa niitä lapsia?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments