Hyvyys on rikkautta

"Antaa mädän pursuta", tekisi mieli sanoa vellovasta pakolaiskeskustelusta Timo Soinin sanoin.

Katsokaa nyt näitä trolleja, näitä ihmisenpelkääjiä ja köyhimyksiä, näitä joiden mielestä auttaminen on aina väärin autettu ja välittäminen hirmuinen riski. Näitä jotka osoittavat suurta luovuuttaan keksiessään hyviä syitä sille miksi Suomi tai he henkilökohtaisesti eivät millään voi auttaa, eikä tarvitsekaan. Edustavatko he mielestänne kukoistavaa ihmisyyttä? Ovatko varakkaimmatkaan heistä yhtä rikkaita kuin se joka on valmis tarjoamaan pakolaiselle pedin ja paikan ruokapöydässä yksiössään? Onko nuiva ja vihamielinen Suomi jota he "puolustavat" puolustamisen arvoinen? Mitä hyveitä voimme havaita heidän toiminnassaan? Ovatko suomalaisten vanhusten hädästä jeesustelevat lähteneet sankoin joukoin tekemään töitä tilanteen parantamiseksi vai saavatko vanhukset laitoksissa kärsimisen ohella vielä tehdä ihmiskilven ja poliittisen keppihevosen töitä? Ovatko paikan päällä auttamisesta jeesustelevat määrätietoisesti vaatineet kehitysmäärärahojen korottamista leikkaamisen sijaan, vai ovatko he mahdollisesti suunnittelemassa vapaaehtoistyöntekijän uraa Syyriassa tai Isiksen uhkaamilla alueilla?  Ovatko he valmiit lahjoittamaan Turkin ja Kreikan kaltaisille maille isoja rahasummia tai peräti omaa työpanostaan jotta nämä maat kestäisivät suhteettoman suuren pakolaistaakkansa? Nii-in. Minusta nämä suomalaisuudenpuolustajat ovat erinomaisia varoittavia esimerkkejä siitä miten käy ihmiselle joka ei näe itsessään asuvaa pelkoa, vihaa, järjettömyyttä ja kateutta paheina joita vastaan tulee kamppailla vaan hyväksyttävinä asiona joita sopii hyysätä ja levittää. Heidän kovaäänisyydessään näyttäisi olevan se hyvä puoli, että he ovat saaneet monta hyväsydämistä mutta hieman passiivista kanssaihmistä aktivoitumaan auttamiseen.

On parempi ottaa riski siitä että auttaa väärin, kuin olla auttamatta. Jos pakolaiset ahdistavat, voi auttaa silti. Minusta isosta ihmisestä pitäisi löytyä vähintään saman verran rohkeutta ja avarakatseisuutta kuin keskiverrosta kääpiökanista, ja jos ei löydy, se tulisi ymmärtää korjaamista kaipaavaksi ongelmaksi. On parempi ottaa vastuuta sellaisistakin asioista joista ei ole pakko, kuin olla vastuuton. On parempi jakaa vähästäänkin kuin kahmia itselleen. Minusta on parempi kärsiä auttamisesta aiheutuvaa epämukavuutta ja jopa turvallisuusriskejä kuin rakentaa maailmaa jossa hädänalaista ei auteta. On paljon suurempi paha jättää apua tarvitseva heitteille kuin tarjota apua sellaiselle joka ei sitä ehkä niin kipeästi tarvitsisi. Jälkimmäisessäkin tapauksessa apua hakenut kun joutuu havainnoimaan hyvyyttä, pyyteettömyyttä ja rehellisyyttä ja näkemään vilauksen sellaisesta maailmasta jossa keplottelu on outo juttu. Luotammeko hyvän voimaan? Vai luotammeko lujasti siihen että pahassa on todellinen turvamme? Inhimillisyys ei ole "äärilaita", sen vastakohta on epäinhimillisyys. Kantaaottamattomuus ei ole turvallinen, maltillinen keskiväli, sillä kuten jo Aristoteles korosti, kaikissa asioissa sellaista ei vaan ole. Voiko maa olla hyvä, jos siellä on sijaa epäinhimillisyydelle ja jos välinpitämättömyys käsitetään siellä kultaiseksi keskitieksi?

Pakolaiskriisi on kaikin puolin ikävä asia. Ilman muuta pakolaisten saapuminen Suomeen on rasite, olkoonkin että Suomi tällä hetkellä kuuluu Euroopan alisuoriutujiin pakolaisten vastaanottamisessa. Toisesta kulttuurista tulevien, kielitaidottomien ja kovia kokeneiden ihmisten kotouttaminen (sillä realistista taitaa olla myös olettaa ettei Lähi-Itä aivan pian rauhoitu) tulee olemaan raskasta. Toisaalta, suomalaisille ovat kyllä mainiosti kelvanneet globalisaation myönteiset puolet halpatuotantotavaroista ja kaukomailla tehtyjen keksintöjen hyödyntämisestä kaukomatkoihin ja mahdollisuuksiin muuttaa ulkomaille vaikka työpaikan perässä. On siis kohtuullista ja oikein, että osallistumme myös ikävien asioiden hoitoon. On kohtuullista, että näemme valittamatta vaivaa ja kärsimme epämukavuutta jos tarvis on. Mekään emme ole planeetan vapaamatkustajia joilla on oikeus kaikkeen kivaan mutta joiden sopii kieltäytyä kaikesta rasittavasta. Sitä paitsi, tiedämmehän, että mitä enemmän laitamme itseämme likoon inhimillisyyden puolesta, sitä parempi syy meillä on luottaa sille ettei meistä koskaan tule kitsaita, pelokkaita ja vihaisia. Se on suuri palkinto.

Hyvyys on rikkautta. Sillä joka koittaa kahmia vain itselleen omaisuutta, rauhallisuutta ja turvaa, on hyvällä onnella nämä asiat niin kauan kuin hän pystyy niistä kiinni pitämään. Lisäksi hänellä on syytä epäillä että jos hänen hengenheimolaisensa täyttävät maan, mitään muuta ei olekaan. Sellainen on se maailma jota hän rakentaa. Sillä joka auttaa, on sen sijaan toivo siitä että jos kova kohtalo jonakin päivänä vie häneltä kaiken, kaukaisten maiden tuntemattomistakin voi löytyä todellista hyvyyttä joka tulee ja nostaa hädän päivänä. 

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments