Ensi vuonna uudestaan

Siinä vaiheessa kun valkosipulit joiden sitkeys ja sisukkuus ovat kaukana kaiken epäilyn yläpuolella tekevät ennätyksellisen pienet sipulit, saa pienviljelijäkin vähän lannistua. Täydellistä katoa meillä ei kai voi tulla, mutta huonoin satovuosi ikinä on täällä. Lämpösumman puute ja märkyys nitistivät lopulta juureksetkin. Porkkanamaan tuotokset keräämme pupuille. Kääpiökanin naposteluporkkanassa itse porkkana voi olla melkein mikroskooppisen pieni kun syöjien mielestä naatitkin ovat maukkaita. Lehtikaalit viimeistelivät myöhään iskeneet tuholaiset. Jotkut menivät vuodenajoista sekaisin: mennessäni tänään perunannostoon perunamaalla tervehtivät nätisti kukkivat härkäpavut. Itse pavuista ei tietenkään ollut tietoakaan. Sinne vaan listan jatkoksi. Vain perunat olivat suoriutuneet kaikista haasteista kunnialla. Niiden mukulat ovat tänä vuonna harvinaisen isoja ja täysin terveitä. Syödään siis valkosipuliperunoita.

Ja marjavuosi oli hyvä. Puolison mansikkamaa sai lentävän lähdön ja vadelmiakin liikeni pakkaseen. Ilmeisesti myös tomaattiamppeli lasketaan marjaksi, sillä se tuotti oikein hyvän sadon. Sen sijaan myöhässä kypsyvät luumut ja omenat ovat tautisia tapauksia. Pihlajanmarjakoiden invaasio ei auttanut asiaa. Toivon vaatimattomasti 27 puuni antavan minulle omenoita sen verran että saisin tehtyä talveksi soseet ja pakastetuksi muutamat piirastäytteet. 

Intohimoiset mestaripuutarhurit jotka kaivoivat kesällä kasvimailleen lisäojia ja väkersivät lämmittäviä tunneleita, pärjäsivät varmaan paremmin. Meillä on vain todettu että tulee se kesä ensi vuonnakin, ja kaikella todennäköisyydellä se on ainakin vähän parempi. Ja että onneksi, onneksi ruuan kasvattelu on meille vain harrastus jolla ei tarvitse päteä eikä kerätä verenpainetta. Valkosipuli, perunat, talteen saadut puutarhamarjat ja metsän antimet riittävät mihin riittävät. Lehtikaalinkin saatavuus kaupoissa näyttää parantuneen sen jälkeen kun siitä tuli trendikasvis. 

Lohjansaaren kekrijuhlissakin ehdimme käväistä eilen ja panna merkille että juhlat olivat hieman kasvaneet ja kaunistuneet edellisvuodesta. Se on varmaankin hyvä enne. Kasvua ja kauneutta toivon omallekin puutarhalle jota alamme hiljalleen valmistella talvea varten. Sitten ensi vuonna.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments