Vanhapiika, pärjääjä

Oletteko huomanneet että Suuressa Parisuhdekeskustelussa ongelmaksi nostetaan säännöllisesti miesten vaikeus löytää kumppaneita? Syiksi esitetään naisten nirsoutta ja kehotetaan naisia kelpuuttamaan kumppaneiksi vähemmän koulutettuja miehiä. Tämä on kahdellakin tapaa erikoista. Ensinnäkin, koska Suomessa on suunnilleen yhtä paljon naisia ja miehiä, ja koska tuontimiehet eivät näyttäisi olevan kovin merkittävä ilmiö, voisi päätellä että sinkkunaisia on ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin sinkkumiehiä. Koska miesten elinikä on keskimäärin lyhyempi, on etenkin vanhemmissa ikäluokissa sinkkunaisia enemmän kuin miehiä. Toiseksi, kun ongelma esitetään mieskeskeisesti, annetaan vastuu sen ratkaisemisesta naisille. Mutta jos ongelma on esimerkiksi miesten alhainen koulutustaso (minkä toki voisi kuvitella olevan muutenkin yhteiskunnallinen ongelma), miksi asiaan eivät voisi puuttua joko miehet itse tai vaikka koulujen opinto-ohjaajat? Miksi ratkaisu ei ole miesten kannustaminen kouluttautumaan tai koulutuspolkujen pitäminen auki pitkälle aikuisuuteen (tiedetäänhän sekin, että monen pojan murrosikä on vaikeimmillaan juuri siihen aikaan kuin ammatinvalinta olisi ajankohtainen). Entä mistä löytäisin sen seksologin joka kehottaisi julkisesti miehiä etsimään kumppaneita vaatimattoman näköisten naisten joukosta? Minullakin on tuttavapiirin laidoilla pari ikisinkkua jotka -sikäli kun osaan arvioida- varmasti olisivat hyvää vaimoainesta, mutta flaksi ei vain käy syistä joiden epäilen liittyvän ulkonäköön. Toinen mielessäni olevista leideistä on sairaalloisen ylipainoinen, toisella on pehmytkudossairaus joka jyllää myös kasvoissa. Miksi on itsestäänselvää ja epäkiinnostavaa ettei näistä lämminsydämisistä ja mukavista, elämänsä haasteiden kanssa urheasti kamppailevista naisista kiinnostuta? Tietääkseni nämäkin naiset toki pärjäävät, eikä kumpikaan valita tilannettaan. Mutta kyllä he minusta olisivat ansainneet elämäänsä myös puolison tuomaa rakkautta ja tukea. 

Jos puolison puute (mikä on siis eri asia kuin vapaaehtoinen sinkkuus) ei ole naiselle ja yhteiskunnalle ongelma, on kai siis pääteltävä että naiset nähdään pärjääjinä. Tosin pärjääjän muotokuva on nytkin jotenkin ankea. Nainen ei välitä seksistä niin kuin mies. Koska tyttökaverit on keksitty, nainen pärjää myös hyvin ilman parisuhdekumppanuutta. Eihän suomalainen mies muutenkaan puhu. Eikä pussaa. Nainen osaa myös omin päin elää terveellisesti, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja luoda elämästä merkityksellisen. Ja koska miehen tyytyväisenä pitäminen on joka tapauksessa rasittavaa, kompensoi näiden rasitusten puute helposti ne pikkujutut joita nainen ehkä voisi kaivata.
Vaikka asia olisikin näin, tässä tuntuu kuitenkin ylistämällä alistamisen sivumakua. Sillä pohjimmmiltaan naisetkin ovat ihmisiä.Tarpeemme ovat yksilöllisiä. Tarkoittaako miesten naisensaantiongelmien korostaminen sitä että miehet ovat epätoivoisia reppanoita jotka uhkaavat pimahtaa? Vai onko taustaoletuksena, että miesten onni on tärkeämpää ja kärsimys suurempaa kuin vastaavassa tilanteessa olevien naisten onni ja kärsimys? Entä onko olemassa jokin järkevästi artikuloitava syy sille miksi miesten parisuhteen puute on naisten vika mutta naisten parisuhteen puute on heidän oma vikansa tai valintansa?

Myös pärjäämisen kulttuuria voisi ehkä kritisoida tässäkin yhteydessä. Pärjääminen kun on kaukana inhimillisestä kukoistuksesta. Käytetäänkö sitä mittarina ehkä siksi että kukoistus nähdään täysin saavuttamattomana utopiana? Miksi naisen pitäisi tyytyä miestä kerkeämmin siihen että hän kuitenkin pärjää vaikka hänen unelmiinsa kuuluisi rakkaus? Eikö tämä asenne itse asiassa ole haitallinen yksinäisyydestä kärsiville miehillekin, sillä se kannustaa Mahdollisia Naisystäviä entistä suurempaan passiivisuuteen? Vannoutunut vanhapiika ei ehkä huomaa pieniä kiinnostuksen merkkejä joita ujo mies lähettää. Menetys on molemminpuolinen, vaikka toinen ei sitä huomaisikaan. Yhtä tuhoisaa ja passivoivaa on tietysti naisista puhuminen miehenkipeinä tai munahaukkoina. 

Puolison puute voi olla ongelma sekä miehelle että naiselle, ja siihen pitäisi suhtautua yhtäläisellä vakavuudella. Pärjääminen on kuitenkin kovasti eri asia kuin kärsimyksen puute, ja toisaalta pärjääjämyytin viljeleminen voi hankaloittaa tilannetta -myös miesten kannalta- entisestään.

posted under , , , |

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Olen huomannut tuon trendin "kun ei suomalaiselle naiselle kelpaa" ja "miehiä on pilvin pimein parisuhteiden ulkopuolella, kun ei saa naista" kaikenlaisissa kommenteissa lähinnä Hesarin sivustoilla, mutta muuallakin. Se olikin alkanut hieman hiertää mieltäni, koska en ole huomannut, että miehiä olisi enemmän katukuvassa Suomessa kuin naisiakaan ja kommentit ovat alkaneet tuntua marinalta, koska niitä tulee ihan melkein mihin tahansa kirjoitukseen jollain tavalla.

Mielenkiintoista itselleni on, etten ole tavannut vastaavaa ajatuksenjuoksua muualla maailmalla terveiden miehien kohdalla...ja kuitenkin sinkkuus, sekä naisten, että miesten on nousussa kaikkialla länsimaissa. On kummallista että nämä miehet näkevät parisuhteen "oikeudekseen" mikä heiltä on riistetty "naisten toimesta".

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sinkuiksi jää paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat puolison ja tässä nopeassa maailmassa heidän toisilleen esittely/tutuksi tekeminen voi jäädä heidän omille harteilleen kokonaan. Ennen ehkä oli niitä "naittajia", jotka bongasivat paremmin myös ne ujot ja sellaiset, joilla oli vaikeampaa luoda suhteita itse. Jos itse on ujo ja ehkä myös muutaman kerran saanut osakseen kylmän olan ihastuksen kohteelta voi olla vaikeaa lähteä tekemään uuttaa tuttavuutta.

Saara R kirjoitti...

Luin tässä tutkimuksesta jonka mukaan Suomen kulttuurin on selkeästi Pohjoismaiden maskuliinisin. Ehkä meillä on siis jonkinlaista perinnettä"miehellä on oikeus ja naisella velvollisuus"-ajatteluun.

Minullakin on sellainen tunne että ihmisten tutustumismahdollisuudet ovat aika huonot. Monella on vain huono tuuri. Markkinavoimat tähänkin rakoon tietysti iskevät ja lietsovat kelpaamattomuuden tunteita joilla saa sitten rahastettua...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments