Punaherukoita!

Tänä viikonloppuna olen täyttänyt pakastinta punaherukoilla. Viitisen kiloa riittää meillä talvivaraksi. Jos tykkäisimme punaisesta mehusta, enemmänkin menisi, vaan kun emme tykkää. Tänä vuonna kun voimia vieviä vastoinkäymisiä riittää sekä kasvimaalla että elämässä yleensä, olen ajatellut mennä säilönnän osalta paljolti siitä missä rima on matalin. 

Punaherukat ovat kirpeitä. Sen vastapainoksi niille on suotu myös paljon hyviä puolia. Punaherukka viihtyy Suomessa luonnonvaraisena, joten miellyttävissä puutarhaolosuhteissa niitä eivät katovuodetkaan pahemmin säikyttele. Pakasterasiallinen sujahtaa helposti makeampien marjojen ja hedelmien sekaan. Lisäksi punaherukoita on helppo kerätä. Ne ovat terveellisiä ja vähäenergisia. Punaherukat ovat myös tosi kauniita marjoja, kuin pieniä rubiineja. Ja monipuolistavathan ne ruokavaliota taas pikkuisen -en muista että olisin kaupunkilaisaikoina juurikaan punaherukoita ostellut, puhumattakaan siitä että niitä olisi vuoden aikana kulunut kilokaupalla. Tässähän sitä on jo syitä koittaa tulla toimeen sen kirpeyden kanssa.

Yleensä käytän punaherukkani siis muiden, makeampien marjojen ja hedelmien jatkona "kun näitäkin nyt täältä löytyy"-asenteella. Hedelmäsalaatti ja -rahka ovat meillä ehkä tavallisimpia käyttökohteita. Ne sopivat hyvin myös smoothieen ja fruitieen. Kermavaahto ja kinuski ovat myös hyviä vastakohtia kirpeille herukoille. Ja sitten on tietysti se klassinen punainen mehu niille jotka siitä pitävät. Punaherukka sopii myös erilaisiin pikkelseihin ja säilykkeisiin. Puutarhan kirpeästä marjasta on ihmeen moneksi.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments