Luonnonvarat lopussa tältä vuodelta: pohdinnan paikka!

Se tulee joka vuosi hiukan aikaisemmin. Päivä jona ihmiskunta on kuluttanut vuoden uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Tänä vuonna se päivä on tänään. Viime vuonna selvisimme viikon pidempään. Yhteiskunta ei näytä päällisin puolin tapauksesta häiriintyvän, kaupasta eivät lopu tavarat eikä lampusta valo. Tästä vuoden loppuun asti eksistenssimme on kuitenkin luonnonvaroja tuhoavaa. 

Suomi ovat siitä poikkeuksellinen maa että meillä luonnonvaroja on periaatteessa runsaasti. Harmi vain, että kulutustahtimme on vielä hurjempi. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, maapalloja tarvittaisiin kolme kappaletta. Eikä meillä ole kuin yksi, ja sekin alkaa olla huonossa kunnossa. Ja minunkin ei-päivittäistavaroiden ostoslistallani loppuvuodeksi on vielä yhtä sun toista. 

Koska elämässäni on juuri nyt haasteita reilusti muutenkin, päätin itseruoskinnan sijaan vain tarkastella tämänhetkistä tilannetta. 

1. Ruoka

Vegaaniksi ryhtyminen ei ole ainoa vaihtoehto. Keskivertosuomalaiselle olisi suuri muutos siirtyä ravitsemussuositusten mukaiseen lihan kulutukseen 300g/viikko. Tämä lihankulutus on meidän perheessä jo pitkäaikainen tavoite. Siihen mahtuu kahden hengen perheessä paketti jauhelihaa (400g) viikossa sekä hieman lihaleikkelettä. 

2. Ruokahävikki 

Tämä on pienessä perheessä jatkuva skarppaamisen aihe, vaikka puputkin auttavat hiukan. Jatketaan siis skarppaamista. 

3. Vastuullisesti tuotettujen elintarvikkeiden suosiminen

Olen ilokseni huomannut, että sekä MSC-sertifioidun kalan että luomukanan saatavuus on viime aikoina parantunut Lohjallakin. Vastuullisinta tuotantoa on tietysti kasvattaa ja keräillä ruokaa itse. Tänä vuonna sato on mitä on, mutta parhaansa voi tehdä aina. Myönnän irtopisteitä Puolisolle joka on tänä vuonna parantanut Pientilan tuottavuutta tekemällä meille mansikkamaan.

4. Liikkuminen

Vapaa-ajan lentomatkustuksesta annan itselleni pitkän miinuksen, vaikka ilmastoverot on kuinka keksitty. Muuten ajokortittomuus pitää minut aika tehokkaasti kiinni kunnollisissa tottumuksissa.

5. Asuminen

Asumisessa ei ole viime aikoina tapahtunut isompia muutoksia, poislukien pienet parannukset Pientilan lähiruuantuotantokapasiteettiin. Kylmän kesän ansiosta jätepahvia on tuotettu tavallista vähemmän kun niitä on saatu polteltua puuhellassa.

6. Ostokset ja viihde

Kaikki ostokseni eivät ole ehkä olleet ihan välttämättömiä hengissä selviämiselle. Myönteistä on, että olen yhä harkitseva ja suunnitelmallinen kuluttaja. Tarkempaan syynäämällä tästä osastosta löytyisi varmaan paljon parannusideoita, mutta juuri nyt elämäntilanne on sellainen että minulle riittää kun perusasiat ovat kohtalaisen hyvin.

7. Motivointi

Kaikkea ei pysty eikä jaksa tehdä itse. Siksi on tärkeää koittaa mahdollisuuksien mukaan rohkaista muita tekemään pieniä hyviä valintoja. Olen jaksanut blogata taas vuoden, joten myönnän itselleni irtopisteen hyvästä yrityksestä.

posted under , |

3 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Mielenkiintoinen pohdinta! Ihan kysymyksenä: Tiedätkö miten esim kanamunien tuotanto rassaa ympäristöä? Vai onko se kenties aika tehokas tapa saada eläinproteiinia, kun itse eläintä ei heti kättelyssä tapeta? (Siis luonnollisesti en puhu häkkikanoista). Meillä syödään lähinnä kalaa ja meren eläviä ja munia, silloin kun proteiinin tarve iskee, mikä ei kyllä automaattisesti ole parempi kuin lihan syöntikään.

Ehkäpä teen pienen listan itselleni sinun listasi pohjalta ja katson missä meillä olisi syytä skarpata. On varmaan paljon enemmän kuin teillä, mutta jos ainakin muuttaisimme sinne parempaan päin, niin sekin olisi hyvä.

Raika kirjoitti...

Tätä aihetta ei ole vieläkään käsitelty tarpeeksi, sillä edelleen, toki koko maailman, mutta erityisesti meidän superhyvinvaltion asukkien näyttää olevan vaikea pitää mielessä maapallomme rajallisuus. Tuntuu olevan välillä liiankin helppoa tuudittua mukavaan "syön ja ostan mitä huvittaa" -pilveen, kun meitä ympäröidään jatkuvasti kuluttamiseen painostavilla mainoksilla. Ja samalla planeettamme, sekä suurin osa sen populaatiosta surkastuu kovaa vauhtia.

Ahdistusta helpottaa tosin hieman se, josta jo muistutitkin, että tilanteeseen ihmisen kokoinen vaikuttaminen on enemmänkin kuin mahdollista.

Saara R kirjoitti...

Mama Elf: Kananmunakysymyksesi saa oman postauksensa ihan justhetinyt!
Meidän skarppaamisesta ei kyllä liikoja kannata kuvitella, etenkin kuluvana vuonna elämässä on ollut vastoinkäymisiä joiden johdosta olemme ottaneet tietoisesti takapakkia muutamassakin asiassa (parempi niin kuin uupua totaalisesti). Ei auta kuin tehdä parhaansa ja lisää sitten kun jaksu lisääntyy. Onneksi muiden kannustaminen lasketaan myös hyvien ympäristötekojen joukkoon :)

Raika: Sepä se taitaa olla kun maapallon rajallisuus näkyy arjessa vain epämääräisesti sääilmiöiden, lajistomuutosten ja muiden vastaavien kautta.

Muuten olen kylä sitä mieltä että tilanne on onnellinen kun voi syödä ja ostaa mitä huvittaa. Se vaikea juttu on löytää parempia tapoja huvittua ja nauttia. Eikö kuitenkin ole ihan hullua ajatella että vain tuhoaminen, pahanteko ja rällääminen ovat aidosti hauskoja elämäntapoja? Koitan vastustaa kovasti ajatusta siitä että hyvän tekeminen tarkoittaisi luopumista, kieltäytymistä ja muuta ikävää. Mistä sekin on tullut? Ei ainakaan tieteellisestä etiikasta.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments