Eettisyys: ostoskysymys vaiko hallinnointikysymys?

Upsista. Mielettömän migreenikon kommentit joutuivat odottamaan kommenttilaatikossa sillä aikaa kun vietin viikon netin ulottumattomissa. Madeiran-kesäretkeltä on tulossa kuvia aivan kohtapuoliin. 
Aluksi kuitenkin vastaan Mielettömän migreenikon kommentissa esittämään kysymykseen oikein postauksessa. Niin, mistä eettisten vaatteiden metsästys kannattaisi aloittaa? Mistä vain. Aluksi pitää tietysti sanoa, että hyvin monta vaatteiden tuotantoon liittyvää eettistä ongelmaa onnistuu välttämään valmistamalla vaatteita itse. Mutta useimmat meistä eivät voi tehdä ainakaan kaikkea tarvitsemaansa itse, joten ostamisestakin on hyvä puhua (etenkin kun pohdintoja voi hyvin soveltaa muuhunkin kulutukseen).

Minulle eettisyys ei ole ensisijaisesti tavaran ominaisuus, vaan siihen vaikuttaa myös paljon se miten tavaraa käytän. Yritänkö hankkia pitkäikäistä ja olenko ylipäätään sellainen ihminen joka osaa kiintyä vaatteisiinsa vuosiksi niin etteivät ne lennä kierrätykseen pelkän tylsistymisen vuoksi? Jaksanko huoltaa ja kunnostaa omaisuuttani? Olenko ostanut edes tarpeeseen? Voiko tämän aikanaan kierrättää kotona? Ostaminen on vain yksi osa tarinaa. Tietyistä kaupoista ostaminen ja tiettyjen merkkien ostaminen ovat vielä pienempi osa joihin keskittyminen helposti vinksauttavat suuren kuvan. Sitä paitsi, merkki- ja kauppakeskeisyys ovat elitismin muoto. Minulle tavaran, kuten vaatteen, eettisyys ei ole niinkään ostoskysymys vaan hallinnointikysymys.  Eettinen alkuperäkään ei riitä pelastamaan tuotetta -edes eettiseltä kannalta- jos se on laadultaan surkea tai epätarkoituksenmukainen. Toisaalta, vaate voi olla eettinen vain joiltakin osin, kaikki eettisesti valveutuneet valmistajat (kuten monet pienyrittäjät) eivät tuo eettisyyttä esiin markkinoinnissa, ja välillä voi käydä niinkin että muuten täydelliseltä vaikuttava löytö ei vaikuta yhtään eettisesti tuotetulta. Tämä ei tarkoita etteikö olisi hyvä pyrkiä suosimaan kotimaista, eettistä, reilua, luonnonmateriaalia ja pitkäikäistä vaan vain sen tunnistamista että eettisyys on parhaimmillaankin vain yksi ostospäätökseen vaikuttava näkökulma.Monimutkaista.

Sitten ovat realiteetit jotka pakosti vaikuttavat meidän kaikkien ostopäätöksiin. Vaatteiden on tietysti oltava oikean kokoisia ja käyttötarkoitukseensa sopivia. Myös hinnan on oltava sopiva, ja tämä sopivuus riippuu paljon omasta taloustilanteesta. Useimmilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa nelinumeroisia summia vaatteistaan vaikka ne olisivat miten hyviä ja eettisiä, ja moni joutuu harkitsemaan tarkkaan kymppienkin panostukset. Ei kuitenkaan kuulosta ihan järkevältä väittää että eettisyyskysymykset ovat ylellisyyttä joiden miettimiseen vain rikkailla on varaa.

Myös tyyli ja väri vaikuttavat eettisyyteen. Jos vaate ei ole omannäköinen eikä miellytä silmää, miten siihen voisi kiintyä? Kiintyminen taas on tärkeää, sillä se on erinomainen motiivi eettisesti vastuullisille toimintatavoille. Toisinaan valintoja rajoittaa työpaikan tai tilaisuuden pukukoodi. Hyviä kirpputoreja tai putiikkeja ei ole kaikkien lähettyvillä. Yhdet eivät osta mielellään vaatteita netistä, toiset taas inhoavat kaupoissa kiertelemistä. Sanalla sanoen, kaikki tuotteet eivät edes ole kaikkien saatavilla eivätkä kaikki kaupat sopivasti kaikkien ulottuvilla. Tämäntapaisista seikoista rakentuu reunaehtojen ja mahdollisuuksien verkko joka näyttää jokaisella erilaiselta. Se voi näyttää toivottoman monimutkaiselta jos ei tiedä että etiikassa olennaista on kuitenkin mahdollisimman hyvien valintojen tekeminen ja parempaan pyrkiminen mahdollisuuksien mukaan, ei ihmisten arvosteleminen ulkoisten asioiden kuten vaatemerkkien ja ostospaikkojen perusteella. Sen tyyppiset seikat kun saattavat selittyä valintojen lisäksi myös reunaehdoilla.

Esimerkiksi minä olen nirso, pluskokoinen maalaiseläjä joka tykkää laittautua jos päivänasuksi on tarjolla jotain muuta kuin mekko ja essu. Teen ostokseni mieluiten netissä, inhoan kaupoissa kiertelyä, ja budjettini on tarpeisiini nähden sopiva. Reunaehtoni ovat siis aivan toisenlaiset kuin rennosta tyylistä pitävällä keskikokoisella suuren kaupungin asukkaalla jolta liikenee vain roposia pukeutumiseen käytettäväksi. Vaikka minua ja kaupunkilaisystävää yhdistäisi hyvään pyrkiminen ja kiinnostus arkietiikkaan, vaatekaappimme ja ostoskäyttäymisemme näyttäisivät varmasti varsin erilaisilta. Hyvään pyrkimisen näkökulmasta tässä ei ole mitään ihmeellistä. Nykyään vain on muodissa nokkimisen diskurssi jossa on olennaista tietää tarkalleen kuka on toista parempi ja ketä voi vähän sättiä.

Tämä 10 kysymyksen lista on mielestäni yhä aika hyvä lähtökohta. Lisäisin vielä, että oma tyyli, elämäntapa ja väripaletti olisi hyvä miettiä läpi (kuulostaa vaivalloiselta, mutta kun ne on kerran miettinyt kunnolla, se riittää ja hutiostosten tekeminen vähenee kummasti). Kun tiedän että kaikki kaupassa tarjolla olevat houkutukset eivät kuitenkaan olisi käytössä kivoja, ne on helpompi ohittaa. Samoin olisi hyvä pysytellä kärryillä vaatekaapin koosta ja ja tarpeista. Silloin on helpompi ostaa harkiten ja tarpeeseen ja vastaavasti välttää keräämästä älyttömiä vaatevuoria. Sellaista ekomerkkiä ei ole vielä keksittykään jonka ostaminen kaapintäytteeksi olisi eettisesti järkevä veto. Pinnallisuuden kulttuuria tämäkin: hätäinen katsoo ja arvostelee toisen pukeutumisen sen perusteella missä hän tekee ostoksensa ja mitä hänellä sattuu olemaan päällään. Kuitenkin vain ihminen itse tietää, onko vaatekaapin kokonaisuus hyvin hoidettu ja harkittu ja mistä hänen tavaransa ovat peräisin.

Siispä eettisen ostamisen voi aloittaa nojatuolista. Kun omat ostamisen reunaehdot ja oma tyyli ovat suunnilleen selvillä, niillä aseistautuneena voi lähteä ostoksille melkein minne vain. Jos tärkeintä on pyrkiä hyvään omien mahdollisuuksien rajoissa, siitä tosiaan seuraa se että on olemassa sellainenkin mahdollinen maailma jossa halpaketjusta ostaminen on järkevä vaihtoehto johon eetikollakaan ei ole huomautettavaa. Ei se mitä tehdään vaan miten tehdään, niin kuin hyve-etiikassa aina ajatellaan.

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Kiitos! Ihanasti osaat kiteyttää monimutkaiset jutut. Pitääkin muistaa laittaa nimenomaan tuo kulutuskaari korvan taakse, kun joku alkaa seuraavalla kerralla merkeistä ym. mesomaan.

Itse olen hitaasti edistynyt hieman eettisemmäksi kuluttajaksi ja olen ilokseni huomannut, että vaikka huteja tulee, niitä tulee vähemmän ja kun tykkään vaattesta, niin yleensä tämä tykästyminen kestää vaatteen koko elämän kaaren ja sen ylikin. Eli joskus loppuunkulutettu vaate harmittaa, koska mistään ei tahdo löytyä sen veroista uutta. Monen vaatekappaleen kohdalla olen päätynyt itse ompelemaan ja joskus jopa kopioimaan suosikkeja, mutta ihan kaikkea en voi/jaksa ommella.

Ja loppukaneettina, että ihailen kovasti kutomiasi pellavapyyhkeitä. Olisipa tuollaiseen mahdollisuus!

Saara R kirjoitti...

Tämä on kyllä ensimmäinen kerta tämän blogin historiassa kun postaustani kuvataan sanalla "kiteyttäminen". :DDD Kiitos!

Se että vaatteen loppuunkulahtaminen harmittaa, on hyvä merkki onnistuneesta ostamisesta.
Minulle tuo itse ompeleminen ei ole vaihtoehto, kun en osaa ommella kovin hyvin.

Pellavapyyhkeet ovat kyllä ihania. Jos joskus vastaan tulee tilaisuus opetella kankaankudonnan alkeet, siihen kannattaa tarttua.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments