Vaatekriiseilyä

Tänään posti toi minulle uuden takin. Sen edeltäjä, jonka elinikää oli jo pidennetty sekä värjäys- että korjausompeluoperaatioin, todettiin sen näköiseksi että sen on korkea aika vetäytyä viettämään elämänsä loppuaikaa puutarhatakkina. Uusi tulokas vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Vain yksi asia närästi sovitellessani: tämäkin Ruotsissa suunniteltu vaate oli valmistettu Kiinassa. Ärrh.


"Sinulla ei ole syytä tuntea huonoa omatuntoa", muistutin itselleni. "Olet tehnyt itse vaikka mitä, ja lisäksi olet onnistunut löytämään yhtä sun toista eettisesti tehtyä. Se ei ole ollenkaan huono saavutus ihmiseltä joka on sekä pluskokoinen että maultaan nirso." No, jos en huonoa omaatuntoa, niin ainakin ärtymystä tunnen siitä että alkeellisetkin vastuullisuusnormit täyttävien vaatteiden hankkiminen on yhä niin vaikeaa. Vain pari päivää sitten uutisissa ilmoitettiin Öko-Tex-sertifioitujen lasten pussilakanoiden takaisinvedosta. Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun semmoista sattuu.

Sitä paitsi, uudelle takilleni pitäisi oikeastaan antaa irtopiste rehellisyydestä. Valmistusmaa ei ehkä ole suosikkini, mutta se sentään ilmoitetaan kiertelemättä. Nykyään on tavallista sekin, että vaatteen valmistusprosessi on hajautettu useisiin eri maihin. Made in-lappu läiskäistään kyytiin siinä maassa missä vaate viimeistellään ja muut valmistusmaat häivytetään samalla näppärästi. Eikä edes eurooppalainen valmistusmaa takaa ettei kyse olisi hikipajatuotteesta. Euroopassakin on aasialaisella orjatyövoimalla pyöriviä tehtaita joiden tuotteet luonnollisesti saavat kivan valmistusmaamerkinnän. Kun peli menee tällaiseksi, ei eetikkonakaan voi sanoa muuta kuin ettei kuluttajaltakaan voida kohtuudella ihan rajatonta valveutuneisuutta vaatia. Edes eurooppalaista tuotantoa pitäisi pystyä valvomaan. Jos valvontaa ei täällä saada toimimaan, niin sitten ei kai missään. Tämä on kaikin puolin masentava ajatus.

Pelastaako teknologia meidät tästä pinteestä? Tampereen teknillisessä yliopistossa on käynnissä hanke jossa kehitetään uutta vaatteiden tuotantotapaa. Netistä voisi tilata mittojen mukaan vaatteita joiden valmistusprosessi on automatisoitu pitkälle. Tuotantomalli voi myyjäpuolelle niin suuret kustannussäästöt että vaateteollisuuden palauttaminen Eurooppaan ja eurooppalaisen sääntelyn alle olisi sen myötä mahdollista. Ensimmäisen pilottitehtaan on tarkoitus käynnistyä Ruotsissa jo ensi vuonna. Kysymysmerkkejä on vielä paljon, mutta varmaa on, että pienetkin toivonpilkahdukset ovat nykytilanteessa tervetulleita.

posted under , , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments