Hullun hommaa?

Maallikkotuomarinakin napsahtaessa viime vaalien jälkeisessä ruletissa tein päätöksen: koitan joskus blogata tästäkin aiheesta. Päätökseen vaikutti ennen muuta parinkin arvostamani oikeustieteen professorin hyvien perustelujen kanssa esittämä toive siitä että maallikkotuomarit rohkenisivat blogata kokemuksistaan ja ajatuksistaan (tietenkin salassapitovelvoitteet huomioon ottaen). No, minullahan oli jo blogi, ja vieläpä sellainen blogi jossa on alusta alkaen käsitelty yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä otettu kantaa reippaastikin herkkinä pidettyihin aiheisiin. Eipä tarvinnut kauan miettiä, yrittäisinkö vastata uuteen yhteiskunnalliseen tarpeeseen.

Viime päivinä ahdistus on kuitenkin nostanut päätään. Tapanilan raiskaustapauksen nostattamasta lynkkausmielialasta on nimittäin saanut osansa myös oikeus. Verkossa on adressi jossa vaaditaan käräjätuomarin viraltapanoa. Luultavasti maallikkotuomarienkin nimet ja heistä verkossa oleva tieto on ehditty kaivaa esiin lynkkausjoukon toimesta (en ole uskaltanut katsoa). Eikä järki ole se mikä lynkkaajan päätä pakottaa. Minä, kuten luultavasti valtakunnan jokainen maallikkotuomari tällä hetkellä, miettii että on pohjimmiltaan vain tuurista kiinni etten itse ollut paskamyrskyyn joutuneessa oikeuden kokoonpanossa. Ja jos olisin ollut, olisinko kannattanut toisenlaista ratkaisua vastaanotettuani esitetyn ja merkittäviltä osin salaiseksi jääneen aineiston? En tiedä. Arvostelukykyni on omani, mutta julkisuus ei tälläkään kertaa tarjoa riittävästi tietoa tuomion oikeellisuuden arvostelemiseksi. Ei vaikka miten tekisi mieli arvostella, ja vaikka esiin nostetut yksityiskohdat herättäisivät millaisia tunteita. Sen tiedän, että oikeuden liikkumavara on todellisuudessa paljon pienempi kuin lynkkaajat kuvittelevat. Esimerkiksi vahingonkorvausten määrää mietittäessä katsotaan haarukka ensiksi kirjasesta johon on merkitty, minkä suuruinen korvaus minkäkinlaisesta nirhamasta tulee tuomita. Puheenaolevat rahasummat ovat keskimäärin  pieniä. Nyt ei olla common law- järjestelmän maassa (kuten Amerikassa) vaan aivan toisenlaisten vahingonkorvausperiaatteiden valtakunnassa. Kaiken harkinnan pohjalla on luonnollisesti tieto siitä että jos oikeus lähtee sooloilemaan ja antaa tuomioistuinten yleisestä linjasta poikkeavan ratkaisun, seurauksena on vain se että hovioikeus korjaa tuomion asialliseksi. Sitä paitsi, sellainen sooloilu ei olisi edes oikeudenmukaista: eihän sooloilija enää rankaisisi tehdystä rikoksesta vaan siitä että syytetty on onnettomuudekseen sattunut tietyn oikeuden kokoonpanon eteen.

Minulla olisi vielä paljon muutakin sanottavaa lynkkaajien idiotismin laajuudesta ja sävyistä, mutta en nyt sano sillä moni muu on jo ehtinyt edelleni. Minulle jää sanottavaksi, että tällä viikolla nähdyn mittakaavan mölinästä on haittaa eniten oikeusvaltiolle. Jos laki on huono, sitä saa ja pitääkin kritisoida poliittisen järjestelmän kautta. Jos tuomio on huono, se on mahdollista korjata valittamalla. Jos oikeuden toimintaa, lain takana olevia perusteluita tai oikeusperiaatteita ei ymmärrä, niistä kannattaa kysyä ja ottaa asioista selvää. Mieluiten ennen raivostumista. Mutta henkilöt pitäisi jättää rauhaan. Valtiomme ei tarvitse pelokkaita tuomareita joiden harkintaan vaikuttaa huoli lynkatuksi tulemisesta. Pelko nimittäin johtaa epäoikeudenmukaisuuteen, ja epäoikeudenmukaisuus johtaa viattomien kärsimykseen. Viisaille maallikkotuomareille on kyllä käsittääkseni selvä tarve, mistä kait seuraa ettei kansalaisvelvollisuutena (palkkioitamme kun ei voi sanoa lihaviksi parhaallakaan mielikuvituksella) hoidetun pestinkään pitäisi olla ihan hullun hommaa jota pitää salailla ja jonka johdosta riskeeraa pahimmassa tapauksessa turvallisuutensa.
Täällä saatettaisiin kaivata enemmänkin kaltaisiani sekopäitä jotka uskaltavat sekä olla julkisesti maallikkotuomareita että blogata ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Juuri nyt valintani ryhtyä omalla nimellä ja kasvoillaan bloggaavaksi maallikkotuomariksi tuntuu minusta hullun hommalta, mutta näin sen ei todellakaan pitäisi olla.

ETA: Nostanpa tähän yhteyteen esiin vielä yhden vanhemman mutta ajankohtaisen oloisen kirjoituksen pahojen oikeuksista.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments