Sateinen toukokuu

Nyt eletään sateisinta toukokuuta sitten vuoden 1961. Se seikka on huomattu täälläkin. Niin kauan kuin olen asunut täällä -alkavana kesänä tulee yhdeksän vuotta täyteen- , omenapuut ovat kukkineet toukokuun kolmannella viikolla. Nyt ollaan ainakin viikko myöhässä ja vasta kriikunat ovat pääsemässä vauhtiin. Lämpösummaa ei vain ole kertynyt. Siten puut vahvistavat sen miltä minusta on koko ajan tuntunut. Nyt on ollut hidas kevät, ei kuitenkaan sellainen hidas kevät jonka aikana olisi ehtinyt tehdä pihatöitä rästistä ja varastoon, vaan sellainen jonka hitaista tunnista moni on kulunut sisällä sateen ropinaa kuunnellen. Viidakoituminen alkaa tänä vuonna maasta käsin. Ruohoja, vuohenputkia ja esikoita eivät säät ole häirinneet, varhaisvihanneksia kylläkin.

Kasvimaan kääntöön olen ehtinyt sadekuurojen välissä.Olen oppinut kääntämään tyynesti märkää maata ja ajatellut runsaasti märän mullan kanssa rehkimisen terveyshyötyjä. Kylvöt ovat suunnilleen aikataulussa. Perunat ja kesäkuun puolella istutettavat haukkaavat onneksi kasvimaasta ison kolon. Valkosipulit ovat jo täydessä vauhdissa. Yrttipenkki on siivottu ja yksivuotisten taimet on istutettu. Ulko-oven pieleen on haettu tomaattiamppeli. Muuten tomaateille, kesäkurpitsoille, jalopenoille ja muille kesäisille olennoille ei olla ehditty uhrata vielä ajatustakaan. Ajatellaan sitten kun enimmät kaivamiset on saatu kaivettua.

Hedelmätarhassakin tapahtuu. Uusia kirsikkapuita on tullut jo kolme kappaletta. No, makeakirsikoitahan ne ovat, eli menevät kokeellisen kasvatuksen sarjaan. Aina voi toivoa! Ja vihdoin, yhdeksän vuoden odotuksen suunnittelun jälkeen mansikkamaa on nousemassa vadelmamaan ja yrttipenkin väliin. On oikein kohopenkkejä muovilla. Niitä kelpaa katsella, etenkin niinä hetkinä joina muuten tekisi mieleen vaipua epätoivoon siitä että vuohenputket ovat valloittaneet parintuhannen neliön tontistamme reilusti yli puolet. Mansikkamaata katsoessa muistan, että huomasivat ulkopuoliset sitä tai ei, täällä ahkeroidaan aika paljonkin, ja vähitellen tulostakin tulee. Sateisen toukokuun keskelläkin Pientila ottaa askeleen hyvään suuntaan. Yksi askel vuodessa, kymmenen vuosikymmenessä. Tarkemmin ajatellen, se on ihan sopiva maailman muuttumisen vauhti.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments