Kyllä kiitos: Johanna Tuomolan Vielä kerran

Vuoden odotettuja kirjatapauksia näillä nurkilla on Johanna Tuomolan uusimman rikosromaanin ilmestyminen. Yleisesti ottaen, ällöttävien, häikäilemättömien ja omahyväisten ihmisten menestyminen elämässä (ja ehkä peräti paikallispolitiikassa) on niitä aiheita joihin olen oppinut olemaan syventymättä omalla ajalla. Sääntöön kuin sääntöön on kuitenkin olemassa poikkeus. Jos siis on niin, että Tuomola näkee hyväksi kirjoittaa kirjansa päähenkilöksi kuntapoliitikko, bisnespamppu ja parantumattoman niljakkeen Eero Lampisen, minä tietysti luen kirjan yhdeltä istumalta suurella ilolla. Eikä aivan vähän aikaa sitten julkaistu Vielä kerran petä. Se on helppo ahmaista mutta vaikea unohtaa.

Kirja on Turun ympäristöön sijoittuva rikosromaani jossa murhaaja selviää lopussa ja jännitystä riittää viimeiselle sivulle. Semmoisia kelpo rikosromaanit perusidealtaan ovat, mutta erinomaisuuteen vaaditaan tietysti enemmän. Siihen Tuomolalla on tapana yltää. Kirjan epätyypillinen rakenne jonka havaitsemisessa lukijalla ehtii mennä muutama tovi sekä Eero Lampisen varjossa versoavien henkilöiden valinnat ja kohtalot muodostavat rikkaan kuvaelman. Hyvisten ja pahisten, rosvojen ja poliisien vastakkainasettelun sijaan Tuomola värittää jälleen maisemansa rikkailla ja inhimillisillä harmaasävyillä. Termi "rikosromaani" kuvaa tarinan juonta, mutta vauhdista huolimatta tämä ei ole juonivetoinen, eikä edes henkilöhahmovetoinen kirja. Tästä kirjasta ei löydy eeppisiä persoonallisuuksia (paitsi jos Eero Lampiselta kysyttäisiin), vaan arkisenoloisia elämiä joissa ihmeellistä on niiden syvyys. Niinpä hahmojen kohtaamisesta ei synny dramaattista räiskettä vaan draamaa joka nappaa lukijan otteeseensa ja vetää hänet syvälle kirjan pinnan alle.

Tässä teoksessa Noora Nurkka-sarjasta tutut ajankohtaiset nostot ovat vaihtuneet ajattomampaan syvällisyyteen. Kirjan voi lukea viihteellisesti, mutta sillä on myös syvällinen puolensa. Mitä on todellinen rikkaus ja mitä köyhyys? Mitä on paha, kuka on paha? Mistä on rakkaus ja perheonni tehty? Mitä on vastuu, mitä uskollisuus? Miten pitäisi suhtautua siihen kun arkisetkin moraalisäännöt karkaavat kauas? Mitä on sovitus ja anteeksianto? Tuomola tutkii näitä kysymyksiä henkilöidensä kohtaloiden kautta, mutta lopulliset vastaukset jäävät pitkälti lukijan pähkäiltäväksi. Epäsovinnaisuus on tällä kertaa hienovaraista ja nousee paikoitellen sovinnaisuuden ja yleisesti arvostetun ytimestä. Pieniä mysteereitä ei selitetä vaan ne jäävät kutkuttelemaan lukijaa. Juuri niin kuin pitääkin. 

Säätiedotus lupailee sateisia säitä vielä ensi viikollekin. Yksi hyvä tapa käyttää sadeilta on viettää se tämän kirjan vietävänä.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments