Pientilan kevätkiireitä ennen ja nyt

Kevät on Pientilalla tänäkin vuonna kiireistä aikaa. Tehtävää on, vaikka räntää tulisi vaakasuoraan. Huonolla säällä vapaa-aikaa voi käyttää vaikka kevätsiivoukseen, saippuantekoon (kun ei talvella ehtinyt) tai ompelemiseen. Paremman sään varuiksi puutarhassa odottaa pitkä tehtävälista. Iltaisin ollaan sitten uupunutta väkeä. Historia kuitenkin opettaa, että rankempaakin voisi olla.

Työtehoseuran v. 1938 teettämän tutkimuksen mukaan työpäivän pituus pientilalla oli kevätaikaan keskimäärin 15 tuntia. 40% työajasta kului kotitaloustöihin. Työtehoseuran vuosina 1941-1943 toteuttamien tutkimusten mukaan perheenemännän työpäivän pituus oli keskimäärin 13 tuntia. Jokapäiväisten tehtävien lisäksi joka kuukaudella oli omat työnsä jotka piti saada tehdyksi. Esimerkiksi toukokuussa, joka oli lokakuun ohella vuoden kiireisintä aikaa, tehtävälistalta löytyi kevätsiivousta, sisäikkunoiden poistamista, teurastusta, saippuanvalmistusta ja talkkunoiden tekoa. Pyhäpäivisin sai huilata suunnilleen kirkkoretken verran, sillä pyhäpäivien työaika oli noin 75-80 prosenttia arkipäiväisestä. Raskaimmiksi töiksi listattiin veden nosto kaivosta ja sen kuljettaminen tupaan, pyykkääminen ja tiskaaminen. Esimerkiksi astianpesun rationalisointitarvetta perusteltiin laskelmalla jonka mukaan nainen käytti elämästään tiskaamiseen kymmenen vuotta, jos aika laskettiin kahdeksantuntisina työpäivinä ilman vapaapäiviä.

Tämäkin talo muistaa varmasti fyysisesti kuormittavammat ajat. 1990-luvulta asti vesijohto on kuitenkin tullut sisälle asti. Puutarhan kastelemiseen käytetään toki yhä kaivovettä, mutta sekin nousee pumpulla. Kellarissa säilytetään enää satoa, jokapäiväiset viileää tarvitsevat ruuat säilyvät jääkaapissa eikä talon taakse tarvitse kiertää montaa kertaa päivässä. Pyykkikone, astianpesukone ja juuri meidän perheen tapoja silmälläpitäen suunniteltu keittiö viimeistelevät vaivattomuuden. Pelkkä rationalisointi leikkaa kotityöhön tarvittavasta ajasta ja energiasta useita tunteja ja tuhansia askelia joka päivä. Talon rouvakin ehtii välillä vaikka bloggaamaan.

Toisaalta 1900-lukua on leimannut sekä kotona että työelämässä henkisen rasituksen kasvaminen fyysisen työn kevenemisen vastapainoksi. Fyysinen rasitus vähenee mutta kiire lisääntyy. Moni perheenemäntä huomasi pudonneensa ojasta allikkoon kun helpottuvien kotitöiden vastapainoksi nousi stressaava työelämä (jonka ohella päävastuu jäljelle jääneistä kotitöistä toki yhä säilyi naisella). Kulutusyhteiskunnassa kodinhoitoonkin liittyy paljon hallinnollisia tehtäviä. On tehtävä viisaita ostopäätöksiä mitä moninaisemmista tuotteista, suunniteltava, järjesteltävä, vertailtava, sovittava ja organisoitava. Lisääntyvien resurssien myötä vaatimustasokin alkaa helposti kasvaa. Ei riitä että koti on siisti- pitää olla myös tyylikästä ja trendikästä. Ruokavalion on oltava ihanteellinen, muutenkin itsestään pitää huolehtia. Lapsia on kasvatettava urakalla ja viimeisimmän tiedon pohjalta. Koko ajan on tietysti oltava kaverien ja työnantajan tavoitettavissa somessa. Samaa odotamme luonnollisesti muilta, samalla kun valitamme elämänmenon hektisyyttä. Vertaileminen, arvosteleminen ja suoranainen tuomitseminen ovat muotia. Sosiaalisen median maailma oikein houkuttelee ihmisiä jakamaan elämänsä intiimit puolet päästäkseen sitten arvostelemaan niitä.

Yksinkertaisuus kertoo nykyäänkin mikä riittää, milloin ahertanut tältä päivältä tarpeeksi, milloin saa huilata hetken. Se muistuttaa iloitsemaan hetken arkeen vuosisadan aikana kasaantuneista helpotuksista- ja siitä että ne tosiaan pitäisi ottaa helpotuksina eikä vain uudenlaisten vaatimusten ja rasitteiden mahdollistajina. 

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments