Miksi olen feministi

Aina silloin tällöin kuulee, että meillä Suomessa tasa-arvo on edennyt niin pitkälle että feminismi on taantunut jo miesvihaksi. Sukupuolet yhteiskunnassa ovat jo niin tasa-arvoisia, ettei feministeillä enää kerta kaikkiaan ole muuta tehtävää kuin vihata miehiä ja takertua lillukanvarsiin. Välillä minunkin elämässäni on onnellisia hetkiä, jopa kuukausia jolloin tunnen eläväni tasa-arvoisessa maailmassa. Vastaavasti, aina silloin tällöin julkisuuteen nousee ilmiöitä jotka osoittavat vähän hitaammallekin, ettei maailma vielä ole näin täydellinen vaan kulttuurissa on yhä epätasa-arvon taskuja. Hetkiä jotka muistuttavat, että feminismiä tarvitaan vielä.

Lotta Aarikka nosti blogissaan esiin parissa vaikutusvaltaisessa teekkariyhdistyksessä vallalla olevan epätasa-arvon. Hän argumentoi pointtinsa huolellisesti, kumosi yleiset vasta-argumentit oikein excel-taulukolla ja nosti oman näkemyksensä lisäksi esiin lainauksia teekkarinaisten kokemuksista. Oikein hyvää työtä. Postaus levisi netissä ja herätti valtakunnanmediankin huomion.Vastaukseksi hän on -ei täysin yllättävästi- saanut niskaansa ison saavillisen sontaa. Eikä suinkaan mitä tahansa sontaa, vaan juuri sellaista sontaa joka osoittaa että naisten syrjintä, vähättely ja suoranainen naisviha ovat yhä osa liian monen mielenmaisemaa. Tässä yhteydessä pitää luonnollisesti huomauttaa, että termi "moni" ei suinkaan viittaa pelkästään miehiin, vaan rakenteellisen syrjinnän kulttuuriin kuuluu usein olennaisesti se että syrjityt, tässä tapauksessa monet naiset mukautuvat siihen eri strategioilla: ovat kuin eivät välittäisi tai ottavat "hyvän jätkän" roolin vaikka se edellyttäisi siskojen alaspainamiseen osallistumista. Syrjinnän kulttuurissa sillä tavalla pääsee lohdutuspalkinnoille, kun taas epäkohtien esiinnostajan osa on usein kova ja epäkiitollinen (minkä tämäkin kohu toki osoittaa).

Aarikan kimppuun käyneiden tarkoituksena ei ole argumentein osoittaa, että tämä on väärässä. Sitä varten pitäisi ensiksi lukea Aarikan koko teksti ja vastata siihen hyvän argumentoinnin periaatteiden mukaisesti, alkaen ilmiselvien virheargumenttien välttämisestä ja faktojen esittämisestä. Ei, kun faktat ja argumentit loppuvat -eli tässä tapauksessa alkajaisiksi-, yritetään yksinkertaisesti huutaa, kiusata ja lannistaa ikävä yksilö hiljaiseksi, mielellään niin näyttävästi että muutkin ottavat opikseen. Virheargumentaatioista voisi pitää tässä yhteydessä kokonaisen luennon, mutta nostan esiin vain yleisen strategian:
1) aiheen vähättely
Epäkohdasta ei saisi kirjoittaa, koska se on mitätön. Epäkohta on mitätön koska Minä sanon niin, vastakkaisten todisteiden määrästä ja laadusta ei pidä hämääntyä. Toinen hyvä peruste pitää aihetta vähäpätöisenä on, ettei yhdestä tasa-arvon ongelmasta ole mitenkään soveliasta kirjoittaa ellei samalla käsittele kaikkia muitakin tasa-arvon ongelmia. Etenkin miesten kohtaamia ongelmia on käsiteltävä ennen menemistä siihen asiaan jota haluaa käsitellä, muuten paljastaa vihaavansa miehiä. Ihan selkeesti.
2) kirjoittajan vähättely
Esimerkiksi Aarikkaa on tähän mennessä (pelkästään minun havaintojeni mukaan) nimitelty opiskelijatytöksi, hiekkapilluksi, ruikuttajaksi, kateelliseksi akaksi ja miesten riistäjäksi. Jos vain nimittely olisi argumentti...vaan kun ei ole, eikä argumenttien pätevyys riipu siitä onko esittäjänä filosofian professori vai Sokea Reetta.
3) omituiset vasta-argumentit, suosiossa erityisesti olkiukot, adhominemit ja savusillit
Alkuperäistä kirjoitusta ei tarvitse lukea loppuun eikä ymmärtää ennen möykkäämisen aloittamista, jos tarkoituksena ei ole alunperinkään keskustella hyvän argumentaation pelisäännöillä vaan yksinkertaisesti mölistä ikävä ihminen hiljaiseksi.
4) häpäisy ja puhtaaksiviljelty sovinismi
Naiset vaan pilaavat kaiken, naiset vaan ovat huonompia, huumorintajultaan vajavaisia ja nalkuttamaan taipuvaisia. Naiset eivät ymmärrä reippaan meiningin päälle ja tekevät taikakosketuksellaan kaikesta hömppää. Eikä naisiin voi mitenkään suhtautua ihmisinä tai henkilöinä, kun niillä on kumminkin tissit. Feministit pitäkööt suunsa kiinni ja menkööt vaikka leipomaan jotakin, sillä maailma menee rikki jos naiset pääsevät karkaamaan paikaltaan.

Kun pitkät kommenttiketjut alkavat täyttyä ulinasta, tietää hitaampikin feministi olevansa epätasa-arvon äärellä ja jännän ytimessä. Erehtymisen tai väärässä olemisen kun voisi osoittaa asiallisillakin argumenteilla. Uliseminen, möykkääminen ja virheargumenttien viidakon nousu puolestaan osoittavat, ettei asiallisia argumentteja tahdo löytyä, ainoastaan epätasa-arvo johon ei haluta puuttua. Koulukiusaajien maailmassa menetelmä toimii, mutta sivistyneessä yhteiskunnassa pelisäännöt ovat vähän toisenlaiset. Kyllähän minäkin ymmärrän, että valtiossa jossa argumentaation systemaattista opetusta saa vasta yliopistossa valittuaan oikean oppiaineen, kaikki eivät vaan osaa. Yhteiskunnallinen keskustelu onnistuu vain hyvällä onnella tai sitä yritetään käydä poissa rahvaan ulottuvilta niin kauan kuin argumentaation pelisäännöt ja perussiirrot eivät kuulu peruskoulujen opetusohjelmaan (mikä onkin ihan oma ja tärkeä ongelmansa). Yritän hyväntahtoisesti ajatella, että suuri osa kohtien 1-3 kämmeistä johtuu yksinkertaisesti osaamattomuudesta jonka perimmäinen syy on opetuksen puute. 

Kohta 4, asiattomuuksiin meneminen ja sovinististen asenteiden ilmaantuminen on sen sijaan ilmiö jota ei voi laittaa osaamattomuuden piikkiin. Minun feminismilleni otaniemeläisten herrakerhojen edesottamukset ovat kaukainen asia johon voin puuttua ainoastaan hyvin epäsuorasti ilmaisemalla kannatukseni niille jotka voivat toimia asiassa suoraan. Sen sijaan netissä ja arkimaailmassa versoavat sovinistiset asenteet ja yhteiskunnalliseen keskusteluun kohoavat syrjivät asenteet ja virheargumentit tulevat lähelle. Minulla ei ole naisena hyvä ja turvallinen olo sellaisessa yhteiskunnassa jossa näen väen provosoituvan ala-arvoiseen käytökseen pelkästään siksi että nainen avaa asiallisesti suunsa havaitsemastaan ongelmasta, tai jossa tiedän kulkevan vapaalla jalalla runsaasti niitä joiden mielestä olen sukupuoleni takia B-luokan ihminen jolle kuuluu Ö-luokan kohtelu jos se ei tarvittaessa alistu kiltisti syrjittäväksi. Olen feministi, koska en ole ajatellut jäädä sängyn alle vikisemään vaan tehdä voitavani tasa-arvon eteen. Sellaisena, toivon että tämä vapunaluskohu on herättänyt jälleen muutaman ihmisen huomaamaan että vuonna 2015 feminismille on Suomessa yhä työsarkaa. Ei niinkään siksi että teekkareilla on pari hassua hyväveliklubia ja huonoja vitsejä vaan siksi millaisia reaktioita asian mainitseminen kohteliaan kriittisesti herättää.

posted under , |

4 kommenttia:

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Minä olen feministi, koska:

1. Työpaikoilla asiakkaiden puolelta ahterista puristelu, tytöttely, huorittelu.. esimiesten puolelta tytöttely, raiskausvitsit, kertominen toisten naispuolisten työntekijöiden virtsatietulehduksista ja syiden arvuuttelua uusista seksipartnereista.. lista jatkuisi.

2. Naisvaltaisten matalapalkka-alojen huonommat työolot ja -ehdot, joita miehet ja miespoliitikot ovat puolustamassa.

3. Epäsuora vähättely, mm. puhuminen vain poikaystävälleni/miespuolisille kavereille jos puheenaihe vaihtuu politiikkaan tms. "naisilta kiellettyyn"

4. Seuraamiset, raiskausyritys joka meni käsikähmäksi ja alushousujen rikkirepimiseksi asti. Miespuolisten tuttavien kysely jälkeenpäin siitä, olinko humalassa, annoinko ymmärtää jotain, petinkö/huorasinko tms.

5. Naisten vähättely musiikin ja metallimusiikin maailmassa. Miesmuusikolta kysytään että ai millainen bändi, onko se black metalia vai death metalia, minulta kysytään ai millainen bändi, onko se tyttöbändi... miespuolisten muusikoiden bändit jaetaan tyylilajeihin musiikkityylin mukaan, jos on naislaulaja kaikki niputetaan saman "female fronted metal" -lajin alle. Naisten kohteleminen yleisesti vain objekteina, jotka kelpaavat kyllä keikuttamaan persettä musiikkivideoille mutta eivät juuri enempää.

6. Yleisesti hyväksytyt myytit siitä että ne naiset eivät nyt vain saa orgasmia seksissä eikä se (naisen) orgasmi ole niin tärkeä. Fakta, että yksi suurin syy orgasmittomuuteen ovat naisten ulkonäköpaineet. Väitän että toinen syy on se, että koska mediassa painotetaan vain miehen seksuaalisen nautinnon tärkeyttä (naisen orgasmi antaa jopa leffoilla K18-merkinnän siinä missä miehen orgasmi K15), naiset eivät osaa/kehtaa/uskalla vaatia nautintoa itselleen. Se, että mainstream-pornossa lesbopornokin tehdään heteromiehille. Naamalla istuminen pornossa kiellettiin tai yritettiin kieltää, koska nainenhan voisi vaikka saada orgasmin.

7. Uskottavuusongelmat työelämässä ja politiikassa perustuen siihen, mitä on jalkojen välissä.

8. Tarvitseeko tätä jatkaa? Se, että on tultu pitkä matka ei tarkoita, ettei ongelmia enää ole. Se, että niitä ongelmia ei edes nähdä/haluta nähdä tai vähätellään, on osa ongelmaa.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Lue mun kirjotus, en tehny argumenttivirheitä. Kerro mitä mieltä oot.

Teekkareiden jormakerhot

Se, että kommenttipalsta täyttyy törystä, ei sinänsä yllätä. Ihmiset ovat pääosin tyhmiä ja ilkeitä, mutta se ei tarkoita ettei vasta-argumentteja löytyisi. Keskimääräinen nettikommentoija ei tietenkään viitsi vaivautua niitä miettimään, eikä tämä aihe ole poikkeus.

(Aika kilteiltä ne kommentit pääosin kyllä vaikuttivat. Idiootteja siellä joukossa oli, mutta suuresta naisvihan leimusta ei ollut tietoakaan.)

Feminismiä ei kannata enää pyytää apuun. Nasiasialiike tekee kuolemaa ja taantumus nousee. Hyvä niin, loppuu vihdoin vuosikymmeniä jatkunut feministinen hegemonia. Ehkä pikku hiljaa ihmiset tulevat järkiinsä ja aatteen aiheuttamat vahingot saadaa korjattua. Feminismin mukana menee myös vasemmisto, kun historian tuulet kääntyvät.

Saara R kirjoitti...

Mieletön migreenikko: Niinpä. Se että on tultu pitkä matka ei tosiaan tarkoita, ettei ongelmia ole enää ollenkaan. Edes saavutetut asiat eivät välttämättä ole turvassa. Viime vuosina moni asia on mennyt huonompaan suuntaan.

Muistan muuten ajan ennen female fronted-metallibändien nousua. Moni oli silloin sitä mieltä ettei naisääni mitenkään sovellu metallimusiikkiin. Sitten ne siirtyivät sanomaan että ehkä naiset osaavat laulaa, mutta uskottavaa death growlia ei naisen kehosta irtoa. Ihan viime vuosina en ole näitä argumentteja enää jostain syystä nähnyt. Mitä yritän sanoa? Edistystä tapahtuu, mutta tuskallisen hitaasti ja armottomalla työllä.

Saara R kirjoitti...

Korppi on oikeus: Kuten sanoin, herrakerhot kuulostavat minusta vanhanaikaisilta (ja uskon, että yhteisöllisyys ilman eksklusiivisuutta on mahdollista vaikkakin vaativampaa kuin eksklusiivisuus). Asiasta noussut älämölö oli kuitenkin se iso ongelma.
Minä, sinä ja Lotta Aarikka kirjoitimme mielipiteemme argumentoiden. Siten olemme todistaneet, että järkevä keskusteleminen tästäkin aiheesta on mahdollista ja tavallisten kuolevaisten ulottuvilla oleva vaihtoehto.

Silti suuressa mittakaavassa toteutunut vaihtoehto oli paskamyrsky jossa monet osallistujat valitsivat ottaa maalitaulukseen Aarikan sukupuoleen liittyvät seikat.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten tämän päivän postauksessa kirjoitin...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments