Lakkautuslistalla: hyvisten kerhot

Jokin aika sitten luin lehdestä ortodoksisessa kirkossa nousseesta syrjintäkohusta. Mietin hetken, pitäisikö aiheesta blogata, onhan minua ihmetyttänyt jo pitkään se miten moni järkevä nainen suhtautuu ortodoksiseen uskoon suurella lämmöllä vaikka ortodoksinen kirkko syrjii naisia täysin avoimesti. Muistin, miten siinä käy: tulee taatusti kiukkuista kommenttia, sekä arvostelua aiheesta "moukka blogisti ei ymmärrä että ortodoksinen kirkko tekee paljon hyvää työtä, usko on monelle tärkeä asia. Sitä paitsi niillä on niin kauniit jumalanpalveluksetkin, enkä minä muutenkaan koe että minua syrjitään kun suljen mielestäni sellaiset asiat." Koska vapaa-ajan paskansietokykyni on ollut viime aikoina poikkeuksellisen alhainen (eli jotakuinkin olematon), jätin asian siltä erää sikseen mutta lupasin itselleni että heti kun voimavarat nousevat piirunkin verran, bloggaan taatusti tästä ilmiöstä. Eli siitä miten on olemassa tiettyjä piirejä joiden asiallisestakin kritisoimisesta seuraa paljon todennäköisemmin reippaat haukut kuin sellaista palautetta jossa kiitetään epäkohtien esiin nostamisesta. Miten on olemassa hyvisten kerhoja jotka ovat onnistuneet vakuuttamaan kansan mielipiteet omasta sisäsyntyisestä hyvyydestään niin vahvoiksi ettei niiden horjuttaminen tahdo onnistua millään järkiperusteilla tai konkreettisilla todisteilla. Vastauksena kritiikkiin ei edes osoiteta kritisoijalle että hän on erehtynyt ja että kritiikki on aiheetonta, vaan aletaan luettelemaan niitä asioita joissa kritisoitava onnistuu tekemään hyvää. Ajattelun perustana tuntuisi olevan se, että hyvä on niin harvinainen luonnonvara että jos joku onnistuu tekemään edes jotakin sen suuntaista, häntä ei sovi arvostella mistään pahasta mitä hänen myös havaitaan tekevän. Muuten vähäinenkin havaittu hyvä on vaarassa kadota.

Minun logiikkani sanoo hyvistä ihmisistä ja jaloista aatteista aivan muuta. Se sanoo, että hyviä tekoja kannattaa kiittää ja nostaa esiin ja niistä kannattaa ottaa mallia. Poikkeuksellisen kiitettävät ihmiset ja organisaatiot ansaitsevat ilman muuta mainetta, kunniaa ja arvostusta. Mutta he eivät ansaitse vastuuvapautta paheellisesta toiminnastaan. Edes hyvää tekemällä ei voi ansaita vapautta aiheellisesta ja asiallisesta kritiikistä. Päinvastoin, odottaisin että moraalisesta erinomaisuudestaan kuulut tahot olisivat erityisen kiinnostuneita korjaamaan toimintaansa ja kuuntelemaan perusteltua kritiikkiä. He ymmärtävät, ettei paheiden peitteleminen ja kuoliaaksi vaikeneminen palvele sen paremmin hyvää kuin siihen pyrkiviä ihmisiäkään. Jos jonkin hyveen toteuttaminen tuottaa hyvään pyrkivälle ihmiselle ongelmia, hän pystyy myöntämään asian ja kertomaan esimerkiksi etteivät voimavarat riitä kaikkeen. Sen sijaan on paha ja paljonpuhuva moka lähteä siitä että on sopimatonta arvostella hyvisten kerhoja tai niiden jäseniä ja ajatella että jos on hyvis, kritiikkiin saa suhtautua närkästymällä siinä missä jäsenkorttia kantamattomien kuuluu kuunnella ja miettiä, onko kritiikissä perää. 

Minkään viiteryhmän jäsenyys ei tee kantajastaan automaattisesti moraalisesti kiitettävää ja aseta häntä arvostelun yläpuolelle. Jos takataskussa on asiallisia perusteluita, kenenkään arvostelusta ei pidä luopua vain siksi kuka hän on. Oikeastaan asia on päinvastoin: on kohtuullista odottaa että ne joilla on erityisen hyvä maine myös ilmentävät, tai ainakin näyttävät hyvää yritystä ilmentää, hyveitä. Mikään hyve ei ole niin suuri että ostaisi haltijalleen vapauden muihin asioihin kohdistuvasta asiallisesta arvostelusta. Epämääräinen "Kaikki me olemme epätäydellisiä"-löpinä on niin ikään väärä vastaus asialliseen mutta epämiellyttävään kritiikkiin, sillä hyvään pyrkivä ihminen on jo määritelmällisesti eteenpäin pyrkivä, ei nykyiseen tilaansa läpeensä tyytyväinen olento. 

Hyvisten kerhot on siis lakkautettava ja niiden kerhohuoneistot on suljettava ajatuksistamme. Jos joku kertoo tekevänsä paljon hyvää tai edustavansa hyviä arvoja, on aivan hyvätapaista tutkia asiaa itse ja miettiä, onko väitteelle perää. Arvosteleminen, kyseenalaistaminen ja kritiikki ovat sopimattomia silloin kun ne ovat vain perusteetonta, hostiilia huutelua tai silloin kun ollaan sellaisessa tilaisuudessa johon arvokeskustelu ei sovi. Sen sijaan ajatus siitä että joidenkin henkilöiden, ryhmien tai instituutioiden arvosteleminen on sivistyneimmilläänkin lähtökohtaisen sopimatonta, edustaa vain tuulahdusta pimeimmältä keskiajalta, ei suinkaan hyviä tapoja. Onhan hyvien tapojen, kuten kaiken hyvän tavoittelemisen, perimmäisenä tarkoituksena tehdä maailmasta parempi paikka. 

Jos jonkun ensimmäinen reaktio arvosteluun on reagoida kuin olisi arvostelun yläpuolella, se kertoo vain siitä että mainoslauseet ovat harhaanjohtavia ja nyt ollaan kaukana sekä hyvästä että siihen pyrkimisestä. Niin kauan kuin ajattelemme joidenkin tahojen olevan arvostelun yläpuolella, meidän on turha kysellä "miksi kukaan ei huomannut ja puuttunut ajoissa?"-tyyppisiä kysymyksiä. Jos kirkko on pyhä yhdelle, perhe toiselle ja hyväntekeväisyysjärjestö kolmannelle, on helppo nähdä miten suuri osa yhteiskunnasta voi kadota sille alueelle jolla olevien arvosteleminen on sopimatonta ja ansaitsee vain korvien sulkemisen.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments