Perjantaina lounaaksi sekametelisoppaa: Mitäs läksit osa n, ja lempo soikoon!

Eläköön? Emeritusprofessori J-P. Roos on herättänyt huomiota pohdiskellessaan ääneen satiirikkojen ja minihameessa puistossa riekkuvien naisten osasyyllisyyttä rikoksen uhriksi joutumiseen. Silläkin uhalla että nostin oman mielipiteeni asiasta esiin jo äskeisessä arkistokatsauksessa, otan sen esiin vielä kerran. J-P Roos on ilman muuta oikeassa: Ite oot syyllinen- syyllisyysoppi olisi mullistava ja yksilönvapautta kunnioittava ratkaisu oikeuslaitosta ja poliisitoimea kurittaviin säästöpaineisiin. Kuten filosofi Tommi Paalanen kerkisi jo julkisesti huomauttaa, millään lailla eettisesti kestävä ratkaisu tämä ei ole. Tämän kritiikin teilaa kuitenkin hiljattain vastaanottamani korkea-arvoisen virkamiehen ojennus: "Erillisen [ammattieetikkojen suorittaman] eettisen harkinnan tarvetta ei varsinaisesti ole, sillä kyllähän sitäkin puolta varmasti mietitään kun päätetään rahoituksen myöntämisestä." Sama pätee varmasti säästötalkoiluun, joten Paalasenkin pitäisi varmaan ymmärtää että eetikon on hyvä näkyä vaan ei kuulua eikä etenkään yrittää takoa järkeä yhteiskuntaan. Itse olen luonnollisesti valmis viilaamaan uudesta syyllisyysopista toteuttamiskelpoisen konseptin, kunhan palkkiosta sovitaan. Muistakaa sitten, arvoisat vaikutusvaltaiset Lukijat, että meheväkin palkkio meikäläiselle on pikkuraha verrattuna niihin säästöihin joita koituu kun oikeuslaitokseen vihdoin saadaan kunnon leikkaukset.

Kieroutunut huumori lohduttaa tiettyyn rajaan asti, mutta aina sataan kertaan tapettujen ääliömielipiteiden uudelleenvirkoamisesta ei jaksa repiä edes huonoa huumoria. Niille jotka tämän keskustelun osalta lähestyvät sitä pistettä, tarjoan lohdutukseksi maistiaisia Korpiklaanin piakkoin ilmestyvältä albumilta Noita. Lempo on kappale jota kuunnellessani mietin, miten kehittyneissä teollisuusmaissa ihmisten innostus seksiin on tutkimustiedon mukaan lopahtamaan päin vaikka kaiken pitäisi olla paremmin kuin aiemmilla sukupolvilla. Olemme esivanhempiamme terveempiä, kauniimpia, vapaamielisempiä, meillä on sekä ehkäisyä että apua lapsettomuuteen, terapeutteja joka lähtöön, kumppaninkin saamme valita ennätyssuuresta joukosta ja eroaminenkin on helppoa ja stigmatonta. Silti väki nuutuu. Entäpä jos kaiken hyvän keskellä kasvaessa on unohtunut lemmen liekin vaalimisen tärkeys? Entä jos sille ei kaiken hyvän tarjonnan keskellä riitä happea eikä tilaa?
Entä jos kaikki tietämisen arvoinen tuntuu niin selvitetyltä että lemmen mysteeriä ei nähdä eikä tulineidon tanssiin osata lähteä mukaan? 



Keväisiä tunnelmia lienevät nämäkin?

posted under |

2 kommenttia:

loistoluoto kirjoitti...

Kiitos perjantailounaasta! :) Iltapalaksi voisi olla tällainen annos:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305941718534

Huhhuh!
L

Saara R kirjoitti...

Kävi Stockan miten vain, hulluilla päivillä menee vähän liiankin hyvin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments