Miten maassa maataan

Parin päivän takainen 7 tapaa puuttua ja auttaa- postaukseni päätyi tekemään kierroksen Facebookissakin. Suuri kiitos siitä, sillä aihe pompahti pinnalle taas eilen Ylellä joka uutisoi siitä miten kadulle tuupertunut teini sai maata vilkkaalla tiellä tajuttomana tunnin ennen avun saamista.

Eikä tässä vielä kaikki. Uutisen jatkoksi avattiin keskustelu jossa kysyttiin kansalta, auttavatko he jos näkevät jonkun makaavan maasssa. Auttajiakin löytyi, ja hyvä niin.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että moni ei auta. Siihen on tietysti olemassa hyviä syitä, kuten seuraavista kommenttiketjusta poimimistani lainauksista selviää:

Valitettavasti suomen laki on sellainen, että kannattaa mennä ohitse. Saa sanktioita, jos sattuu olemaan päälle käyvä tapaus tjms. Ikävää, että asia on näin.

Elia kyllä se nyt vaan on niin että koppi heiluu ja vähintään putkassa joutuu odottamaan pari päivää. Siinä menettää työpaikkansa ja kaikki ihan joka tapauksessa jos nyky "tavallisen" suomalaisen näköistä ihmistä menee kadulla auttelemaan.

Itselläni ei ole aikaa pysähdellä ja kysellä kuulumisia, on oma elämä elettävänä. Pysähtyköön ne joilla on aikaa.

Meneppä vaan auttamaan maassa makaavaa niin joku kohta syyttää seksuaalisesta häirinnästä. Varsinkin jos olet miespuolinen ja autettava joku lapsi niin insestistähän siinä on kysymys.Semmonen Suomi ja suomalaiset.

Kävelen ohi jos kyseessä on alaikäinen lapsi, kerran auttanut ja saanut "kukkahattutädeiltä" välittömästi rikollisen maineen. Soittaa voin hätänumeroon, mutta pysähdy en.

Jos kyse on henkirikoksesta tai jostain muusta pahoinpitely tai huume jutusta niin siitähän voi joutua vaikka poliisikuulusteluihin myöhemmin kun oli tekemisis uhrin kans. Parempi kävellä vaan laput silmillä ja huolehtia omista asioista, jaa mutta sitte voikin saada syytteen heitteillejätöstä. Vaikeaksi menee... taidanpa pysyä vaan kotona ja välttää turhaa liikkumista.

En tosiaankaan rupee kaikkia auttamaan, vanhoja ihmisiä autan. Silloinkin vaan kuin ne on yksinään tuupertuneet eikä lähistöllä parveille rikollissakkia.

Poliisin on helppo sanoa, kun heillä on virka-ase, auto ja työpari lähellä. Yksittäisellä kulkijalla ei ole mitään keinoa puolustautua tilanteessa, jossa maahan tuupertunut on aggressiivinen. Ihmisiä yksinkertaisesti pelottaa, mikä sen ymmärtämisessä on niin vaikeaa?

Lisäongelma voi olla siinäkin, että jos apua soittaa paikan päältä, joutuu jäämään tilanteeseen kiinni pahimmillaan tuntikausiksi ambulanssia odottamaan. Ja on velvollinen odottamaan, vaikka avun tarvitsija kävisi miten aggressiiviseksi. Kuinka monen esimies hyväksyisi ison myöhästymisen töistä, olipa syy mikä tahansa? No, haluaisin uskoa edes itsestäni, että jos maassa makaa lapsi tai siististi pukeutunut henkilö, niin olen valmis soittamaan apua. Mutta aina nämä tilanteet eivät ole selkeitä.

En halua joutua nolatuksi, kun avuntarvitsija osoittautuukin huijariksi.

Minä en auta ketään. Ei minuakaan kukaan auta. Sellaista on elämä nykyään.

Tässä voisi nyt sanoa jokusen sanan banaalista pahasta. Tai siitä miten vaarivainaa ystävineen pyörii haudassaan, jos Tuonen tuville sattuu kantautumaan tieto nykyajan vellihousuista joita vieras ihminen pelottaa jopa maatessaan maassa tajuttomana. Toisaalta, kuten viimeinen lainaamani nimimerkki sanoo: sellaista on elämä nykyään. Ei kuitenkaan pitäisi olla, eikä tähän olla tultu mistään välttämättömyydestä vaan vain siitä että yksi toisensa jälkeen kuvittelee pääsevänsä helpolla valitsemalla pelkuruuden ja välinpitämättömyyden tien.

Terveisin, eetikko joka on taas hiljattain saanut kuulla ammattikuntansa olevan Suomessa tarpeeton. 

posted under , |

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Eetikoita pitäisi olla töissä joka mediassa. Ei lopu se sarka.

Ana (oli Zepa)

Keskeneräinen kirjoitti...

Toivokaamme maahanmuuttajie parantamaan katukäyttäytymisen tasoa.

Olin ehtinyt istahtamaan metroon, kun oven suunnasta kuului jupinaa ja perkelettä. Ukkeli oli havahtunut liian myöhään siihen, että tämä olikin hänen asemansa, ja yritti rollaattorilla sulkeutuvan oven väliin. Ainoa, joka ehti reagoida, oli noin kaksimetrinen musta poika, joka salamannopeasti viikkasi auki raajansa ja loikkasi oven avausnapille hymyillen anteeksipyytävästi, kun myöhästyi mikrosekunnin. Hän oli istunut selin oveen. Paikallista syntyperää olevat henkilöt, jotka seisoivat oven vieressä, eivät liikauttaneet eväänsäkään.

Mieletön migreenikko kirjoitti...

Itse soitin kerran hätäpuhelun maassa makaavasta naisjuoposta (ei huomannut varmaksi oliko juoppo vai sairaskohtaus tms.). Käskivät odottamaan naisen kanssa. Ei ollut agressiivinen, niin vahdin ettei kieri autotielle. Ambulanssi saapui (päivystyksen ovelle oli noin 200 metriä ylämäkeen). Kuskit läksyttivät minut, että olisi pitänyt 50-kiloisena 10 sentin piikkikoroilla taluttaa tämä kaksi kertaa itseni kokoinen juoppo päivystykseen ja myöhästyä omalta lääkäriajalta enemmän vain kuin se 10 minuuttia eikä vaivata heitä.

Tämä ei toki estä minua auttamasta jatkossakin, mutta pitäisi ymmärtää että joku raja auttamisellakin.

Kerran pysähdyin iltasella sekavan näköisen nuoren tytön kohdalle, joka huitoi autoja pysähtymään. Oli kuulemma huitonut jo kauan ja ulkona oli kylmä. Tyttö oli päissään muttei tuhannen sekaisin, hänellä ei ollut kavereita väijymässä lähistöllä eikä sellaisia vaatteita, missä olisi voinut olla piilossa puukko tms. Soitin poliisille ja kutsuin tytön autooni odottamaan ettei kylmety. Oli kuulemma myös rappukäytävässä hakannut naapurien ovia ja pyytänyt apua eikä kukaan ollut vaivautunut sitä poliisia soittamaan. Tuskinpa se hätänumeroon soittaminen kenenkään turvallisuutta uhkaa, vaikka mitään muuta ei uskaltaisi tehdä.

Saara R kirjoitti...

Ana: Sehän olisikin hauskaa, jos tuon keksisivät. Tosin, enpä ole itseäni vielä hyödyttömäksi olennoksi ehtinyt tuntea. Sekin on kai paljon...

Keskeneräinen: Toivotaan!

Mieletön migreenikko: Möllejä mahtuu kaikkialle, miksei siis ensihoitajiinkin? Ikävätkin kokemukset auttamistilanteista taitavat kuitenkin olla pienempi paha kuin Suomen muuttuminen paikaksi jossa tietää että kadulle tuupertuessaan saa kuolla rauhassa aivoverenvuotoonsa.

Hienoa, että olet auttanut!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments