Kevät toi...kevätsiivouksen

Blogi? Niijjuu, onhan minulla sellainenkin. Bloggausaika on taas ollut vähissä, kun omenapuunleikkuun oheen on tullut toinenkin aikaa ja voimia vievä projekti eli kevätsiivous. Blogimaailmassa kohistaan Marie Kondosta ja minimalismia tulee muutenkin joka tuutista sen verran, että olen suursiivotessani ollut suorastaan yllättynyt siitä ettei meillä vieläkään tunnu olevan hirveästi turhaa tavaraa. Kirjat? Niiden hävittäminen tuntuisi pyhäinhäväistykseltä. Dinosauruksenmuotoinen kakkuvuoka jota olen käyttänyt tähän mennessä kerran? Tarpeellinen kuin mikä pitkällä tähtäimellä, ja meillä ajatellaan juuri niin. Tavaraa tuntuu olevan paljon etenkin siivousaikaan, mutta sille on myös käyttöä kun melkein kaikki oma aika kuluu kotosalla ahkeroiden. Vain epämääräisiä työperäisiä papereita ja tieteellisistä konferensseista saatuja konferenssikasseja meillä on ehdottomasti liikaa. Ensimmäiset voi hävittää kätevästi takkaan tai paperinkeräykseen, jälkimmäisille tarttisi keksiä jotakin. Vuoden 2009 konferenssikassi ei taida olla kuuminta hottia kirpputorillakaan, vaikka olisikin ihan tukevan oloinen. Voisikohan noita tuunata jotenkin? Pistän asian hautumaan ja lupaan laskea onnistuneen konferenssikassin tuunauksen osaksi 12 jämäkangastyötä- projektiani (jossa, kiitos kysymästä, ei ole vieläkään tapahtunut mitään).

Siivoan samassa järjestyksessä kuin aina: ylhäältä alas, nurkista ovea kohti, huone tai pahimmassa tapauksessa alue kerrallaan. Vähitellen järjestys sitten leviää, siis siinä tapauksessa että siisteydelle valloitetut alueet onnistuu pitämään siinä tilassa. Onneksi haasteenamme ovat vain rajallinen aika, keväinen kura sekä parin asioita huvikseen silppuavan karvapallon edesottamukset. Monilla on rankempaa. 

Kevätsiivouksen edetessä huomaamme, että meillä on aikasen kiva koti. Iltapäivälehden otsikko kertoo, että taas hetken ajan tämä voi olla peräti muodikas. Mummolatyyli on sisustuksessa nyt trendikäs. Meillä se on pysyvä olotila. Käsityksemme tyylikkäästä sisustuksesta vain sisältää pitsiverhoja, ristipistotauluja ja pehmeitä värejä, valkoista vain vähäsen ja skandinaavista designia nolla prosenttia. Mummolan lisäksi inspiraation lähteenä on hobitinkolo: kodikas, mukava ja turvallinen paikka jonka suojissa Ulkomaailma tuntuu olevan hyvin kaukana. Sisustus kehittyy joko pakosta, siksi että inspiroidun väsäämään jotakin tai siksi että matkalta löytyy jotakin kiinnostavaa. Mietin, mahtaako kotimme olla kivannäköinen kenenkään muun kuin itsemme mielestä. Sitten muistan, ettei meille usein vieraita eksy, eikä blogikaan ole sisustusblogi. Sisustuksellisissa asioissa olemme saavuttaneet sen onnellisen tilan jossa voi tehdä ihan mitä huvittaa ja sitten nauttia siitä. 

posted under , |

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Siis sehän justiinsa onkin tärkeää että kotinne on ihana TEIDÄN mielestänne, muiden mielipiteillä ei ole väliä eiväthän he siellä asu. Itse olen aika visuaalinen ja nuuka siitä mitä kotiini haluan (mutta en muodikas, enkä minimalisti). Toisten kodeissa itseasiassa kiinnitän paljon enemmän huomiota atomsfääriin ja siihen kuinka rakastavalta ja rakastetulta koti tuntuu. Teillä ilmapiiri olisi varmaan ihana, ihan mummolatyyliin!
Vaikka blogi ei sisustusblogi olekaan niin olisi ihanaa nähdä kuvia juuri sinun "mummolatyylistäsi".

Saara R kirjoitti...

Atmosfääri, se onkin jännä juttu, joka tuntuu usein säteilevän asukkaista siinä missä tavaroistakin. Pistän kuvatoiveesi korvan taakse, siihen asti kuvia-osaston postauksissa voi satunnaisesti bongata vilauksia siitä miltä meillä näyttää.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments