Vääryys ei korjaannu taikakonsteilla

Jopa tieteellisten eläinkokeiden tekijät alkavat herätä siihen, että heidän toimintansa on eettisesti ongelmallista. Niin ongelmallista, että paha mieli ja huono omatunto vaivaavat usein kokeneitakin tutkijoita jotka ovat sisäistäneet sen että tieteen ja ihmisen terveyden edistämisen nimissä on aivan oikein kiduttaa eläimiä hengiltä. 

Etiikan tieteellisyydestä ei luonnontieteilijäpiireissä aina olla kovin varmoja, mutta huonon omatunnon lievittämisessä ollaan rohkeampia. Ainakin USA:n ja Japanin ennakkoluulottomissa tutkimuslaitoksissa on paikoin kokeiltu kiitosrituaalien järjestämistä eläinkokeissa menehtyneille eläimille. Rituaalin avulla olon pitäisi parantua, sillä sen kautta tutkijat voivat käsitellä tunteitaan, osoittaa kiitollisuutta koe-eläimille ja muistuttaa itseään siitä että osaavat arvostaa niiden kokemaa kärsimystä ja kuolemaa. Inspiraation lähteenä ovat selvästi toimineet luonnonkansojen pyyntirituaalit, joissa metsästäjä niin ikään ilmaisee kunnioitusta ja kiitollisuutta tappamansa eläimen hengelle.

Eläinkokeilijoiden tapauksessa, analogia pyyntirituaaleihin vain on näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta vain pintaa. Ensinnäkin, eläinkokeiden linkki ihmisen hyvinvointiin on varsin epämääräinen verrattuna muinaisten metsästäjien saamaan hyötyyn. Ei ole selvää etteikö ihmisen hyvinvointia voitaisi parantaa merkittävästi myös muuten kuin eläinkoejohtoisen lääketieteellisen edistyksen keinoilla, eivätkä läheskään kaikki eläinkokeet johda merkittävään tieteelliseen edistykseen. Toiseksi, eläinkokeilijoiden äkillinen tarve kiitosrituaaleille nousee heidän omasta psyykkisestä ahdistuksestaan. Se on vain monimutkainen lohduttelukeino, jonka perimmäisenä tarkoituksena on lieventää ahdistusta niin että tutkijat voivat jatkaa entiseen malliin. Koe-eläintoiminnassa eläinten pito on säädelty etenkin tehokkuus-, taloudellisuus-, ja tutkimustyön sujuvuusnäkökulmista. Eläinten hyvinvointi on tiukan paikan tulle aina alisteinen näille näkökulmille. ”Kiitollisuuden osoittaminen” eläimiä kohden järjestämällä jälkikäteen rituaali on tätä taustaa vasten suorastaan absurdia. Tuleehan se kuitenkin rutkasti halvemmaksi kuin laajamittainen panostaminen vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen tai edes koe-eläinten olosuhteiden parantamiseen ja eettisten standardien tiukentamiseen.

Oikean pyyntirituaalin tarkoitus ja tapahtumaympäristö ovat täysin toisenlaiset. Luonnonkansoille metsästys on ollut välttämätön keino hankkia elantoa. Välttämättömyydestä toimiminen on tuskin aiheuttanut metsästäjissä suurta ahdistusta. Toisaalta ainakin pohjoisten kansojen uskonnolliset rituaalit ovat (vastoin Durkheimin kuuluisaa ajatusta) olleet lähtökohtaisesti muutakin kuin yhteisönpalvontaa ja kulttuurin uusintamista. Tavoitteena on ollut korjata metsästyksen tuoma särö todellisuussuhteeseen ja palauttaa sopu Luonnon ja Ihmisen välille. Kiitollisuuden ilmaisu on toki ollut tärkeä osa rituaalia, mutta kyse ei kuitenkaan ole ollut pelkästä tunneilmaisusta, vaan pyrkimyksestä korjata luontosuhdetta jolla metsästäminen on paitsi välttämättömyys, myös uhka. Suomalaisessa rituaalissa ihminen ei lähesty vain tappamaansa eläintä vaan peräti tämän myyttistä kantaemoa. Esimerkiksi karhun kaataja ei ole vain tappanut eläintä vaan Hongottaren lapsen, ja peijaisrituaalissa hän tekee teostaan tiliä ja selvittää sen välttämättömyyttä tapetun myyttisiin mittoihin kasvaneelle äidille- ei itselleen. Kristillisperäiseltä kuulostava ajatus siitä että omatunnon voi puhdistaa rukoilemalla tai "henkiä lepyttelemällä" ei ole pätevä, järkiperäiseen analyysiin perustuva etiikan teoria, eikä se siis toimi luontosuhteen korjaamisessakaan, etenkään kun kiitollisuusrituaalin peruslähtökohtiin ei kuulu tapetun symbolinen kohtaaminen.

Miten todella sujuisi eläinkokeen perusteleleminen Evoluutiolle, Luonnolle ja Inhimillisyydelle, jos rituaali todella sitä vaatisi aidon pyyntirituaalin tavoin? Eikö tutkija joutuisi tutkiskelemaan itseään entistä paremmin ja kysymään itseltään, ovatko esimerkiksi eläinten pito-olosuhteisiin vaikuttavat (ja eläinten kärsimystä lisäävät) taloudelliset ja tehokkuuteen liittyvät syyt sellaisia että eläinten Kantavanhemmat ne ymmärtäisivät? Itse en kyllä kehtaisi lähteä edes yrittämään. Minulle eläinkokeiden tekijöiden kiinnostus kiitollisuusrituaaleja kohtaan kertoo syvenevästä epätoivosta jonka alkulähteenä on kehittyvä eettinen herkkyys. Se toki on hyvinkin mielenkiintoista, ja siinä voi olla viisauden alku. Mahdollisesti tehtyihin vääryyksiin ja kalvavaan omatuntoon minkäänlaiset rituaalit ja taikakonstit eivät kuitenkaan tepsi. Hyvä omatunto kuuluu vain niille jotka myöntävät virheensä ja ryhtyvät päättäväisesti korjaamaan toimintaansa. Siinä urakassa apua kannattaa etsiä tieteellisestä etiikasta, ei hyvän mielen larppaamisesta.

posted under , , |

7 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Sä oot ihana. Taas niin asiaa, asiaa!

Korppi on oikeus kirjoitti...

En lähtökohtaisesti vastusta eläinkokeita. Mutta kuten karjan pitämisessä, sen tulisi olla eettisesti kestävää mitä se ei kohdonmukaisesti ole. Nykymuotoinen lihateollisuus ja eläintestaus ovat kulttuurimme häpepilkkuja, joita ei voi perustella millään. Eläinkokeet lääketieteen hyväksi ovat ymmärrettävä uhraus, kosmetiikan vuoksi eivät. Eläinkokeiden välttämättömyydestä voidaan keskustella, mutta kukaan järkevä ei pidä esimerkiksi rokotteiden kehittämistä huonona asiana.

Olet oikeassa siinä, että oleellista on pitää koe-eläinten olosuhteet siedettävinä. En kuitenkaan näe pahana, jos omistaa muutaman minuutin hiljaisen hetken ajatuksissaan näille eläimille. Se, että ilmaistaanko sillä ahdistuksen torjumista vai aitoa kunnioitusta riipunee ihan yksilöstä. Ja ikään kuin pakanaihmisten uskontoon ei olisi liittynyt ahdistuselementtiä; pelko ja kauhu olivat sen ydinmehua, kunnioitus kumpusi näistä asioista. Ukkosta ei kunnioitettu vain siksi, että se näytti hienolta vaan koska se pelotti. Eläinten kaataminen aiheutti ahdistusta, koska ihmiset pelkäsivät taikauskoltaan luontoäidin rangaistusta. Sama psykologinen prosessi on siis pohjimmiltaan näillä tutkijoilla, he kokevat kognitiivisen dissonanssin lisäksi pelkoa. Ihmisen luontainen taikauskoisuus ei katoa mihinkään, se vain saa eri muotoja.

Nämä rituaalit ovat toki olleet täysin terve ilmiö, ravintoa on syytäkin kunnioittaa. Sen sijaan minua kyllästyttää perin pohjin tämä kristinuskon mollaaminen jonain epäautenttisena "henkien lepyttelynä" tai pelkkänä omatunnon puhdistamisena. Lähinnä vituttaa se seikka, että nykyaika tuottaa hämmentävän identtisiä uskontokriitikoita, jotka ihailevat kaikkea muuta paitsi kristinuskoa. Kaikkialta muualta löytyy jotakin autenttista paitsi kristinuskosta, vain kristinusko on keinotekoinen ilmiö ja pelkkää alistavia rakenteita ja pedofiilipappeja. Jos jokin on "kristillisperäistä" se on epäilyttävää. Mutta vaikka kuinka kristinuskoa tuhotaan ja pilkataan, ei uskonnollisuus silti mihinkään katoa. Sinäkin olet pakanuutesi kanssa osoitus tästä, vetoat Evoluutioon, Luontoon, Ihmisyyteen ja Kantaäiteihin aivan kuin ne olisivat transkendetteja elementtejä oikein isolla alkukirjaimella. Kun kristinuskon jumala murhattiin, keksimme uudet jumalat. Mutta vain nykyihmisen hybris riittää kohottamaan ihmisyyden jumalan asemaan.

Vakavasti, luuletko että "järkiperäisellä analyysilla" voi luoda kestävän eettisen teorian? Milloin mikään moraalijärjestelmä on perustunut järjelle? Kaikki todella kestävät yhteisöt ovat rakentuneet uskonnollisen myytin ympärille. Monta ateistista valtiota tai yhteisöä tiedät? Mitä kertoo uskonnollisuudesta se, että amishit ja hutteriitit elävät ideaaliesi mukaisesti vaatimatonta ja omavaraista elämää.

Evoluution ja Ihmisyyden kirjoittaminen isolla ja mainitseminen eettisenä standardina vain naurattaa. Onnea moraalin etsimiseen luonnosta. Milloin evoluutiosta tuli eettinen prosessi? Julmempaa ja epätasa-arvoisempaa asiaa saa hakea. Samaistun Lars von Trierin ajatukseen siitä, että luonto on saatanan kirkko.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Ääh, rupesi vituttamaan jättämäni kommentti. Kirjoitin sen aggressiivisessa sävyssä, mutta sanottakoon etten nyt tuomitse uskonnollisuuttasi. En itsekään ole varsinaisesti kristitty, koska en usko jumalaan. Olen jotain ateistin ja agnostikon väliltä. Mutta minua ärsyttää, että mainitset kristinuskon aina negatiivisessa valossa. Sellainen asenne on vain ollut valtavirtaa jo niin pitkään, etten osaa nähdä sitä muuna kuin perehtymisen puuttena ja löysänä ajatteluna.

En usko suinkaan, että kristinusko olisi täydellinen järjestelmä. Se on uskonto muiden joukossa, ja sitä on syytä tarkastella kriittisesti ja haastaa kuten mitä tahansa muutakin. Näen kristinuskon kuitenkin olennaisesti vähemmän huonona kuin monet muut uskonnot, minkä lisäksi se on kulttuurimme ydinmehua. Ihmettelen siis joidenkin tarvetta irroittaa se kokonaan arkikokemuksestamme, kuin se olisi jotain vierasta. Jotkut näkevät kristinuskon sorron ja epätasa-arvon alkulähteenä, mitä ei voi pitää minään muuna kuin merkkinä tietämättömyydestä.

Saara R kirjoitti...

Zepa: kiitos!

Korppi on oikeus: Istun nyt kolmatta kautta etiikan asiantuntijana eläinkoelupia käsittelevässä hankelupalautakunnassa, joten en voi pidemmälti avautua näkemyksistäni lääketieteen eläinkokeiden eettisyydestä. Jos nyt rivien välistä jotakin fiiliksiä tuli, niin ne mahdollisesti perustuvat vankkaan kokemukseeni suomalaisesta eläinkoetutkimuksesta.

Olet oikeassa siinä että mielipiteeni kristinuskosta on varsin kielteinen. Yritän kuitenkin arvioida kaikkia uskontoja -myös omaani- samoin periaattein. Kristinuskon ongelmien ytimessä on myös sen valta-asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja se että vallankäytön kohteeksi joutuvat myös muunuskoiset. Koska kristillisperäinen ajattelu on edelleen hegemonian asemassa, suuri osa vallankäytöstä on näkymätöntä. Siksi kirjoitan siitä. Yritän toki myös perustella näkemykseni, saa ja pitääkin sanoa jos ajatteluni vaikuttaa kovin löperöltä! Tulevaisuudessa toivon että kaikki katsomukset ovat tasa-arvoisia eikä millään ole yhteiskunnallista valtaa muiden yli.

Yksilölle kristinusko voi olla oikein antoisa katsomus. Kuten islamista, myös siitä on olemassa humaaneja, hyvettä korostavia tulkintoja. Esimerkiksi mainitsemiesi amishien ja hutteriittien uskonnossa on paljon hyvää, vaikka näissä yhteisöissä on toki myös omat ongelmansa (mm. naisen asema, yhteisön jäseniin kohdistama pikkutarkka kontrolli, koulutuskielteisyys). Erityisesti hutteriitit edustavat myös yhteiskunnallisesti mielenkiintoista kokelua kolonioineen. Olen kyllä kirjoittanut amisheista useammankin positiivissävyisen kirjoituksen, tottahan toki olen sitä mieltä että etenkin yksinkertaistajat voivat oppia heiltä paljon.

En usko että kestävää eettistä teoriaa voi luoda mitenkään muuten kuin järkiperäisellä analyysillä. Länsimainen filosofia on onnistunut kehittämään muutamankin hyvän idean. Liikaa ei kuitenkaan pidä filosofeiltakaan vaatia, filosofeja on ollut aina vähän (eivätkä läheskään kaikki ole olleet eetikoita), ja paljon filosofian historiasta on kulunut kulttuurin marginaalissa jos ei peräti käpälämäessä. Nyky-yhteiskuntakin on filosofialle ja filosofeille haastava paikka. Mutta jatketaan yrittämistä ja palataan asiaan muutaman tuhannen vuoden päästä.

Kristinusko voi olla kulttuurimme ydinmehua, mutta se ei ole välttämättä vain hyvä asia.

Saara R kirjoitti...

Zepa: kiitos!

Korppi on oikeus: Istun nyt kolmatta kautta etiikan asiantuntijana eläinkoelupia käsittelevässä hankelupalautakunnassa, joten en voi pidemmälti avautua näkemyksistäni lääketieteen eläinkokeiden eettisyydestä. Jos nyt rivien välistä jotakin fiiliksiä tuli, niin ne mahdollisesti perustuvat vankkaan kokemukseeni suomalaisesta eläinkoetutkimuksesta.

Olet oikeassa siinä että mielipiteeni kristinuskosta on varsin kielteinen. Yritän kuitenkin arvioida kaikkia uskontoja -myös omaani- samoin periaattein. Kristinuskon ongelmien ytimessä on myös sen valta-asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja se että vallankäytön kohteeksi joutuvat myös muunuskoiset. Koska kristillisperäinen ajattelu on edelleen hegemonian asemassa, suuri osa vallankäytöstä on näkymätöntä. Siksi kirjoitan siitä. Yritän toki myös perustella näkemykseni, saa ja pitääkin sanoa jos ajatteluni vaikuttaa kovin löperöltä! Tulevaisuudessa toivon että kaikki katsomukset ovat tasa-arvoisia eikä millään ole yhteiskunnallista valtaa muiden yli.

Yksilölle kristinusko voi olla oikein antoisa katsomus. Kuten islamista, myös siitä on olemassa humaaneja, hyvettä korostavia tulkintoja. Esimerkiksi mainitsemiesi amishien ja hutteriittien uskonnossa on paljon hyvää, vaikka näissä yhteisöissä on toki myös omat ongelmansa (mm. naisen asema, yhteisön jäseniin kohdistama pikkutarkka kontrolli, koulutuskielteisyys). Erityisesti hutteriitit edustavat myös yhteiskunnallisesti mielenkiintoista kokelua kolonioineen. Olen kyllä kirjoittanut amisheista useammankin positiivissävyisen kirjoituksen, tottahan toki olen sitä mieltä että etenkin yksinkertaistajat voivat oppia heiltä paljon.

En usko että kestävää eettistä teoriaa voi luoda mitenkään muuten kuin järkiperäisellä analyysillä. Länsimainen filosofia on onnistunut kehittämään muutamankin hyvän idean. Liikaa ei kuitenkaan pidä filosofeiltakaan vaatia, filosofeja on ollut aina vähän (eivätkä läheskään kaikki ole olleet eetikoita), ja paljon filosofian historiasta on kulunut kulttuurin marginaalissa jos ei peräti käpälämäessä. Nyky-yhteiskuntakin on filosofialle ja filosofeille haastava paikka. Mutta jatketaan yrittämistä ja palataan asiaan muutaman tuhannen vuoden päästä.

Kristinusko voi olla kulttuurimme ydinmehua, mutta se ei ole välttämättä vain hyvä asia.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Jos nyt rivien välistä jotakin fiiliksiä tuli, niin ne mahdollisesti perustuvat vankkaan kokemukseeni suomalaisesta eläinkoetutkimuksesta.

Okei, en tiennytkään tätä.

Kristinusko ei ole ollut aikoihin hegemonisessa asemassa sikäli, että se on puhkinaurettu, -pilkattu ja dekonstruoitu. Kristinuskon pilkkaaminen ei enää vaadi rohkeutta, mutta vaatimukset eivät ole lakanneet. Siitä todistaa, kuinka selkärangattomaksi ev.lut. kirkkomme on tullut; se yritää niin kovasti mielistellä poliittisesti korrektia tiedostavaistoa ja yleistä ilmapiiriä, että siitä on tullut huora.

Sinällään minulla ei ole mitään kristinuskon valta-asemaa kohtaan. Kaipaan mahdollisimman pikaista arvonpalautusta, ja katolisuuden nouseminen valtauskonnoksi olisi erityisen positiivista. Mitä pikemmin kristinusko on todellinen normi, sitä parempi. Tasa-arvo ei merkitse tässä asiassa mitään, maailankatsomusten tuleekin olla hierarkkisia, koska toiset ovat kulttuurillemme tärkeämpiä. Siksi aion vastedeskin sylkeä esimerkiksi satanistien ja islamin suuntaan.

Amishit eivät ole toki täydellinen yhteisö, heilläkin on aivan käsittämättömiä tapoja. Ja vaikka ihailen heidän elämäntapaansa, en tiedä pystyisinkö teknisiin mukavuuksiin tottuneena kermaperseenä sopeutua heidän elämäänsä.

En toki pidä järjen käyttöä tai filosofointia turhana asiana, ovathan nekin osa länsimaista perintöämme. Kykymme poikkeukselliseen itsereflektioon voi olla myös vahvuus. Mutta siinä tulisi aina pitää mielessä Joseph de Maistren sanat: "se, mikä voidaa järjellä rakentaan voidaan myös järjellä purkaa".

Kristinusko voi olla kulttuurimme ydinmehua, mutta se ei ole välttämättä vain hyvä asia.

Ei toki sikäli, että kulttuuri sulkee sisälleen kaikki piirteensä hyvistä huonoihin. Ei liene epäselvää, ettei kristinusko ole tae hyvästä elämästä tai ettei se toimi kaikkialla. Omaan kulttuuriimme se on kuitenkin juurtunut niin tiukaksi osaksi, ettei sitä voi siitä mielekkäästi erottaa.

En muuten sinänsä väheksy sitä seikkaaa, että Suomella on pakanallinen menneisyys. Tunnen itse asiassa sympatiaa suomenuskon kaltaisia muotoja kohtaan, niillä on perusta mentaliteetissamme. Meissä on edelleen ja tulee olemaan ripaus pakanaa, se on tämän maan ja ympäristömme tulosta.

Saara R kirjoitti...

Kristinuskolle nauretaan, mutta nauru ei ikävä kyllä riitä poistamaan lainsäädännöstä kristinuskon ylivaltaa tukevia elementtejä, eipä edes tuottamaan tilannetta jossa kristinusko ei olisi "normaalia" uskonnollisuutta johon pienempiä katsomuksia verrataan negatiivisesti.

Olemme samaa mieltä siitä että ev.lut. kirkon edesottamukset ovat paikoin säälittäviä. Ajattelen sen todistavan sisäisestä tyhjyydestä. Tiede on todistanut kristinuskon maailmankuvaksi korottamat myytit epätosiksi, ja nyttemmin on havaittu ettei kristillinen etiikkakaan aina kovin laadukasta ole. Luterilaisuus on ammentanut henkisen pääomansa loppuun. Siispä se yrittää omia kulttuuristamme yleisesti hyviä asioita ja sopeutua ajan henkeen. Eihän se hyvin mene.

Amishkulttuuriin pitää varmaan syntyä jotta siinä voisi olla onnellinen.
Mutta muutkin voivat ottaa opikseen siitä hyvästä mikä siinä kulttuurissa on. Esimerkiksi piiraista...:D

Aika jännä että agnostikko-ateistina kannatat katolisen kirkon valtaa. Sen suhtautuminen ateisteihin on hyvinkin vihamielistä. Enkä edes viitsi mennä epätasa-arvoon, väestöräjähdyksen edistämiseen, vallanhimoon, tieteenvastaisuuteen, kieroutuneeseen seksuaalikäsitykseen ja muihin ongelmiin jotka katolisuutta riivaavat (tosin, minäkin myönnän että paavi Franciscus näyttäisi yrittävän kovasti tuulettaa homeista instituutiota).

Kristinuskoa ei ole mielestäni tarpeen ryhtyä erottamaan kulttuuristamme. Eroprosessi näyttäisi olevan hyvällä mallilla aivan omia aikojaan. Ehkäpä ero ajattelutavoissamme johtuu siitä että sinulle uskonto on ensisijaisesti kulttuurinen ilmiö, minulle suhde todellisuuteen.
Olen huolissani lähinnä siitä, mitä tulee tilalle. Onhan se totta, että kristinuskoonkin sisältyy joitakin hyviä arvoja ja eettisiä periaatteita ja olisi ongelma jos esimerkiksi itsekkyys veisi voiton lähimmäisenrakkaudesta. Kapitalistiset suoritus- ja markkina-arvot näyttäisivät olevan varsin vahvoilla, mutta toivottavasti pidemmällä aikavälillä löydetään jotain parempaa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments