Terrorismin ja tasa-arvon ongelmia

Ensin he tulivat hakemaan sosialisteja, ja minä olin hiljaa-
Siksi etten ollut sosialisti.
Sitten he tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiiveja, ja minä olin hiljaa-
Enhän ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten he tulivat hakemaan juutalaisia, ja minä olin hiljaa-
Enhän minä ollut juutalainen.
Sitten he tulivat hakemaan minua
eikä ollut enää ketään pitämässä puoliani.

-Martin Niemöller-

Naamani on viime aikoina kehittänyt kalpeanvihertävää värisävyä muutamista syistä. Yksi niistä on se että Suomen juutalaisyhteisö pelkää turvallisuutensa puolesta, ja hallituksemme on nähnyt pelon niin aiheelliseksi että on myöntänyt historiallisen määrärahan yhteisön turvallisuuden parantamiseen. Ääri-islamilaista terroria syytetään, tietysti, mutta minusta terroristit ovat vain turvattomuusongelman äärimmäinen ilmenemä, eivät koko ongelma.

Tässä nimittäin ei ole kyse juutalaisista, vaan ennen muuta suomalaisista jotka eivät tunne oloaan turvalliseksi omassa maassaan. Ihmisistä jotka eivät ole aivan keskivertosuomalaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia ettei edes heidän pelkonsa ole aivan ainutlaatuista. Tuttavapiiriini ei kuulu yhtään juutalaista, mutta sen sijaan olen jutellut parinkin suomenuskoisen naisen kanssa jotka eivät uskalla alkaa käyttämään huivia vaikka haluaisivat. Hehän voisivat joutua rasistisen hyökkäyksen kohteeksi sillä on turha kuvitella keskivertoskinin erottavan pienen vähemmistöuskonnon edustajaa muslimista. Huivi kuin huivi. Omaa huiviani ei ole koskaan edes kommentoitu negatiivisesti, mutta useampikin puolituttu nainen on kehunut minua rohkeaksi kun käytän sitä. Muistan samalla, miten harvoin minua on kehuttu rohkeaksi silloin kun olen onnistunut tekemään jotakin aivan todella rohkeaa- ja miten väärältä on tuntunut saada kehuja siitä että yksinkertaisesti näytän omalta itseltäni. Asiasta, jonka hemmetti soikoon pitäisi olla jokaisen suomalaisen perustava oikeus ainakin vapaa-aikana, mieluiten koko ajan.

Mieleeni nousee myös ateistituttava joka ei kehdannut vaatia lapselleen oikeutta uskontovapaaseen koulunkäyntiin koska pelkäsi lapsensa joutuvan eristetyksi ja eriarvoistetuksi. Parempi on lapsen istua vieraan uskonnon tunnilla ja käydä koulun mukana vieraan uskonnon temppelissä kuin olla avoimesti oman uskonnottoman perheensä jäsen. Sikäli kun osaan arvostella, sekään pelko ei ole tämän päivän Suomessa aiheeton. Ja näin olemme ongelman ytimessä, eli siinä että toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. On häpeällistä, että keskinkertaisuus etnisyyden, maailmankatsomuksen ja ulkonäön osalta koetaan Suomessakin turvallisuuden ja ystävällisen, yhdenvertaisen kohtelun takeeksi. On sietämätöntä, että pääministeri Netanjahu voi kutsua näyttävästi Euroopan juutalaisia Israeliin. Ei sillä etteikö Eretz Yisrael voisi olla juutalaisille hyvinkin erityistä seutua. Vaan sillä että ratkaisu epätasa-arvoon on Netanjahunkin mielestä pohjimmiltaan eristäytymisessä eikä sen huomaamisessa että Eurooppa kuuluu Euroopan etnisille juutalaisille tasan yhtä paljon kuin Euroopan etnisille umpihämäläisille, ja että ensisijaisesti tulisi puolustaa ihmisten oikeutta elää rauhassa siinä maassa missä heidän kotinsa ja elämänsä on. Asiat ovat hullusti, jos joku meistä eurooppalaisista ei voi elää rauhassa kodissaan, ja on häpeällistä jos joku meistä suomalaisista ei voi olla avoimesti ja turvallisesti oman etnisyytensä tai katsomuksensa edustaja ja elää rauhallista arkea sellaisena kuin on. Uhrien pakeneminen ei ole mikään ratkaisu, vaan se että pelkoon johtanut vääryys korjataan, ja pontevasti sittenkin. 

Yhteiskunnalla jossa esiintyy tällaisia pelkoja on paljon terrori-iskujen uhkaa isompia ongelmia. Monimuotoisuuden piilottaminen ja keskinkertaisuuteen piiloutuminen eivät ratkaise mitään vaan vain vahvistavat sitä ennakkoluuloa että erilaisuus on lähtökohtaisesti ongelma ja järkevä peruste eriarvoisuudelle. Pelon todellisia vastavoimia eivät ole kiristyvät turvatoimet vaan rohkeus, avoimuus ja solidaarisuus. Se että emme keskity korostamaan eroja, se että näemme kanssaihmisemme yksilöinä ja kanssaihmisinä emmekä vain viiteryhmiensä edustajina. Se että ymmärrämme, etteivät hallitus, hyvät lait ja tiukat turvatoimet mitenkään pysty korvaamaan sitä turvallisuusvajetta joka syntyy kanssaihmisten välinpitämättömyydestä, siitä että epätasa-arvo nähdään realiteettina ja erilaisuus lähtökohtaisesti vähän epäilyttävänä. Nämä ovat arkisia asioita, ja siksi kuka tahansa pystyy tekemään niille jotakin. Jokainen voi olla turvallinen kanssaihminen, jokainen voi omalla työllään rajoittaa ennakkoluulojen invaasiota sekä omassa mielessään että arjessaan. Solidaarisuus ja välittäminen ovat sitä mitä terroristit, diktaattorit ja rasistit eniten vihaavat, ja niin on hyvästä syystä: siksi että ne todella tehoavat ja voivat onnistua pysäyttämään suurenkin pahan.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments