Elämänsuunnitelmissa: paljon kotitöitä

Elämänsuunnitelma. Se on kait se mihin pitää merkitä ne etapit mitkä elämässä on suoritettava että voisi sitten vanhana olla tyytyväinen. Hanki tyylikäs vakityöpaikka ja etene urallasi. Hanki keltatiilinen omakotitalo. Hanki puoliso, yksi tai kaksi lasta, ehkä koira. Sisusta valkoisella. Vai riittäisivätkö vähän pienemmät tavoitteet, sellaiset uudenvuodenlupauksen kokoiset? Mahduta viikko-ohjelmaan monipuolinen treeniohjelma. Lue edes pari kirjaa. Ryömi jo sinne hammaslääkäriin vaikka se pelotteli jo viimeksi isolla remonttitarpeella. Pidä huolta siitä että arkkuusi päätyy kaunis, tiukkalihainen ruumis jolla on tukka hyvin ja kunnolla kosteutettu iho. Äääsh...

Viime päivien valopilkkuihin kuuluu ehdottomasti tämä Rhondan postaus kotitöistä. Rhondalla on vähän erilainen, sanoisinko että tervepäisemmän kuuloinen näkemys. Hän muistuttaa, että maailmassa on jotakin pielessä, jos kotityöt kuuluvat elämän välttämättömien kiusojen joukkoon sen sijaan että ne olisivat osa elämän suunnitelmia ja tärkeää elämän sisältöä. Kotityöt ovat ensinnäkin välttämättömiä. Elämästä kuluu joka tapauksessa aikaa niiden tekemiseen. Vaikka ei ole enää itsestäänselvyys että lapset oppisivat kotona tekemään kotitöitä, ne eivät hoidu itsestään. Toiseksi, kotitöiden tekemisessä sydämellä piilee suuria mahdollisuuksia oman ja koko perheen elämänlaadun parantamiseen. Rhonda muistuttaa, että kotityöt eivät ole vain sitä mekaanista, jotenkin alistavalta tuntuvaa pakkopullaa vaan ne voi nähdä myös tehtävinä joissa on tilaa luovuudelle, oppimiselle, kokeiluille ja ilolle. Syntyvän hyvinvoinnin vaikutus voi säteillä kauas kodin ulkopuolelle. Kotitöiden ilmoittaminen elämänsisällöksi ei vain satu olemaan muotia.

Elämänsuunnitelmaan pääsevät asiat ovat niitä tärkeitä ja arvostettuja asioita. Niitä minkä saavuttamisesta sopii tuntea ylpeyttä ja onnistumisen iloa. On aivan eri asia sanoa että kotitöitä on paljon (niin kuin meillä aina on) kuin sanoa että elämänsuunnitelmaani kuuluu runsaasti kotitöiden tekemistä. Niin aion opetella sekä ajattelemaan että sanomaan, ja odotan entistä suuremman tyytyväisyyden seuraavan pian perästä.

5 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Sanonkin aina, että esim. tiskikoneen täyttö on taiteen laji. Se pitää tehdä huolella ja tehokkaasti (mikä ei todellakaan tarkoita nopeutta, vaan sitä, että kone tulee täytettyä mahdollisimman täyteen, mutta kuitenkin niin, että astioilla on tilaa puhdistua), tällöin siitä voi nauttia.

Samoin pyykit täytyy ripustaa sekä lavehtia kauniisti ja hyvin oiottuina. Mieheni kehotti kerran huvittuneena, kun katseli pyykin taitteluani, että "silittele niitä nyt vielä lopuksi!" (siis kuten lemmikkiä silitetään). Tämä kertoo varmaan siitä, miten lempeältä ja nautinnolliselta tekemäni askare näytti! :D

Sekin on kivaa, kun välillä keksii uuden, entistä paremman tavan lavehtia esim. pyyhkeitä. Siitä riittää iloa pitkäksi aikaa! :)

Kiireessä ei kotitöistä kyllä nauti, niihin täytyy voida varata riittävästi aikaa.

Mama Elf kirjoitti...

Luin tuon Rhondan kirjoituksen itsekin jo aikaisemmin ja se sopivasti muistutti siitä, että näin todellakin on. Jotenkin tuntuu siltä että ainakin ympärilläni kotitöiden teko on vaan pahasta ja jos vaan saa koneen/palkallisen siivojan niitä suorittamaan, niin sitten on hyvä.
Siinä sitten omakin ajatuksenjuoksuni jotenkin heilahtaa sinne päin välillä ja saatan unohtaa, että tässähän on kyse kodistani, eikä jostain ihmeen kurjasta rangaistuksesta.

Meillä ei myöskään mennä normimalliin. Useamman tutun kauhuksi meillä tiskataan käsin, leivotaan leipää ja muutenkin olostellaan kotona ja kasvimaalla aika vanhaan tapaan. On ihanaa aina kun huomaa, että muitakin on, jotka näin ajattelevat.

Ihan niinkuin Minna sanoo; monesta työstä voi imaista iloa. Tykkään esim silittää, koska vaatteet näyttävät niin kauniilta ja hoidetuilta sen jälkeen. On myös kiva mennä lakanalaatikolle, kun siellä on sileät ja taitellut lakanat, hmm....

Keskeneräinen kirjoitti...

Voisiko olla olemassa kotityömeditaatiota? Kävelymeditaatio on keksitty, miksei sitten silitysmeditaatio?

Taru kirjoitti...

Mulle on jäänyt mieleen, muistaakseni Wabi sabista, että siivoukseen kannattaisi asennoitua ihan toisella tavalla. Niin että pakkopullamaisen lian poiston sijaan teet itsellesi suotuisaa ilmapiiriä, huollat ja raikastat omaa elintilaa. Olen huono selittämään tavoiteltavaa tunnetta, mutta jotain sen suuntaista :)

Saara R kirjoitti...

Minna: Näin on, kiire on tehokas tapa viedä ilo myös kotitöistä.

Mama Elf: Jatketaan vaan kauhun herättämistä >:) Olen joskus antanut sisäisen aspergerini kukoistaa ja kysynyt suoraan ihmettelijältä, mikä mahtaisi olla parempaa ajankäyttöä kuin omasta ja perheen hyvinvoinnista huolehtiminen. Ei tullut vastausta...

Minä en kyllä tykkää erityisesti silittämisestä, mutta silityksen lopputuloksista sitäkin enemmän. Kyllä silloin tuntuisi elintaso alas vajonneen, jos pitäisi nukkua ryppyisissä lakanoissa.

Keskeneräinen: Kyllä siihen varmasti niinkin voisi suhtautua!

Taru: Näin on! Tuo lian poisto- ajattelutapa näkyy monessa muussakin asiassa. Aina pitää olla jotakin ällöttävää jota aletaan sitten kiukulla ja tohinalla korjaamaan. Vaikka sama asia hoituisi vähintään yhtä hyvin myös myönteisellä asenteella.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments