Egonpalvojat vauhdissa Kolilla

Näyttää siltä, että katsomuksia mainostamaan päätyvät aina ne huonointa mannekiiniainesta edustavat tyypit. Rauhan uskonnosta uutisiin pääsevät terroristit ja hirmutekojen tekijät, rakkauden uskonnosta syrjimiseen rakastuneet. On kai siis jotenkin odotettavissa, että luonnonuskonnon edustaja pääsee irtisanoutumaan ja tuomitsemaan vatipäitä jotka harjoittavat luonnonuskoaan tuhoamalla luontoa ja runtelemalla pyhiä paikkoja. Kolin kansallismaisemakaan ei saa olla rauhassa spraymaalin kanssa tuhertajilta ja harvinaisia jäkäliä riipiviltä symbolinraapustajilta. Muinaisia symboleita luontoon repiessä on selvästi unohtunut se että säilyneen perimätiedon mukaan "älä sörki, älä mestaroi" on hyvä ja ennen muuta perinteinen lähtökohta pyhien paikkojen lähestymiseen. Aivan erityisen hyvä periaate se on aloittelijoille, eli kaikille jotka ovat havainneet itsessään kiinnostusta Esivanhempien uskoon nykypäivän maailmassa.

Mutta opiskelu ei taida olla näiden itsensäilmaisijoiden kiinnostuksenkohteiden kärkipäässä. Kysehän on henkilökohtaisesta kokemuksesta! Puhumattakaan siitä että töhertelijää kiinnostaisi yhtään pidemmälti miettiä, kuinka kunnioittavaa on ilmaista uskonnollisia tunteitaan porsastelemalla. Miksi pitäisi miettiä? Minähän tiedän jo kaiken mikä on tarpeen tietää tietäessäni miten Minun tekee mieli toimia. Minä tiedän, että jäkäläkasvuston tuho on pikkujuttu sen rinnalla että pääsen jättämään itsestäni kirkkaanvärisen, pysyvän jäljen ja ilmaisemaan tunteitani. Minäminäminäminä. Siinä sitä onkin tunnetta jälkipolville ihmeteltäväksi. 

Näyttää siis siltä, että maailman suosituimpiin uskontoihin kuuluva egonpalvonta on saanut havuntuoksuisen version. Siinä missä monoteisti-egonpalvoja väittää tietävänsä varmasti ja yksityiskohtaisesti, mitä universumin Luoja haluaa, mitä vihaa ja mitä suunnittelee, havuntuoksuinen egonpalvoja yksinkertaisesti palvoo omaa larppaustaan ja päättelee olevansa kovin henkevä tuoksuessaan spraymaalin ohella havuilta. Luonnonuskova-egonpalvoja on siinäkin mielessä monoteistikollegaansa rasittavampi tapaus, että monoteistin mielen kääntämisestä vähemmän sekopäisille urille on olemassa ainakin teoreettinen toivo sillä joka osaa argumentoida pyhien kirjoitusten pohjalta tarpeeksi vakuuttavasti. Luonnonuskova sen sijaan voi todeta viileästi että kaikki on kovin henkilökohtaista ja että Hän ainakin saa tosi kovat fiilikset hypellessään sienipäissään ja poimiessaan kedon viimeiset harvinaiset yrtit taikajuomaansa. Hänen egolleen vetää siis vertoja vain hänen oma typeryytensä. Me vakavamielisemmät luonnonuskovat voimme lohduttautua vain siltä että yleensä egonpalvojan hörhöydellä on tapana kulua loppuun muutamassa vuodessa toleranssin kasvaessa. Voi kun he eivät saisi kovin paljon tuhoa aikaan siihen mennessä.

"Sitä paitsi", inttää egonpalvoja, "Esivanhemmatkin kaiversivat ja maalasivat kallioita. Miksi Minä en saisi? Kyllä Minun tunteideni pitää näkyä vähintään saman verran kuin Esivanhempien. Minähän olen Minä..." No, vaikkapa siksi että nyt 2000-luvulla ympäristömme voi paljon huonommin kuin nuoremmalla kivikaudella. Paitsi että meillä on ymmärrys, tarve ja jopa tulenpalava kiire suojella ympäristöämme edes niillä harvoilla alueilla jotka ovat päässeet kansallisiin suojeluohjelmiin, meillä on myös kivikautisia Esivanhempiamme enemmän keinoja itseilmaisuun. Jos uskoo Esivanhempiin, miksi pitäisi uskoa Heidän olevan tolvanoita jotka eivät ymmärrä mitään muita hyväntahdon ilmaisuja kuin halpahintaisen jäljittelyn? Kuka muu kuin tolvana haluaa kunnioittaa tolvanoita Esivanhempina? Eivätkö kunnioittamisen arvoiset Esivanhemmat arvostaisi ennemminkin niitä aikamme edustajia jotka näkevät luonnon ja perinnemaisemien jatkuvuuden arvon ja sopeuttavat itseilmaisunsa siten että se säilyttää näitä arvoja?

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa, että oma ego on tavattoman pieni ja surkea kandidaatti jumalaksi. Mikään ei ole niin varma merkki egonpalvonnasta kuin uskonto joka antaa täsmälleen sen mitä uskova siltä haluaa ja mitä voi huoletta harjoittaa juuri niin miten sattuu huvittamaan. Ego kyllä tietää mitä haluaa ja millainen uskonnonharjoitus on kivaa, mutta paljon harvemmin, mikä olisi ihmiselle hyväksi tai mikä häntä viisastuttaisi. Nämä ovat asioita joita täytyy etsiä Itsen, ehkä peräti oman mukavuusalueen, ulkopuolelta. Vaikka kirjastosta.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments