Kysy mitä vain, 6. eli viimeinen osa: Historiaa ja asenneongelmia

Niin se vuosikin otti ja vaihtui, mutta Kysy mitä vain-tempauksen lopetus venähti tällä kertaa vuodenvaihteen yli. Nyt vihdoin loppu häämöttää. Jäljellä on vielä kaksi kysymystä.

Miksi Suomi säilyi itsenäisenä, vaikka hävisi sodan?

Siinä vasta kysymys! Faktahan on, että jatkosodan päättyessä Suomi oli aika heikossa hapessa. Itsenäisyytemme viemiseen ei olisi siinä tilanteessa tarvittu enää kovin paljoa lisäpanostusta, mutta jostain syystä rauhansopimuksessa määrättyjen (sinänsä ankarien) ehtojen täyttäminen riitti. Uskoisin, että totuus on tässäkin asiassa monen asian summa ja että monenlaisille kannoille voidaan löytää perusteluja.. Neuvostoliiton sisäinen poliittinen tilanne ja maailmanpoliittinen tilanne laajemmin? Maailmanhistoriahan sivuuttaa Suomen sodat 2. maailmansodan alaviitteenä josta muistetaan lähinnä suomalaisten tunnollisuus sotakorvausten maksamisessa, sodan perintöä on se että näitä sotia muistellaan Suomessa paljon enemmän kuin itse itsenäistymistapahtumaa. Se että suomalaiset tekivät tiukkaa vastarintaa joka osoitti Neuvostoliitolle että miehittämisemme olisi kallista ja vaivalloista- eli olisi vaatinut miehittäjältä sellaista panostusta johon NL ei ollut valmis. Nl:n poliittisten prioriteettien vaihtuminen 2. maailmansodan alkaessa hiipua, ja se tosiasia että etupiiriasemiin asettautuminenkin vaati panostusta ja huomiota? Se että NL katsoi saavuttaneensa tärkeimmät tavoitteensa rauhansopimuksessa? Minusta varmaa on lähinnä se, että historiaa tulkitaan pieleen vain siinä tapauksessa että itsenäisyyden säilyminen selitetään yhdellä, selkeällä tekijällä.

Pentti Linkola vai Eero Paloheimo?

Näittekö jokin aika sitten lehtijutun päiväkotilasten vanhemmista jotka äläköivät siitä miten luomuvoita syövät Tuikku-Tyytikit pakotetaan päiväkodissa myrkyttämään itseään margariinilla. Ja maitokin on tavallista rasvatonta eikä kodin ideologiaa noudattavaa raakamaitoa! Kauhistuksen kanahäkki!

Olen aika varma siitä että nämä vanhemmat olivat sekä Linkolan että Paloheimon arkisia vastineita. Siinä missä yllämainitut herrat ennustelevat ihmiskunnan tuhoa ja puhkuvat ylipäätään inhoa lajitovereitaan kohtaan, Tuikku-Tyytikkien vanhemmat ovat ottaneet tähtäimeensä konkreettiset arjen epäkohdat. Tavallaan ymmärrän molempia, eihän tässä ihan turhaan ympäristöeetikoita olla. Minäkin olen sitä mieltä ettei suomalainen laitosruoka ole kehuttavaa, enkä väitä myöskään että Linkolan ja Paloheimon kaltaiset negativistit olisivat aivan väärässä faktoista. Ei ympäristön ja ihmiskunnankaan tilassa hurraamista ole.

Sen sijaan puheena olevasta joukosta en valitsisi asettua kenenkään taakse, sillä asenteet ja keinot ovat tällä joukolla pielessä. Jos ympäristöetiikassa on yksi toimintatapa josta ei ole apua, se on syyllistäminen, negatiivisuus ja maailmanlopun saarnaaminen. Moni on jo niin syyllistynyt että on luovuttanut ja vajonnut välinpitämättömyyteen, asettunut siilipuolustukseen tai kieltäytyy edes ajattelemasta maailman tai oman moraalisen tukirankansa tilaa. Vanhat kiukkuiset ihmisvihaa tihkuvat sedät eivät tippaakaan auta tässä tilanteessa, vaikka latelisivat pöytään millaisia faktoja. Syyllistävä maailmanlopunlietsonta on psykologiselta kannalta aivan yhtä älytöntä kuin Tuikku-Tyytikin vanhempien vaatimukset lapsen kohtelemisesta ainutlaatuisena lumihiutaleena päivähoitopaikassa jossa hoitajistakin on pulaa ja säästösyistä leikellään käsipyyhkeitä puoliksi. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka oikeassa siinä että laitosruoka ei ole laadukkainta ruokaa päällä maan, heidän toimintansa on todellisuudessa kohtuutonta ja epärakentavaa, kuluttaa ennestään niukkoja resursseja ja kuormittaa ennestäänkin kovilla olevaa henkilökuntaa.

Koska etiikka, oikea ja hyvä ovat myös pohjimmiltaan asioita joissa on kyse inhimillisestä onnesta ja hyvästä elämästä, minusta on syytä epäillä jokaisen sellaisen eettistä erinomaisuutta josta aate näyttää tehneen piloillehemmotellun ison kakaran tai ihmisvihaa ja epätoivoa hikoilevan nihilistin. Me hyve-eetikot olemme sitä mieltä että hyve ei ensinnäkään tee sellaista ihmiselle, ja toiseksi sitä mieltä että tällaiset tyypit ovat surkeaa mainosta edustamalleen aatteelle. Vaikka he itse onnistuisivat elämään miten ekologisesti tahansa, on varmaa että syyllistävä, häijy ja epätoivoa lietsova asenne karkoittaa hyvään pyrkimisen parista monia jotka ystävällisemmän ajattelijan avustuksella olisivat ehkä rohjenneet yrittää alkaa kokeilemaan hyvään pyrkimistä ja eettisesti kestävämpien tapojen omaksumista. 

Minua ei kiinnosta pätkääkään, onko maailmanloppu jo alkanut kuten Paloheimo väittää vai alkaako se vasta sitten jos ilmastonmuutos etenee kriittisen pisteen ohi.  Minua kiinnostaa se, teenkö parhaani elääkseni eettisesti, kehitänkö itseäni siinä toivossa että tulevaisuudessa jaksan enemmän, ja onnistunko rohkaisemaan kanssaihmisiä kokeilemaan eettistä tiedostavuutta, oman elämänsä mittakaavassa ja siitä huolimatta että täydellisyyden tiellä on ylivoimaiselta vaikuttavia esteitä. Lähden siitä että tärkein, ja usein vaikein askel hyvään pyrkimisen tiellä on ensimmäinen askel. Toiseksi tärkein ja toiseksi vaikein on toinen askel. Minusta hyvä ajattelija on sellainen joka ei saa kanssakulkijoitaan vaipumaan huoleen, epätoivoon ja ihmisvihaan vaan sellainen joka valaa heihin rohkeutta ja luottamusta siihen että koskaan asiat eivät ole niin huonosti etteikö hyvään pyrkiminen olisi järkevin toimintamalli. Sellainen, joka ei kannusta vihaamaan muita ihmisiä vaan sellainen Leopoldin perillinen joka osoittaa, miten ihmeellistä ja kiintymyksen arvoinen ympäristömme on, Laniakean reunoilta pienimpiin ja vaatimattomiin eläviin ympärillämme. Sikäli kun osaan arvostella, tässä sekä Linkola että Paloheimo ovat epäonnistuneet.

posted under , , |

4 kommenttia:

Jklak kirjoitti...

Jaltalla Stalin joutui myöntymään Rooseveltille ja Churchillille että Suomen oli saatava pitää itsenäisyys. Baltian valtioille em. herrat eivät vastaavaa vaatineet. Erillisrauhan jälkeen sotatoimet Suomea vastaan olisivat varmasti rikkoneet sen hauraan Status Quon Länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton välillä. USA:n atomipommitkin pistivät NL.n epäröimään. Ja Stalin + muut ajattelivat positiivisesti kommunistien vallankaappaus- kompetenssista sodanjälkeisessä Suomessa. Koska vaaran vuosien mahdollisuudet eivät toteutuneet niin Korean sodan alettua tilaisuus Suomen itsenäisyyden riistoon oli jo ohi....

Korppi on oikeus kirjoitti...

Pentti Linkolan "ratkaisuehdotukset" eivät tietenkään ole realistisia tai toteuttamiskelpoisia, mutta pidän häntä tuiki tarpeellisena hahmona. Paitsi, että hän on oikeassa hän myös elää kuten opettaa. Hänen moraalienn ylemmyytensa ja inhimillinen vahvuutensa ovat tasolla, että suurin osa ihmisistä tuntee joko tiedostaen tai tiedostamattaan alemmutta hänen edessään, mikä on ainoastaan terveellistä. Juuri hänenlaisensa tuomionpäivän profeetta ja pirujen maalailija on kaikkein häijyin, koska kukaan ei voi ilkkua hänelle heikkoudesta ja omien standardiensa ja tekojensa kohtaamatomuudesta. Hänen jyrkät mielipiteensä yhdistyneenä valtaisaan substanssiin on monelle pelottava yhdistelmä. Hänen edessään on normaalien matosten syytäkin olla vähän nöyriä.

Enkä sanoisi, että Linkola on vhaaja. Hänhän on elämän ja kauneuden suuri rakastaja. Hänen synkkyytensä ja katkeruutensa kumpuaa siitä epätoivosta, jota kaiken kauniin ja arvokkaan tuhoaminen aiheuttaa. Hän on siis puhdas, mutta pettynyt idealisti.

Eero Paloheimoa en sen sijaan osaa minkään sortin vihaajana pitää. Hän on laatinut useita yksityiskohtiin meneviä suunnitelmia, mitä tulisi tehdä ympäristöasioiden ratkaisemiseksi. Siinä missä Linkolan ratkaisut ovat kelvottomia, koska hän on pohjimmiltaan runoilija, ovat Paloheimon suunnitelmat parempia. Oletko lukenut hänen kirjojaan? Hänen insinööritaustansa kyllä huomaa, mutta heidänkin panostaan tarvitaan siinä missä eetikkojenkin. Ymmärrän kyllä, ettei Linkolan saarnaus monenkaan päätä käännä, mutta vielä vähemmän saavat aikaan Esa Saarisen ja Pekka himasen kaltaiset "positiiviset" helppoheikit.

Saara R kirjoitti...

Jklak: Ja miksi Roosevelt ja Churchill sellaisen kannan ottivat? Samaan aikaan Stalinin ohjauksessa Neuvostoliitto oli ideologisesti jo siirtynyt marxismi-leninismistä reaalisosialismiin joka oli paljon sisäänpäinkääntyneempi ideologia. Etupiirit riittivät, ja Suomi saatiin itsenäisyydestä huolimatta ankkuroitua Neuvostoliiton etupiiriin. Ja sitten kylmä sota olikin jo täydessä vauhdissa...

Saara R kirjoitti...

Korppi on oikeus: Kyllä, Linkola elää kuten opettaa, mikä on kiitettävää ja ihastuttavan ärsyttävää niille joilla on hyvin yksisilmäinen käsitys siitä miten ihminen voi nykyajassa elää. Samalla hänen ankaruutensa ja epätoivonsa kuitenkin masentavat, pelottavat ja lannistavat monia jotka ystävällisydellä olisivat ehkä houkuteltavissa yrittelemään kestävämmän elämäntavan tavoittelemista. Tavalliset ihmiset ja suuri enemmistö ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa silkan joukkovoiman ansiosta, ja se että Linkola saa heidät tuntemaan masennusta ja epätoivoa ei ole mikään hyvä asia.

Olen kanssasi samaa mieltä myös siitä (nimiä mainitsematta kun on puhe itseäni muodollisesti pätevämmistä filosofeista) ettei positiivinen helppoheikkiys ja menestyminen markkinavoimia nuoleskelevilla ajatuksilla ole myöskään kenellekään kunniaksi.

Jos mainitut herrat edustavat tiettyjä ääripäitä, minä olen sitten varmaankin keskitien ajattelija. Sekä epätoivo että tuhoavan järjestelmän kritiikitön hyväksyntä ja naminamioptimismi ovat selvästi huonoja vaihtoehtoja, kannattaa yrittää vältellä molempia ja miettiä, mikä olisi rakentavaa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments