Irtisanoudu ja tuomitse

Vuoden ensimmäinen terroriteko on tehty. Vaikka jokainen on vastuussa vain omista teoistaan ja kunnon kansalainen kunnes toisin todistetaan, moni on jo ehtinyt muistaa että nämä etiikan perusperiaatteet eivät koske muslimeja. Heidän pitää irtisanoutua erikseen terrorismista ja tuomita se. Hankalaksi tilanteen tekee muutama seikka. Ensinnäkin, irtisanoutuminen yleisellä tasolla ei riitä. Rituaali pitää toistaa aina kun joku muslimi tekee pahaa, muussa tapauksessa selvästi antaa terrorismille hiljaisen tukensa. Koska hiljainen tuki on hiljaista, ei irtisanoutuminen myöskään ole todellista ennen kuin siitä on uutisoitu näyttävästi. Tämän takia rivikansalaisten on vältettävä visusti kuulumista epäilyttäviin viiteryhmiin. Suuria uutistoimistoja tuskin kiinnostaa, mistä joku Noor Espoosta irtisanoutuu ja minkä hän tuomitsee. Niin kauan kuin mielipidettä ei julkaista vähintään Helsingin Sanomissa, on syytä epäillä että havaittu hiljaisuus johtuu siitä että sisimmässään tukee pahantekijöitä. Mistä sitä muka sitten tietää? Tällä logiikalla ei pelasteta maailmaa eikä nosteta kansakuntia lamasta, sillä jokainen meistä kuuluu jostakin näkökulmasta katsottuna johonkin sellaiseen viiteryhmään jonka edustajien tulisi käyttää huomattava osa elämästään anteeksipyytelyyn, irtisanoutumiseen ja tuomitsemiseen. 

Samalla logiikalla voidaan myös selittää helposti yksilön pahuus. Ihan turhaan filosofit ja muut ovat senkin problematiikan kanssa rehkineet. Jos muslimi tekee jotakin pahaa, se johtuu islamista. Kaikkein ankarin ja verenhimoisin tulkinta vihatusta aatteesta on nimittäin se oikea, maltilliset tulkinnat taas ovat maallistuneita tai muuten vain vesittyneitä, elleivät ne sitten ole teeskentelyä ja PR-kampanjaa hyväuskoisten hölmöjen sumuttamiseksi. Oikeaoppisin tulkinta on aina se pimein, järjettömin, takapajuisin ja vihaisin tulkinta, varsinkin jos on uskonnosta kyse. Samalla logiikalla minunkin olisi syytä luopua kultaisesta hannunvaakunariipuksestani. Se on tärkeä suomenuskon symboli, mutta pahaksi onneksi myös Suomen Sisu on ominut sen kuvastoonsa. Jos en halua olla samassa veneessä äärioikeistolaisten kanssa, ei siis mitenkään riitä että julkisesti irtisanoudun nationalismista ja tuomitsen muukalaisvihan. Minun pitäisi luopua uskonnollisesta symbolistani mitä ikävämpi aate, sen suurempi oikeus- periaatteen mukaan. Hyvä ihminen luopuu kiltisti kaikesta mitä jotkut ryhmät keksivät omia ja jopa väärinkäyttää, muuten hän selvästi ilmaisee tukensa ääriaatteille. Hyvä pasifisti väistyy kerkeästi heti kun joku murahtaa tai väärinkäyttää itselle tärkeitä asioita. Eihän se ehkä ihan reilua ole, että inhottavimmat ihmiset saavat sekä määritellä mikä on Todellista Uskovaisuutta että sen mitä eri symbolit merkitsevät, mutta niin se vain menee. Ongelmallista on, että pohjimmiltaan ei riitä se että yksityisestä ihmisestä tulee täysin mauton ja väritön klooni. Olemmehan nimittäin vastuussa myös muiden ajatuksista ja siitä miten muut meidät näkevät. Ongelma ei ole vain se mitä todella olen, mistä todella irtisanoudun ja minkä tuomitsen vaan suuri ongelma on myös se mitä joku satunnainen ohikulkija voi vaikka ajatella. Jos joku pitää minua tyhmänä koska olen aito blondi, se on minun ongelmani koska en ole tehnyt asialle mitään. Toisen erehtyminen ja siitä mahdollisesti seuraava typerehtiminen ovat siis pohjimmiltaan minun syytäni, ja velvollisuuteni olisi pyrkiä tarkasti välttämään väärinkäsityksiä. Sitä vartenhan ne hiusvärit on keksitty, vai mitä? Irtisanoutumis- ja tuomitsemisprosessi on vasta alussa siinä vaiheessa kun sanoo taikasanat, valmista on vasta kun hallitsee muiden ajatuksia siinä määrin ettei heidän mieleensä edes tule kuvitella minusta mitään ikävää.

Irtisanoutumisen ja tuomitsemisen vaatiminen sopii öyhötyksen aiheeksi myös sen takia että epäselväksi jää, mitä siinä oikeastaan vaaditaan, jos ollaan sen verran armeliaita ettei vaadita ketään käyttämään koko valveillaoloaikaansa olemassaolonsa anteeksi pyytelemiseen. Koska ja miten tavallinen rivikansalainen on irtisanoutunut ja tuominnut riittävästi jotta hänet voidaan jättää rauhaan ja kohdella samanlaisena kansalaisena kuin muitakin? Koska hänet voidaan nähdä muunakin kuin Tietyn Viiteryhmän edustajana? Vai onko tosiasiassa niin, että ihmistä voidaan kiusata niin kauan kuin historia muistaa sen faktan että joku saman viiteryhmän jäsen on tehnyt pahaa? Vai olisiko kuitenkin parempi lähteä siitä että jokainen, jopa jokainen muslimi, vastaa vain omista tekemisistään ja on kunnollinen kansalainen kunnes muusta vastaanotetaan todisteita, sekä oikeutettu tulemaan kohdelluksi sellaisena ihmisenä? Minusta näyttää siltä että useimmille ihmisille vastuun ottaminen omista tekemisistäkin on jo ankara ja vaikea moraalinen velvollisuus. Toisilta se tietysti sujuu paremmin kuin toisilta, ja voisi olettaa että parhaiten menee niillä joilla on varaa vaatia kanssaihmisiltä vastuunottoa ja syyllisyyden kantamista etäisimmistäkin viiteryhmänsä jäsenistä. Hieno hypoteesi, mistäköhän löytäisin vapaaehtoisia joiden moraalista tilaa voisin lähemmin tutkia? 

Joka tapauksessa, minäkin kannan uskonnollisperäistä syyllisyyttä. En ole tainnut muistaa jyrkästi irtisanoutua ja tuomita sitä että Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Että semmoinen pasifisti. Olkoon tämä asia tällä puheella korjattu: paheksun syvästi väkivaltaa tässäkin tapauksessa ja irtisanoudun Lallin teosta.

posted under , , , , |

13 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Aivan, kiinnitimme ihan samaan huomiota täällä saarivaltiossa. Mieheni löysi jostain netistä jopa vitsikkään jutun siitä, kuinka muslimeille olisi nyt uusi appi tajolla "iCondemn", jolla voi kätevästi tuomita kaikki terroriteot napin painalluksella!

HEhe...mutta on toden sanoen, kukaan ei esimerkiksi oleta, että kaikki kristityt tuomitsevat Lord's Resistance Armyn kamalat teot epäkristillisinä. On ihan tarpeeksi sanoa, että ryhmä tekee kamalia asioita. Kukaan ei oleta Cameronin tai Obaman sanovan, että eivät kannata tälläistä kristillisyyttä. Se otetaan ihan sanomattakin selvänä asiana. Sama sääntö ei jostain syytä päde islaminuskoisiin...

Saara R kirjoitti...

Tuo appi tuleekin tarpeeseen!

Kaksinaismoralismia taitaa tosiaan olla ilmassa. Toivottavasti tuulet kääntyvät pian ja islamofoobikot tajuavat tekevänsä juuri sitä mitä terroristit toivovat.

Todellisuudessa vastakkain eivät ole muslimit ja liberaalit länsimaalaiset, vaan rauhantahtoiset ihmiset ja väkivaltaiset ihmiset.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Kaksinaismoralismiako? Suoraan sanottuna ei tule mieleen monia islamia vastustavia, joiden ensimmäinen ajatus olisi vaatia iskun tuomitsemista. Ei kukaan järkevä sitä vaadi, semminkään kun se ei hyödytä mitään. Asioita ei toisaalta edistä se, että sekä Ranskan että muiden maiden muslimit antavat terroristeille hyväksyntänsä. Vaikka he eivät siitä ääneen toitottaisikaan, eivät he sitä pahaksikaan pistä. Islamilaisen maailman reaktioista kertoo sekin, kuinka uuden pilakuvan julkaisun myötä paloivat saman tien kirkot ja ihmisetkin.

Mutta kaksinaimoralismia ovat harjoittaneet vain ja ainoastaan suvaitsevaisto ja media, jotka vaativat Breivikin iskujen jälkeen oikeiston ja perussuomalaisten irtisanoutumista, "Jokainen kivi on käännettävä". Joillakin oli toden teolla otsaa väittää, että esimerkiksi Halla-aholla olisi ollut kaveriin yhteyksiä. Breivikin teko nähtiin osana äärioikeiston nousua ja isompaa kuviota. Mutta kun muslimi tekee jotain, se ei liity mitenkään yhtään mihinkään. Ja jos liittyykin, se johtuu kantaväestön rasismista.

Todellisuudessa vastakkain eivät ole muslimit ja liberaalit länsimaalaiset, vaan rauhantahtoiset ihmiset ja väkivaltaiset ihmiset.

Mitä mieltä olet "me vastaan ne" -ajattelusta? Koska suvakit näin yleisesti ottaen vastustavat sitä rasistisena, mutta rakentavat itse oman vastakkainasettelunsa. En ole oikein ymmärtänyt, miksi joku uskoo näiden ihmisten edustavan jotain uutta ajattelumallia; he väittävät edustavansa vanhoista ja luutuneista käsityksistä riisuttua uutta aikaa, mutta he kykenevät ainoastaan luomaan omat myyttinsä. Heidän globalismiin perustuva maailmankylänsä on vähemmän rationaalisesti perusteltu kuin kansallisvaltioajattelu, mutta se esitetään jonain muuna. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään muu kuin uusi myytti vanhan tilalle.

Eikä ole mielekästä sanoa, että muslimit eivät ole vihollisiamme. He ovat, heidän kulttuurinsa ei ole mielekkäästi sovitettavissa yhteen omamme kanssa. Mekan suuntaan raja railona aukeaa.

Saara R kirjoitti...

Ensin puhut 1.3 miljardin ihmisen maailmanuskonnosta ja implikoit että osaat lukea muslimien ajatuksia. Miten sen teet?
Sanothan, että muslimin on mahdotonta todistaa sinulle oikeamielisyyttään, koska nekin jotka tuomitsevat terrorismin ääneen hyväksyvät sen kuitenkin hiljaa mielessään. Ei kovin reilua. Sovellatko tätä ajattelua kaikkiin ihmisiin (uskotko esimerkiksi minua kun sanon että Lalli teki pahasti), vai demonisoitko vain muslimit?

Kun muslimi tekee terroriteon, se voi käsittääkseni liittyä äärimmäiseen islamin tulkintaan (jota muuten ei ole syytä olettaa sen oikeammaksi kuin muita tulkintoja, itse olen huomannut vaikkapa wahhabilaisessa tulkinnassa suoraa koraanin määräysten rikkomista). Motiivit voivat myös olla poliittiset, poliittinen väkivalta tai silkka häijyys on oikeutettu uskonnolla maailman sivu. Se millä terroristi tekonsa oikeuttaa tai selittää ei kuitenkaan kerro a)sitä mikä on totuus islamista eikä etenkään b)sitä mitä ne lukemattomat eri kansallisuuksia, etnisyyksiä ja uskonsuuntauksia edustavat muslimit uskovat tai ajattelevat ja mitä he tavoittelevat. Ylivoimainen enemmistö maailman muslimeista näyttäisi edelleen haluavan vain elää rauhassa, valitettavasti he jäävät mediassa äänekkään vähemmistön jalkoihin.

Ei ole olemassa vain yhtä muslimikulttuuria. Suomen tataarien kulttuuri on aivan erilainen kuin malesialainen kulttuuri, joka puolestaan eroaa marokkolaisesta kulttuurista, joka taas on erilaista kuin arabialainen kulttuuri.

Puhu vain omasta puolestasi, minulla ei ole minkään uskoisia vihollisia. Minua tietysti voi ja saa vihata ihan vapaasti, mutta vapaana ihmisenä valitsen olla lähtemättä mukaan siihen leikkiin. Koraania vapaasti lainaten: muslimeilla saa minun puolestani olla oma kulttuurinsa, ja minä taas rakennan osaltani omaa kulttuuriani. Sovussa eläminen ei vaadi keneltäkään luopumista omasta kulttuurista, käytöstavat ja oikeudenmukaisuuden hyveen viljely riittävät pitkälle.

Näytät elävän aika ikävässä maailmassa. Ei käy kateeksi.

Korppi on oikeus kirjoitti...

En usko, että kaikki muslimit olisivat vain sitä tai tätä. Pointti on siinä, että oleellinen osa heistä edustaa täysin vastakaisia arvoja länsimaalaisen kanssa. Turha siitä on myöskään löyhyyttä syyttää; Saudi-Arabia lienee maailman rikkaimpia valtioita, mutta edustaa pronssikautista aatemaailmaa.

Ei ole mitään väliä, jos kaikki muslimit eivät ole vaarallisia tai haluttomia sopeutumaan länsimaiseen yhteiskuntaan. Heitä on kuitenkin liikaa ja siinä piilee vika. Tataarit sopeutuivat, koska heille ei ollut erikseen suunnattuja kotoutumistoimenpiteitä ja heitä oli vain vähän. Islamin voi siis sopeuttaa Suomenkin oloihin, mutta vain jos siitä on riisuttu kaikki omien arvojemme kanssa ristiriidassa olevat asiat, joita on paljon. Tataarit eivät ole siis verrannollisia Arabimaailmasta tulevien pakolaisten kansssa.

Puhu vain omasta puolestasi, minulla ei ole minkään uskoisia vihollisia.

Ok, siihen halusikin selvennyksen. Voit olla lähtemättä leikkiin, mutta itse en usko passiiviseen vastarintaan tai pelkän hyvän esimerkin tehoon. Kun partaansa päristelevä muslimi vannoo koko länsimaisen kulttuurin kuolemaa, hän todennäköisesti tarkoittaa sitä. Mikään määrä keskustelua ei tuossa vaiheessa voi enää ratkaista mitään, hän on viholliseni. Sota on ihmiskunnan luonnollinen olotila, ja uskon rynnäkkökivääriin alistumisen sijasta.

Elän ikävässä maailmassa, kuten kaikki muutkin elävät. Elämä, maailma ja ihmiset ovat monin tavoin viheliäisiä asioita ja näin tulee olemaan tumiopäivään asti. Vain pääni sisällä voin haaveilla paremmasta. Pääni sisällä vietänkin suurimman osan ajastani haaveillen kauneudesta.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Olen muuten ihan samaa mieltä siitä, että muslimeilla olkoon oma kulttuurinsa. Mutta pitäköön sen siellä, mistä se on tullut. Suomi ei ole islamilainen maa, eikä ttaditiomme tunne sitä. Eläköön he kuten lystäävät, mutta älköön minun takapihallani.

Monikulttuurisuus ei toimi, eikä ole edes kaunis ihanne. Minun käsitykseni kauniista ihanteista ovat toisenlaisia, ja vielä voin nähdä niiden toteutuvan joskus jossakin. Rumuutta näen kuitenkin aivan kylliksi, enkä soisi sitä tuotavan lisää etnisen konfliktin muodossa.

Saara R kirjoitti...

Pakolaiset jo määritelmällisesti pakenevat, yleensä henkensä kaupalla. He eivät siis ole lähetyssaarnaajia, vaikka tietysti tuovat oman kulttuurinsa ja elämäntarinansa mukanaan. Itse olen sitä mieltä, että kotouttamisessa ei ole kaikilta osin onnistuttu, esim. kidutuksen uhrien psyykkistä hoitoa on käsittääkseni laiminlyöty. Olen siis sitä mieltä, että pakolaiset ovat tervetulleita vaikka minun takapihalleni, mutta pelkkä portin avaaminen ei riitä. Heidät pitäisi pystyä myös hoitamaan kunnolla yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi, mikä on vaativa tehtävä. Suomi tosin näyttää epäonnistuvan tässä omienkin kansalaisten kohdalla (saman voi toki sanoa monesta muustakin maasta): osaamme tarjota köyhälle kunnan vuokrayksiön lähiössä ja sen verran sossurahaa ettei nälkään tarvitse kuolla, mutta merkitystä, tunnetta omasta arvosta ja tarpeellisuudesta yhteiskuntamme osaa tarjota aika kehnosti. Epäilen, että tämä on yksi niistä pisteistä joihin ääri-islamistitkin iskevät: on ihmisiä joille elämän merkityksellisyys, vaikka sitten äärijärjestön tykinruokana, on tärkeämpää kuin länsimaisen valtion tarjoama hengissä säilyminen yhteiskunnan pohjaliejussa.

Toisaalta kovasydämisyyskin on pahe, ja pahe erityisesti siitä syystä mitä se tekee siitä kärsivälle ihmiselle. Kovasydäminen ei voi elää hyvää elämää. Ratkaisuksi näen sen, että rajallisuutensa voi tunnustaa. Suomi ei voi alkaa koko maailman sosiaalitoimistoksi koska voimavaramme eivät riitä siihen. Toisaalta kovasydämisyyden välttäminen edellyttää että teemme tässäkin asiassa parhaamme.

Saudi-Arabia onkin mielenkiintoinen maa. Sen arvot ovat tosiaan pronssikautiset, mutta se ei ole häirinnyt liiemmin länsimaita. Arvelen että arabimaiden ongelmista monikin saattaa liittyä länsimaiden edesottamuksiin alueella. Länsimaat ovat "kunnostautuneet" lyhytnäköisessä ajattelussa suhtautumisessaan alueen vallanpitäjiin ja ryhmittymiin sen sijaan että olisivat priorisoineet rauhaa öljyn edelle.

Terrorismi on paitsi halpamaista rikollisuutta, myös epätoivoinen sodankäynnin muoto. Miten pieni, kaukainen ja takapajuinen porukka voisi sotia "reilusti" esimerkiksi Yhdysvaltoja vastaan? Ei mitenkään. Terrori-iskujen toteuttaminen on sen sijaan naurettavan helppoa vaikka olisi vain köyhä kadunmies. Minusta pitäisi kysyä, miksi ne tietyt imaamit sun muut vihaavat länsimaita niin paljon? Miksi ne ovat alkaneet vihaamaan juuri tänä aikana, kun aikaisemmin tultiin jotenkuten toimeen?

Minusta hyvä esimerkki on tehokkain ihmiskunnan keksimä ase. Sitä ei voi torjua. Se ei vain puolusta kulttuuria vaan rakentaa ja elvyttää sitä. Se ei hävitä vihollisia sen tehokkaammin kuin rynnäkkökiväärikään, mutta se tepsii vihollisuuteen. Väkivalta, silloinkaan kun se on ymmärrettävää, ei pysty luomaan aitoa sopua eikä edistämään maailmaa jossa elämä on todella elämisen arvoista. Väkivalta voi tappaa, mutta silloinkaan se ei voi poistaa vihollisuutta. Vain rauhan keinot pystyvät siihen, niin vaikeita kuin ne ovatkin.

Olen joutunut elämäni aikana tarkastelemaan maailman rumuutta monelta kantilta lähietäisyydeltä, ja tullut siihen tulokseen että jos haluan nähdä vilaustakaan kauniista haaveistani Reaalimaailmassa, minun on syytä ottaa niiden toteuttaminen omalle tehtävälistalleni. Elämä, maailma ja ihmiset ovat usein viheliäisiä, mutta omalta osaltani voin yrittää parantaa tilannetta. Tähän myös sisältyy mahdollisuus uhata päälle käyviä hostiileja hirmuisesti: väkivaltainen ihminen voi uhata tappaa hyvään pyrkivän ihmisen. Hyvään pyrkivä ihminen voi puolestaan uhata mennä pois. Väkivaltainen ihminen voi ilman muuta selvitä pidempään hengissä, mutta tarkemmin ajateltuna tilanne on vähän sama kuin jos joku ylpeilisi sillä että viettää helvetin tulijärvessä pidemmän aikaa kuin sellainen ihminen joka helvetiltä välttyy...Vain hyvällä voi luottaa siis pärjäävänsä tasan niin kauan kuin elämä on elämisen arvoista. Minusta sen pidempään ei tarvitsekaan sätkytellä.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tosiaan, islaminuskoiset eivät näekään materialismissa uivaa Eurooppaa henkisenä kotinaan. He eivät ole ainoita, jotka näin kokevat. Jo valmiiksi ulkopuolisina he vain syrjäytyvät nopeammin ja tehokkaammin. Ja arvaa kuka heidän kotouttamistaan yrittää pelkällä rahalla ja materialla: vasemmisto.

Kovasydämisyys ei ole mukava juttu, mutta joskus on oltava sitä. Oman etumme ja omiemme tähden on oltava joskus julmia.

Mitä tulee Arabimaiden ongelmiin länsimaiden aiheuttamina, syytös ei ole toki vailla perää. Amerikkalaisten politiikka on ollut sanoinkuvaamattoman typerää ja Irakin ja Afganistanin operaatioita ei voida millään puolustella. He tuhosivat Saddamin, mutta sitä seurasi entistä pahempi kurjuus ja väkivalta. En puolustele länsimaiden virheitä ja imperialistista politiikkaa. Mutta Saudi-Arabian ja Iranin kaltaiset maat ovat hyvä esimerkki siitä, että äärimmäinen islam tulee toimeen omillaan.

Miksi ne ovat alkaneet vihaamaan juuri tänä aikana, kun aikaisemmin tultiin jotenkuten toimeen?

On kyseenalaista puhua aikaisemmatsa toimeentulosta. Islam oli kristityn Euroopan vihollinen syntymästään asti. Useita kertoja he kolkuttelivat sydän-Euroopan porteilla, mutta aina heidät pysäytettiin. Se oli jatkuvaa kamppailua, joka rauhoittui vasta Ottomaani-imperiumin heikennyttyä. Tämän ansiosta länsimaat saivat islamilaisesta maailmasta yliotteen ja länsimaistivat niitä. Kun länsimaat siirtomaistaan luopuessaan poistuivat myös Arabimaailmasta, islam sai jälleen vahvistua siihen asemaan mitä se luonnostaan on: vihollisemme.

Hyvä esimerkki ja hyveiden toteuttaminen eivät ole huonoja asioita. Voin hyväksyä jopa sen periaatteen, että väkivaltaan turvautuminen on aina merki epäonnistumisesta. Mutta väkivallasta emme eroon pääse, se tulee olemaan aina kanssame. Sotaan on aina oltava valmiita, rauha on haurasta. Aseita ei voida koskaan laskea. Ikävä kyllä.

Saara R kirjoitti...

Tunnut ajattelevan, että hyvä on jotakin jota voidaan edistää pahoilla keinoilla, ja että paha on puolestaan jotakin joka on pysäytettävä niin ikään pahalla, ei mitenkään hyvälle ominaisin keinoin. Onpa pahuus mielestäsi vahvaa! Tämä on toki yleinen ajattelutapa, mutta olen kirjoittanut pitkät postaukset pahan filosofia-tägin alle siitä miten ja miksi se on kuitenkin virheellinen. Tässä tyydyn sanomaan vain, ettei vain hyvällä pärjäämiseen kannata luottaa. Sitä voi myös kokeilla.

Esimerkiksi Saudi-Arabian tapauksessa epäilen, että äärimmäisen islamilaisen valtion pystyssä pysymistä ovat suuresti edistäneet hyvät (kauppa)suhteet Länteen, sekä ajoittain Lännen suora tuki hallitsijasuvulle. Äärimmäisessä typeryydessä, kuten sortojärjestelmissä, on se piirre että ne ennen pitkää sortuvat omaan mahdottomuuteensa. Juuri siksi niitä pidetäänkin typeryyden, ei järjen, edustajina.

Maltilliset muslimit kelpaavat ainakin minun ystävikseni, sinä toki valitset vapaasti omasi. Esimerkiksi Ranskan terroritapauksessa kunnostautui myös kaksi sankarillista muslimia: poliisi joka kuoli yrittäessään pysäyttää terroristit, sekä kosher-kaupan muslimityöntekijä joka piilotti asiakkaat kylmävarastoon. Jos muslimit ovat lähtökohtaisesti pahoja, on merkillistä miten tähän tapaukseen onnistui liittymään peräti kaksi sankarillisesti käyttäytynyttä muslimia...

Islamin ja Lännen ikiaikaista sotaa minun on vaikea hahmottaa historiantulkintana siksikin, että vastaavat tulkinta voidaan tehdä melkein minkä tahansa ryhmien välillä. Sotaisuus on vanha ja sitkeä järjettömyyden muoto, mutta järjettömyyttä se silti on. Jos ihmiskunta olisi fiksu, miettisimme ankarasti ratkaisuja joilla sodan voi välttää. Ensimmäinen askel tietysti on, että lakkaisimme hyväksymästä väkivallan ja sodan käypinä keinoina joihin sopii kerkeästi turvautua heti kun pahalta näyttää. Niin kauan kuin väkivalta on hyväksyttävä ja järkevänoloinen vaihtoehto, siihen myös turvaudutaan helposti eikä tarvetta etsiä muita ratkaisuja tehokkaasti edes nähdä.

Vasemmisto ei tietääkseni -ja tiedän aika hyvin kun olen ollut kahdessa edellisessä puoluekokouksessa edustajana- aja kotouttamista pelkällä materialla. Myös rasisminvastaisuus, kielen oppimiseen kannustaminen ja työllisyyspolitiikka kuuluvat kotouttamiseen. Vasemmisto ajaa myös kansalaispalkkaa, joka poistaisi sosiaaliturvaan liittyvää kyykytystä ja stigmatisointia ja helpottaisi yhteiskuntaan liittymistä esim. siten että pienetkin työkeikat ja -pätkät olisivat kannattavia.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Äärimmäisessä typeryydessä, kuten sortojärjestelmissä, on se piirre että ne ennen pitkää sortuvat omaan mahdottomuuteensa. Juuri siksi niitä pidetäänkin typeryyden, ei järjen, edustajina.

Jos panit merkille, arabimaailmassa on viime vuodet kaatunut useampikin diktaattori ja loppuja yritetään kaataa. Ja mitä on tullut tilalle? Entistä fanaattisempia ryhmiä ja tyrannjea. Ehkä arabit tarvitsevat diktaattorinsa.

Maltilliset muslimit kelpaavat ainakin minun ystävikseni, sinä toki valitset vapaasti omasi.

Pitäisin henkilökohtaisen sosiaalisen elämän tästä asiasta erillisenä, ellet tarkoittanut tuota kuvainnollisesti. Ystävikseni kelpaavat kaikki, jotka eivät ole kusipäitä. En ole missään muistaaksen sanonut, että kaikki muslimit olisivat pahoja, ihan niin lapsellinen en ole. Suurin osa muslimeista on ihmisiä ihan siinä missä lännen asukkaatkin, mutta oleellista on se, että heillä on eri arvomaailma ja eri intressit. En usko mihinkään pahuuden akseleihin tai valtakuntiin, mutta nämä poikkeavat intressit on syytä ottaa huomioon laajemmassa politiikassa ja varsinkin maahanmuuttoasiaoissa.

Sotaisuus on vanha ja sitkeä järjettömyyden muoto, mutta järjettömyyttä se silti on. Jos ihmiskunta olisi fiksu, miettisimme ankarasti ratkaisuja joilla sodan voi välttää.

Jossittelua, ihmisluonto säilyy muuttumattomana. Vaikka meillä ei olisi syytä sotia, sotisimme silti; ihan vain adrenaliinin ja väkivallan ilosta. Väkivalta ei ole aina seuraus jostain, se on tarkoitus itsessään. Vaikka kaikilla olisi materiaalisesti loistavat oltavat ja valistus täydellistä, tappaisimme silti. Väkivalta on vain liian hauskaa.

Mitä tulee tuohon pahan torjumiseen pahalla, ymmärrän kyllä ajatuksesi. Mutta pahuus ei vain kaikkoa, väkivalta pysyy. Mitä siis ehdotat? Pitäisikö Suomen lakkauttaa armeijansa? Tai mitä tekisit seuraavassa teoreettisessa tilanteessa: joku aikoo leikata mieheltäsi kurkun auki ja ainoa keino, jolla voit pysäyttää tämän, on ampua uhkaajalta aivot seinälle. Mitä teet?

Myös rasisminvastaisuus, kielen oppimiseen kannustaminen ja työllisyyspolitiikka kuuluvat kotouttamiseen.

Rasisminvastaisuutta kannattaisikin opettaa ensisijassa afrikkalaisille ja muslimeille. Tietäisitpä kuinka tuhmia he puhuvat, saatikka ajattelevat. Kielen oppiminen taas helpottuisi kummasti, jos luovuttaisiin tulkkipalveluista ja pakotetttaisiin koko porukka oppimaan kieli leireillä tietyn ajan kuluessa. Jos kaikki tulkataan tälle porukalle, mitään syytä oppia kieltä ei ole. Ja työllistymisprosentti on esimerkiksi somaleilla parin vuosikymmenenkin jälkeen alle kaksikymmentä. Jokin siis meni vituiksi.

Saara R kirjoitti...

Annapas ajan kulua. Minä yleensä masennun kun ajattelen, että 2500 vuodessa suurimmat filosofit eivät ole onnistuneet opettamaan länsimaisten ihmisten enemmistölle etiikan perusteita vaan päinvastoin monen moraalikäsitykset pohjautuvat yhä taikauskoon. Jos tätä jää märehtimään, unohtuu kuitenkin helposti että paljon edistystä on kuitenkin tapahtunut- aika paljonkin, ottaen huomioon miten vähän järjen ja rauhan puolta pitäviä on ollut.

Tarkoitin toki kuvaannollisesti, mutta myös käytännöllisesti. Arkinen ennakkoluulo ja syrjintä ovat usein kotoutumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen vakavia esteitä. Ne ovat ihan tavallisia ihmisiä jotka syrjivät esimerkiksi -sinunkin mielestäsi- maltilliseen enemmistöön kuuluvia muslimeja työhönotossa, jotka katsovat pahasti kadulla hijabiin pukeutuvia naisia, jotka eivät halua yhtään tutustua erivärisiin naapureihinsa. Tämmöinen käytös on omiaan saamaan tulokkaatkin näkemään kantasuomalaiset vihollisinaan, eristäytymään ja kehittelemään ennakkoluuoja. Niin kauan kuin emme itse käyttäydy reilusti tulokkaita kohtaan, emme voi myöskään kaataa koko syytä huonosta kotoutumisesta heidän niskoilleen. Toisaalta oma käytös on myös se mihin on helpointa vaikuttaa.

Jos joku olisi leikkaamassa Puolisolta kurkkua auki, menisin tietysti väliin vaikka väkivalloin. MUTTA Ymmärtäisin, että tässäkin tilanteessa valitsisin vain kahdesta pahasta pienemmän. Pienempi paha on on vielä kaukana hyvästä, vaikka olisikin siinä tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto. Kaukana hyvästä oleminen tarkoittaa muun muassa, että osakseni tulisi pahan valitsemiselle ominaisia seurauksia, kuten se että saattaisin raaistua. Vaikka hyväksyisin ja valitsisin nämä seuraukset, ne tuottaisivat minulle kyllä kärsimystä, vaikkakin paljon pienempää kuin vaihtoehto. Samoin armeija on mielestäni välttämätön paha. Se ei ole hyvä asia, mutta ymmärrän että nykymaailmassa se on tarpeen. Päättelen tästä, että maailmaa tulee yrittää parantaa niin että jonakin päivänä ihmiskunta osaisi elää ihmisiksi ilman armeijoita. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että tämä kehityskulku ei ole ihmisluonnolle kovin luonteva eikä taatusti toteudu ilman työtä. Puolustusvoimat puolustavat, mutta rauhantyö vähentää tarvetta siihen.

Pasifismin ydin ei ole siinä että tällaisissa ääritilanteissa pitäisi heittäytyä kynnysmatoksi. Ydin on yksinkertaisesti siinä että väkivalta nähdään niin vakavana epäonnistumiseen että ollaan motivoituneita etsimään ratkaisuja joilla se voitaisiin välttää. Siinä vaiheessa kun joku käy päälle, vaihtoehdot ovat vähissä. Sellaiset tilanteet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia verrattuna niihin tilanteisiin joissa väkivalta oltaisiin voitu välttää jos sitä olisi vakavasti haluttu yrittää. Aloittaisin rauhan tukemisen siis tästä päästä.

Ihmisluonto on mikä on, eli keskimäärin ikävähkö ja pahimmillaan hirviömäinen, mutta niin kauan kuin väitämme olevamme järjellisiä olentoja, väitämme myös olevamme kehityskelpoisia. Ihmisluonto on siis usein viheliäinen, mutta täysin toivoton se ei ole. Parempi vaihtoehto on yrittää kehittyä lähtökohtiaan paremmaksi, vaikka sitten suurellakin vaivalla, kuin tyytyä viheliäisyyteensä. Aristoteleen tavoin olen sitä mieltä että hyve ei ole jokin mystinen luonteenominaisuus vaan arkinen asia jota voi harjoitella ja jossa voi kehittyä kun tarpeeksi harjoittelee. Mikä olisikaan enemmän kovankin työn ja sitkeän harjoittelun arvoista kuin ne ominaisuudet jotka tuottavat aidointa ja suurinta inhimillistä kukoistusta?

Rasisminvastaisuutta, hyviä käytöstapoja ja kohteliasta argumentaatiota sopisi mielestäni opettaa kaikille, lapsille omana aineenaan peruskoulussa ja aikuisille kurssituksena. En yhtään epäile etteivätkö maahanmuuttajat voi ajatella meistä tosi hirveitä, vaan uskon että silläkin alalla he ovat yhtä lahjakkaita kuin suomalaiset.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Pienempi paha on on vielä kaukana hyvästä, vaikka olisikin siinä tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto.

Joskus se voi olla ainoa vaihtoehto, ja se on hyvä ymmärtää.

Rauhanpohdiskelusi eivät nyt vaikutakaan enää niin ruusuisilta. Oikeastaan voin nyökytellä niille. Se, että ihmiskunta on viheliäinen ei tarkoita sitä, etteikö parempaan tulisi pyrkiä. Rauhan täytyy olla lähtökohtana kansojen välisissä suhteissa, eikä erillisyyden tarvitse tarkoittaa vihollisuutta. Ja siksi sota on vihoviimeinen vaihtoehto.

Mutta se pitää myös tajuta, että tavoitteilla on rajansa. Täydellistä rauhaa ei voi tulla, ihmistä ei voi syvällisellä tasolla muuttaa (elle isitten turvaudu geenimanipulaatioon).

Oivallus hyveiden arkipäiväiyydestä on hyvä ja soisin jokaisen sen ymmärtävän. Siitä täytyy itseänikin muistuttaa, hyvät teot eivät ole vain täydellistä uhrautumista joka hetki. Pinenistä jutuista se lähtee, siitä että huomioi toista ihmistä joka ikinen päivä. Ei mitään puhetta laatuajasta, vaan ajasta. Vieterimäisyys, jossa huomioi ja välillä ignoroi, on synti johon itse vajoan liian usein läheisteni suhteen.

Saara R kirjoitti...

Annapas ajan kulua. Sivilisaatio on aivan liian nuori jotta voisimme tehdä kovin pitäviä päätelmiä siitä mikä on ihmiselle mahdollista ja mikä ei. Kukapa olisi 1600-luvun sääty-yhteiskunnassa uskonut että jonakin päivänä kaikki kansalaiset ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia? Tässä kuitenkin ollaan. Kun katsoo, millaisesta tilanteesta lähdettiin, 400 vuotta tuntuu varsin kohtuulliselta aikataululta.

Arjen hyvyys näyttää usein mitättömältä, jos sitä vertaa siihen paratiisilliseen tilaan joka olisi elämisen ideaali. Vertaankin mieluummin pieniä tekoja ja niiden vaikutuksia lähtötilanteeseen. Silloin huomaa että mitättömän vähän on aina parempi kuin ei mitään. Ja ajan myötä pienikin hyvä voi kasaantua.

On tavallista joutua valitsemaan kahdesta pahasta pienempi siksi ettei hyvää vaihtoehtoa ole saatavilla. Silloin on järkevää paitsi valita pienempi paha, myös miettiä, voisiko tehdä mitään sen eteen että tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin. Esimerkiksi inhimillinen paheellisuus on realiteetti jonka olemassaolo täytyy tunnustaa. Siitä ei kuitenkaan seuraa että pahetta olisi järkevää hyysätä tai hyväksyä osaksi ikuista maailmanjärjestystä, vaan päinvastoin on mietittävä, miten tilannetta voisi ryhtyä parantamaan. Jos kovasti yrittää, järki voi saada otteen jopa paheen olemuksesta, ja sitä mitä ihminen ymmärtää, hän voi myös ryhtyä muuttamaan.

Nimenomaan, pienet teot ovat tärkeitä. Niissä on sekin hyvä puoli, että kaikilla on mahdollisuus tehdä jotakin pientä joka päivä. Jos hyvettä oppii harjoittelemalla, on helppo huomata myös että pieniä tekoja tekemällä hankkii itselleen
taitoa toimia viisaasti isommissakin asioissa, jos tilaisuuden saa.

Minunkin täytyy kyllä myöntää, ettei tuo ihmisten huomioiminen kuulu luontaisiin vahvuuksiini...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments