Harjoituksia oikeuden ystäville

Tämä postaus on saanut inspiraationsa siitä että olen saanut kuulla arvovaltaiselta taholta että lautamiesten olisi hyvä blogata. Kunhan vain keksivät, miten blogataan paljastamatta mitään salassapidettävää. Varmuuden vuoksi kaikista käräjillä käsitellyistä todellisista jutuista kannattaa olla ihan hiljaa. 

 Apuun rientää tietysti vilkas mielikuvitus, jonka ansiosta voin esittää teille pari ajatusleikkiä jotka valottavat niitä haasteita joiden edestä maallikkotuomari voi itsensä löytää. Koska maallikkotuomaritkin ovat tuomareita eivätkä koriste-esineitä, ratkaisuksi seuraaviin pähkinöihin ei kelpaa "apua, en tiedä!". Aikaa ratkaisujen miettimiseen on kohdissa 1 ja 2 vartti, kolmoskohtaa saa pähkäillä vähän pidempään. Miettimismyssyä ei saa vetää silmille, vaan pähkäilyn voi suorittaa vaikka perheen iltatoimien lomassa.


Tapaus 1: Sepeteus Virtanen on yrittänyt ryöstää kultasepänliike Kulta-Omenan. Saavuttuaan liikkeeseen hän on riuhtaissut myyjää rinnuksista ja väkivallalla uhaten vaatinut kultakoruja. Ryöstö jäi yritykseksi, sillä myyjän ottaessa koruja esiin, Virtanen sammahti niille sijoilleen. Virtasella on nimittäin narkolepsia, ja lisäksi bipolaarinen häiriö. Ryöstön motiiviksi Virtanen kertoo, että työttömäksi jäätyään hän tuli riippuvaiseksi hedelmäpelien pelaamisesta, minkä johdosta on myös velkaantunut. Ryöstöyritys oli päähänpisto jonka hän sai hävittyään vuokrarahansa hedelmäpelissä. Ehkä maanisella vaiheellakin oli osuutta asiaan. Saaliin hän olisi vienyt panttilainaamoon ja maksanut vuokran, lyhentänyt velkojaan ja jatkanut pelaamista. Virotessaan poliisin maijassa Virtanen tajusi tehneensä elämänsä töppäyksen. Nyttemmin hän on hakenut hoitoa bipolaariseen häiriöönsä, ja esittää lääkärintodistuksen jonka mukaan hoitotasapaino on löytynyt. Hän sai asunnostaan häädön vuokrarästien takia ja asuu nyt Viimeisen Toivon asuntolassa. Nyt osa-aikatöitä on kuitenkin löytynyt ja hän on alkanut lyhentää velkojaan. Syyttäjän tiedustellessa, miten pelaamisen on käynyt, hän ilmoittaa ettei pelaa enää. Avustajansa kysyessä miksi, hän sanoo ettei hänellä ole rahaa, ja hetken mietittyään lisää että on ottanut opikseen möhläyksestään. Syyttäjän kysyessä, onko hän hakenut apua peliriippuvuuteen hän vastaa kieltävästi perustellen, että ongelma on hänen nähdäkseen pois päiväjärjestyksestä koskapa hän ei ole nyt pelannut.

Voit tuomita Virtaselle rangaistuksen johon sisältyy jotakin seuraavista : alle 1 vuosi ehdollista vankeutta, yhdyskuntapalvelua 0-40 tuntia, sakkoa. Mikä rangaistus kertoisi Virtaselle selvimmin, että hänen olisi syytä hakea hoitoa myös peliaddiktioonsa?

Tapaus 2:  Oikeudenkäynneissä ei tavallisesti ole yleisöä. Tämän oikeudenkäynnin alussa saliin kuitenkin marssii kuusi häijynnäköistä korstoa. He asettuvat yleisölle varatuille paikoille ja puheenjohtajan kysyessä ilmoittavat olevansa yleisöä. Oikeus panee merkille, että törkeästä pahoinpitelystä syytetty vastaaja on hyvin hermostunut. On selvää, että Mattila on todella piessyt naapurinsa Metsolan kaulimella. Tapaukselle on todistajakin, nimittäin Möttönen, joka olemuksensa perusteella sopisi täydellisesti yleisön jatkoksi. Möttönen, joka on Mattilan ystävä (oikeus huomaa, että Mattila vilkuilee Möttöstä erityisen pelokkaasti), ilmoittaa todistaneensa naapurusten riitelyä pariinkin otteeseen ja olevansa siinä käsityksessä että naapurusten välillä on vuosien vihanpitoa. Mattila kertoo, että hänellä on ollut pitkään stressaava elämäntilanne avioeron ja sairaseläkkeelle joutumisen johdosta. Kuulustelussa mainitaan nopeasti, että Metsola on pari sataa euroa velkaa Möttöselle. Tiedusteltaessa Mattilan taloudellista tilannetta, hän ilmoittaa joutuneensa lopettamaan yrityksensä jäätyään sairaseläkkeelle ja pärjäävänsä nyt eläkkeellään ja satunnaisilla pienillä keikkatöillä ystävien yrityksessä. Hänellä on isot velat. Velkojen tarkempi luonne ei selviä, vain se että ne eivät ole peräisin yritystoiminnasta. Sekä syyttäjä että puolustus ovat sitä mieltä että juttu on päivänselvä. Puolustus keskittyy oikeuden muistuttelemiseen syytetyn vaikeasta elämäntilanteesta ja stressistä. Syyttäjä korostaa, että tapaus on harvinaisen selvä. 
Mitä mieltä sinä olet, ja mitä asialle teet?

Tapaus 3: Malakias Ihmisraunio on syytettynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uhri on 14-vuotias Lindaliisa Löpönen, jonka englannin opettaja 35-vuotias Malakias on. Ilmoituksen on tehnyt Lindaliisa Löpösen ystävä muutama tunti tapahtuman jälkeen. Lääkärin tutkimuksessa Lindaliisasta tai hänen alusvaatteistaan ei löydetty Malakiaan dna:ta, mutta lausunnossa muistutettiin että tähän voi olla monia syitä. Molemmat kertovat yhtäpitävästi tavanneensa vappuaattona rantapuistossa jossa molemmat olivat olleet ystäviensä kanssa. Malakias kertoo olleensa jo tuolloin humalassa. Lindaliisa oli pyytänyt häntä mukaansa etsimään ystäväänsä, Malakias oli suostunut. Sitten kertomukset eroavat. Lindaliisa kertoo, että Malakias olisi tarttunut häntä kädestä, ja he olisivat menneet rantakahvilan varastorakennuksen taakse ja päätyneet harrastamaan seksiä. Malakias kertoo, että Lindaliisa alkoi lähentelemään häntä, mutta Malakias torjui hänet toistuvasti ja lopulta poistui paikalta. Tästä Lindaliisa suuttui, alkoi itkeä ja palasi ystäviensä luo. Parin tunnin päästä hän tunnusti ystävälleen "sekstailleensa" Malakiaan kanssa ja katuvansa sitä. Ystävä oli tullut hysteeriseksi ja hälyttänyt poliisit. Lindaliisan ystävä tietää kertoa, että Lindaliisa on ollut jo monta viikkoa ihastunut Malakiaaseen, mitä Malakias on voinut helposti käyttää hyväksi. Malakiaan todistaja kertoo, että Malakias palasi noin varttitunnin päästä, ja jatkoi iltaa tavalliseen tapaan. Kaveria ei ollut löytynyt. Oikeudessa Malakias esittää tarinansa selvästi uskottavammin. Syytetyn avustajaa vaivaa flegmaattisuus ja hän kuulustelee vain pintapuolisesti. Kun Lindaliisalta tiedustellaan, mitä kahvilan takana tarkalleen tapahtui, hän puhkeaa itkuun. Parin kyllä/ei- tason vastauksen jälkeen syyttäjäkin vaihtaa aihetta. Lindaliisan kuulustelu päätyy käsittelemään lähinnä sitä seisoivatko he koko ajan roska-astioiden vierellä vai istuiko hän jossain vaiheessa roskiksen päällä. Sekin jää lopulta hämäräksi.

Lopulta oikeus on yksimielinen siitä että prosessuaalinen totuus koostuu seuraavista seikoista:
1) Lääkärintodistus (tai muu todistusaineisto) ei sano mitään suuntaan eikä toiseen.
2)Malakias esiintyy uskottavasti ja hänen kertomuksensa on johdonmukainen. Mutta hän voi myös olla hyvä valehtelija!
3)Lindaliisan esittämässä kertomuksessa on ristiriitoja, mutta ne eivät ole kovin vakavia. Kertomus jäi hyvin epäselväksi, mutta sekään ei todista suuntaan eikä toiseen. Lisäksi hänen nuori ikänsä on huomioitava. Suurin ongelma on, että Lindaliisan esiintyminen ja elekieli viittaavat siihen että hän valehtelee, mutta kuulustelujen pinnallisuuden takia tämäkin jää epävarmaksi.
4) Syytetyn avustajan tunaroinnin ja myös syyttäjän epäsopivan hienotunteisuuden takia epäselväksi jäi kuitenkin niin monia seikkoja, että on mahdotonta päättää edes sitä, mihin suuntaan tiedon puute asioita vääristää.
5) Lindaliisan ystävä vaikuttaa luotettavalta todistajalta. Todistuksessa mainitut seikat voi kuitenkin tulkita miten päin vain: ne sopivat hyvin molempiin kertomuksiin.
6) Tässä asetelmassa väärin tuomitsemisella on joka tapauksessa hirveät seuraukset.

Oikeudella on kuitenkin ratkaisupakko. Miten tuomitset?

ETA: Lisätty tapauksesta 3 tipahtanut lause.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments