Muistilappuja itselle: sanan mahdista

Suurta tervehtimättömyyskeskustelua on seurannut viikonloppuna suuri ilkeilykeskustelu (johon Merja Kyllönen ehti kirjoittamaan tämän hyvän puheenvuoron). Keittiöpsykologeilla on paljon selityksiä sille miksi ilkeilyn kulttuuri kukoistaa netin lisäksi myös reaalimaailmassa. Koska en ole talon psykologi, minulle riittää AA:n kuuluisaksi tekemä logiikka. Juoppo juo, koska on juoppo ja ihmiset ovat toisilleen julmia koska ovat julmia. Julmuutta voi selittää monellakin syyllä, mutta perimmäisin lääke tähänkin paheeseen on mielestäni se että ensinnäkin myönnämme, että julmuus ei ole vain kaukana Ulkomaailmassa sijaitseva ongelma vaan vakava pahe johon minäkin voin sortua koska vain, jos en pidä visusti varaani. Toiseksi on lakattava haluamasta olla julma. Sokratesta mukaellen, pitäisi lakata kuvittelemasta pahaa hyväksi, oikeutetuksi tai käyväksi keinoksi tavoitella sitä mitä haluamme. Ilkeyden tapauksessa, pitäisi lakata ajattelemasta että ilkeily on viatonta hupia, jotenkin hyväksyttävä tapa purkaa paineita, tai jotakin johon meillä on toisinaan oikeus. Meidän kaikkien pitäisi lakata kuvittelemasta olevamme niin vähäpätöisiä olentoja ettei sanomisillamme ole mitään todellista merkitystä. Kyllä on, vaikka puhuisimme anonyymisti bittiavaruuden pimeydessä. Sanovat, että hyvin osuneilla kauniilla sanoilla voi pelastaa toisen päivän. Sanovat myös, että pahat sanat voivat haavoittaa eliniäksi. Päättelen tästä, että hyvän mielen levittäminen vaatii sen verran työtä ettei muuhun pitäisi paljon aikaa eikä energiaa liietä.

Syiden etsimisen sijasta minusta on rakentavampaa miettiä, mitä voisin tehdä asialle. Voin ottaa vastuuta sanomisistani ja siitä millaista maailmaa ne rakentavat. Voin yrittää välttää öyhöttämistä silloinkin kun minulla olisi siihen oikeus tai silloin kun muut ihmiset ovat niin ärsyttäviä tai muuten viallisia että olisivat ansainneet vähintään ilkeän piikin. Silloin voin pitää suuni kiinni, mutta toisaalta voin avata sen silloin kun näen muita kohdeltavan huonosti. Voin yrittää ilmaista itseni niin rauhallisesti ja selkeästi ettei esimerkiksi huumoriani ymmärretä ihan väärin. Voin kannustaa muita positiivisesti. Voin vältellä vastaantulijoiden vikojen kaivelemista oikein tarmokkaasti ja yrittää nähdä muissa sen sijaan hyvää- myös silloinkin kun se vaatii erityistä ajatusponnistelua. Aina voin valita ponnistelun, silloinkin kun mieli tekisi sanoa jotakin häijyä. Jos näissä yritelmissä onnistun, tuloksena on että ympärilläni on vähemmän pahoinvointia.

Sen sijaan että koittaisin keksiä hyviä syitä, selityksiä ja oikeutuksia huonolle käytökselleni, voin välillä miettiä, mistä haluni loukata todella johtuu. Silloin kun olen näin tehnyt, olen huomannut että vaikka vastassani olisi niinkin harvinainen olento kuin todella paha ihminen, perimmäinen syyni on oma pahaoloni ja omat paheeni. Niihin joiden viaksi voi lukea vain jonkin ärsyttävän ominaisuuden, tämä tietysti pätee moninkertaisesti. Kärsimättömyys, turhautuminen, voimaton kiukku, kateus, muutamia mainitakseni. Nämä tuntemukset eivät kuitenkaan helpota sillä että puran niitä heittäytymällä häijyksi. Sen sijaan niihin auttaa itsestä huolehtiminen ja oman elämän järjestäminen siedettäväksi. Hyvä huolenpito itsestä on ykköslääke maailmantuskaa vastaan. Tietysti supererogatorisiin mittoihin paisunut hyveellisyys olisi vielä tehokkaampaa, mutta itsestä huolehtiminen on mahdollista myös meille joilla on ajoittain haasteita siedettävänä ihmisenä olemisen kanssa. Pelkästään kunnon yöunet ja kylläisyys leppoistavat kummasti, ja silloin kun omat asiat ovat oikein hyvin, jaksaa maailman ongelmia ratkoa aidosti rakentavilla tavoilla eikä ilkeilyyn tunne minkäänlaista tarvetta. Kärsimättömyyteen auttaa kärsivällisyyden harjoittaminen ja kiireen minimoiminen. Turhautumiseen ja voimattomuuteen auttaa se että tekee hyvää niin paljon kuin voi. Kateuteen auttaa kiitollisuuden ja tyytyväisyyden viljeleminen, maailmantuskaan kauneuden viljeleminen. Hyökkääminen on pahalle ominainen tapa toimia, hyvälle ominaista puolestaan on viljellä, rakentaa, kasvattaa ja vaalia. 

Projekti 333, 4.viikko: viikon asu /Project 333, 4th week: outfit of the week

Violetti kesämekko, vihreä silkkihuivi, aurinkolasit ja rannekoru. Niillä tuli mentyä koko edellinen viikko. Lämpötilan kivutessa yli kolmenkymmenen ei huvittanut miettiä päivänasuja pidemmälti, eikä ohuen mekon kuivumisessa pesun jälkeen kestänyt montaa hetkeä.

Mieleeni palautui se vanha minimalistifashionistojen viisaus, ettei hyvin pukeutuminen vaadi valtavaa määrää vaatteita. Riittää, että se mitä on, on käytännöllistä ja kaunista. Jos hyvin pukeutumiseen riittää pieni, harkiten valittu vaatemäärä, mihin sitä vaatevuorta oikein tarvitaan?

Purple sundress, green silk scarf, sunglasses and bracelet. That's all I wore last week. As the temperatures climbed over 30C day after day, I couldn't be bothered with contemplating my outfits any further than was absolutely necessary. Drying my sundress in the sun didn't take many moments either.

I remembered how minimalist fashionistas say that dressing well doesn't require a huge wardrobe. A small wardrobe of practical and beautiful clothes is enough. So, if that is all it takes to be well dressed, what exactly are those overstuffed wardrobes good for?


Kohtuullistamisia kasvimaalla

Tänä vuonna kohtuullistettavien asioiden listalla ovat ainakin sato-odotukset. Alkukesällä oli kylmää, niin kylmää että retiisit ja pinaatit eivät jaksaneet tuottaa ollenkaan satoa. Omenapuiden kukinta oli niukka, mitä tosin osasimmekin odottaa kahden edellisen vuoden huippusatojen jälkeen. Tuholaisiakin alkoi ilmaantua. Nyt puolestaan on kuumaa ja kuivaa. Lämpömittari on täälläkin pahimmillaan kivunnut yli 31 asteen. Niissä lukemissa ei tee mieli paljon rehkiä. Eivätkä puutarhurit muutenkaan ole olleet aivan tehtäviensä tasalla, kun maailmalla on liehuttu parhaaseen rikkaruohojenkitkemisaikaan. Sekin näkyy kyllä. Siinä missä satokasveilla on ollut hankaluutta toisensa perään, vähään tyytyvät rikkaruohot rehottavat riemumielin.

Kasvimaan viljeleminen on oiva tapa palauttaa liiallinen perfektionismi kohtuullisemmalle tasolle. Täydellistä satovuotta ei nimittäin ole milloinkaan. Ja jos joskus olisikin, se riippuu merkittäviltä osin sellaisista seikoista joihin viljelijä ei voi vaikuttaa. Voi vain tehdä parhaansa ja toivoa parasta. Usein aloittelevat kaupunkiviljelijät kompastuvatkin juuri tähän: siihen että sato menee kokonaan pieleen tai ei muuten vain muistuta paljoakaan siemenpussien kanteen kuvattuja näyttelyvalioita. "En vaan osaa", sanotaan silloin, vaikka tosiasiassa osaaminen on viljelymenestyksen välttämätön vaan ei riittävä ehto. Huippusatoon tarvitaan muutakin. Parhaansa voi siis tehdä, mutta stressi ja suoritusajattelu eivät kannata tässäkään asiassa.

Olenkin päättänyt olla iloinen jokaisesta lähiruuan murusesta jonka puutarhasta irti saamme. Onneksi viljelmillä on sen verran kokoa, että aina jokin tuottaa satoa. Tänäkin vuonna salaatti on kasvanut erityisen hyvin. Tomaatit tuntuvat suorastaan nauttivan helteistä, kunhan vain kastelu pelaa. Herneiden ja papujen tilanne on kohtalainen.Valkosipuliakin tulee. Marjoja löytyy taas torin ohella omistakin pensaista, toisin kuin viime vuonna. Perunamaa näyttää selvinneen hengissä hankalan alun jälkeen, ja kesäkurpitsatkin näyttävät reheviltä. Mikä parasta: vaikka satokausi alkaa tehdä tuloaan, on kasvukautta jäljellä vielä pitkälti. Vielä ehtii tapahtua vaikka mitä.

Ehkä raiskasi, ehkä ei

Helsingin poliisilaitos on saanut osakseen julkista paheksuntaa tiedotettuaan sosiaalisessa mediassa perättömien raiskausilmoitusten yleistymisestä. Tiedotteen epämuodollinen sävy saattoi mennä hutiin. Poliisia kuitenkin kritisoitiin myös siitä että perättömien ilmoitusten runsauden esiinnostaminen syyllisti raiskauksen uhreja. Sellainen väite on paitsi typerä (siis millä logiikalla perättömistä ilmiannoista tiedottaminen syyllistää todellisten rikosten uhriksi joutuneita?), myös raiskauksen uhreja vahingoittava. 

Tällä elämänkokemuksella sanon, että on pahimman laatuista sinisilmäisyyttä väittää etteivät naiset leikittele näin vakavilla asioilla. Normaalin ihmisen moraali ei taipuisi tekemään perätöntä seksuaalirikosilmoitusta edes kaikkein kamalimmasta eksästä, jos sopiva tilaisuus tulisi vastaan, mutta mitä sitten? Poliisia ja oikeuslaitosta työllistää täsmälleen se että aika isolla joukolla kansalaisia on vakavampia ongelmia normaalin lainkuuliaisuuden kanssa. Nainen, jonka pokka riittää väittämään viranomaisille perättömästi, että tietty mies on raiskannut hänet, on kieltämättä ajatuksenakin kamala ja vielä kamalampaa on ajatella naisia jotka eivät piittaa raiskausten uhreista, eivät syyttömien miesten kärsimyksestä eivätkä oikeusjärjestelmän vakavuudesta vaan yrittävät tahallaan vedättää näitä kaikkia työntämällä tekaistua kertomusta rikosprosessin läpi. Tosiasia kuitenkin on, että karmeita ja vakavia asioita tapahtuu, ja etteivät kaameat ihmiset ole mitään suurharvinaisuuksia. Siitä on syytä puhua.

Tutkintakynnyksen ja syyttämiskynnyksen olemassaolokaan ei riitä torppaamaan kaikkia perättömiä ilmoituksia varhaisessa vaiheessa. Niinpä myös oikeuslaitos pääsee maksamaan ilmiöstä, enkä nyt tarkoita ainoastaan perättömiksi osoittautuvien rikosilmoitusten käsittelystä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Syytön on siinä vaiheessa joutunut jo kärsimään pitkän ja raskaan myllytyksen. Vapauttava tuomiokaan ei välttämättä riitä pesemään leimaa pois. Ehkä se vain onnistui sumuttamaan oikeutta? Ei savua ilman tulta ja niin edelleen? Kuka deittailisi miestä jonka tiedetään olleen syytteessä raiskauksesta? Ja sellaiset asiat kyllä leviävät kylille, sillä vaikka seksuaalirikosten viranomaiskäsittely on salaista, todistajiksi päätyy tavallisesti ainakin pari osapuolten ystävää tai omaista. He sitten pitävät suunsa kiinni omantuntonsa mukaan.

 Eräiden feministien suosikkiargumentteihin järjestelmän naisvihamielisyyden puolesta kuuluu huomautella, miten oikeuteen päätyneistä seksuaalirikoksista vain murto-osassa tulee se tuomio jota syytteessä on vaadittu. Siispä oikeusjärjestelmässä täytyy olla jotain mätää! Vaan milläs oikeuskaan voisi kaunistaa tilastoja kun syytettyjen penkille marssii todisteiden valossa syytöntä väkeä?  Jos syylliseksi todettujenkin joukossa on väkeä jonka tekemisten vakavuus osoittautuu huolellisen tutkimuksen valossa paljon syytteeseen kirjattua tarinaa vähäisemmäksi?  Myös epäselviksi jäävissä tapauksissa –ja seksuaalirikokset tyypillisesti tapahtuvat varsin epäselvissä olosuhteissa-  on tuomittava syytetyn eduksi. Niin käskee laki. Ainoa oikeusjärjestelmän osa joka ehdottomasti ei voi tulkita epäselvää tilannetta synkimmällä mahdollisella tavalla, on oikeus. Kaikkien muiden viranomaiskoneiston osien tehtävä on tutkia ja selvittää, mutta oikeuden täytyy tehdä päätöksiä. Eikä niitä päätöksiä tehdessä voida ajatella tilastojen kaunistamista.

Nolot kännisekoilut, kiukkuiset poikaystävät, surkeat rakastajat, katkerat eksät, hysteeriset parhaat ystävät, liian pitkälle menneet kiristysyritykset, mustasukkaisuusdraamat, penkin alle menneet seksileikit, koko draamakuninkaallisten dynastia sekä kammottavat iskutaktiikat kuuluvat seksuaalirikosten selvittelyssä vastaan tulevaan kuvastoon siinä missä naisia vihaavat miehetkin. Se on rasittavaa ja heikentää järjestelmän julkisuuskuvaa. Se saattaa saada todellisten rikoksen uhreiksi joutuneet epäilemään, kannattaako heidän edes lähteä hakemaan itselleen oikeutta. On ongelma, että järjestelmä näyttää tilastojen valossa siltä että raiskaukseen syyllistyneet pääsevät päänsilityksellä. Se on surullista, eikä se edes ole totta. Ainoa keino korjata tilanne on kuitenkin juuria tekaistut tai väritellyt ilmoitukset niin että oikeuteen päätyisivät vain ne tapaukset joissa rikos on todella tapahtunut, ja tapahtunut suunnilleen sillä tavalla kuin teonkuvauksessa lukee.


Kaikkein eniten vahinkoa perättömistä ilmoituksista koituu siis niille jotka ovat todella joutuneet rikoksen uhreiksi. Heille ei myöskään ole mitään apua siitä että perättömien ilmoitusten olemassaolosta tehdään tabu josta puhuminenkin on sopimatonta ja naisvihamielistä, päinvastoin. On nimenomaan rikoksen uhrien etu, että poliiseilla ja syyttäjillä on mahdollisimman korkea motivaatio ottaa ilmoitukset vakavasti. On rikoksen uhrien etu, että viranomaiset voivat käyttää rajalliset resurssinsa todellisten rikosten selvittämiseen. On rikoksen uhrien etu, etteivät viranomaiset kyynisty- ja kyynistymisen välttäminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän perättömiä ilmoituksia on. Perättömistä ilmoituksesta puhumisesta loukkaantumisen sijaan feministien kannattaisi miettiä, miten ilmiö saataisiin kitkettyä valtakunnasta juuriaan myöten.

Projekti 333, 3. viikko: luksuksessa kieriskelyä/ Project 333, 3rd week: rolling in luxury

Kuumuus sen kun jatkuu. Olisipa kiva napata kaapista vilpoisa pellavapaita tai värikäs kesämekko! Projektikauden päätyttyä on jo syksy eikä hellevaatteilleni enää ole käyttöä ennen seuraavaa kesää. Sen kanssa olisi nyt vain elettävä. Sillä toisaalta on niin, että minulla on projektivaatteissa aivan riittävästi kaunista ja mukavaa päällepantavaa. Suurin osa kesägarderoobistani on siis luksusta. Ei sentään turhuutta, koska kesävaatteista on minulle iloa ja ne ovat käytössä. Kuitenkin ne ovat sellaisia vaatteita joita ilmankin pärjään selvästi aivan hyvin. Olen ajatellut, että maalaismekkoilun ansiosta vaatevarastoni on pysynyt kohtuullisissa mitoissa. Nyt mieleeni on palautunut, että kohtuullisuuskin riippuu siitä mihin verrataan. Tarpeeseen verrattuna minulla on ruhtinaallisesti vaatteita. Kierin luksuksessa. Luksuksen puolestaan pitäisi olla erityisen tyytyväisyyden lähde, ei itsestäänselvyys eikä etenkään välttämättömyys jota ilman elämä on jotenkin ikävää.
Huomaan osaavani jo vastata hyväntahtoiseen ihmettelyyn siitä, mitä hyötyä tällaisista projekteista on niille jokta ovat jo ennestään pitkän linjan kohtuullistajia eivätkä mitään shoppailuholisteja: koska se edistää tyytyväisyyttä.
Niinpä jätin kesähepenet silleen. Lisäsin 333-vaatekaappiini vain yhden vaatteen, oranssin tunikan jota käytin puolisotreffeillä. Siinä on väriä ja islamilaista eksotiikkaa, ja sen voi stailata yhtä hyvin kesäiseksi kuin syksyiseksi.

21. oranssi tunika

Hot weather continues. How nice it would be to grab a cool linen shirt or a colorful sundress from my wardrobe. After project season Fall is here and I have no use for those clothes before next summer.I’ll just have to live with that, for on the other hand, the clothes I already have chosen are still great to wear. I must conclude, that all those pretty summer clothes are luxury. Not ”too much” because I wear them and enjoy them. However, the fact is that I can easily do without those clothes.I have thought that because I wear plain dresses so much, the rest of my wardrobe isn’t excessively large. Once again, I am reminded of the fact that it’s all a matter of comparison. If I compare my wardrobe size to what I actually need in order to be stylish and comfortable, I have plenty to wear. I roll in luxury, and that should be a source of extra contentment. I even have that sundress (one sundress) in my Project Wardrobe. So I ignored all those options for hot weather and added just one piece of clothing. I wore orange tunic on hubby date. It has color, Islamic beauty and it can be styled as either summer or fall wear.


21. orange tunic

Kuukauden käsityöpostaus kuvien kera

Huomasin varastoihini kertyneen sen verran näytettävää että kuukauden käsityökatsaus olisi parasta pitää kuvien kera.


Tummien hyttysten verkko-huivin tein jo toukokuussa. Malli on siis vanha, addiktiivinen hyttysverkko, lankana on Nallea ja muita saman paksuisia jämiä. 

 photo DSCN8761.jpg

Tässä taas on karkkipinkki tunika joka syntyi Seiskaveikasta. Kun ulkona on synkkää ja kylmää, tämä taatusti nostaa mielialaa.

   photo DSCN8760.jpg

Puuvillalankoja on vähentynyt vuoden aikana jo 939 grammaa erinäisten nerokkaiden projektien ansiosta. Kilon tavoite on lähellä! Tuoreinta jämäilyä edustavat nämä johtokukkaset joiden mallin löysin Jämäblogista. Kukkasissa on siis kaksi puolta jotka on virkattu reunoista yhteen. Nappikiinnitys viimeistelee työn. Johtokukat ovat käteviä säilytys- ja kuljetusvälineitä erinäisille johdoille ja latureille joilla on taipumusta mennä matkoilla yhdeksi isoksi solmuksi kassin pohjalle. Lisäksi värikäs johtokukka on helppo löytää täydemmästäkin kassista. Nämä ovat jo vähän venyneet kesän matkoilla.

 photo DSCN8754.jpg

Ristipistojakin on kevään mittaan tehty ahkerammin kuin niitä on kuvattu. Vuoden ajan työn alla olleesta pionihässäkästä on valmiina jo yli neljännes.On se edeltäjäänsä nopeampi pisteltävä, on...

 photo DSCN8756.jpg

...etenkin kun ottaa huomioon, että myös Gracious Era on ollut samanaikaisesti työn alla. Sekin on edistynyt mukavasti. Ja miksipä ei olisi edistynyt, kun työssä on suuria yhtenäisiä alueita pelkkää puoliristipistoa. Gracious Eran parissa askartelen nytkin. Lisäksi tehtävälistalla on maalaismekkojen ompelua. Ja odottaapa muutama viime vuoden kudonnainenkin vielä kärsivällisesti päärmääjäänsä.

 photo DSCN8758.jpg

posted under , | 3 Comments

Projekti 333, 2. viikko: kesäsäätä /Project 333, 2nd week: summery times

Tämä viikko oli lämmin ja aurinkoinen, ajoittain jopa helteinen. Kesämekot olisivat olleet täydellinen vaate juuri tähän hetkeen. Niiden varjopuolena on huono muunneltavuus helteiden väistyessä. Joten päätin pärjätä violetilla mekolla. Mekkojen sijaan listalle pääsi hameita ja kesäisiä puseroita järkevissä neutraaleissa väreissä. Hameita voi käyttää säässä kuin säässä, ja topit sopivat myöhemmin kerrospukeutumiseen. Viikon lopulla vaatevarasto oli jo niin monipuolinen että saatoin valita siitä matkavarustuksen muutaman päivän sukulointiretkelle. Lisäksi pakkasin mukaan vain vaellus- ja uimavarusteita. Olisikohan seuraavaksi aika lisätä listalle vähän väriä?

Ja lista pitenee:

14. vaalea hame
15. valkoinen paitis
16. tummansininen kassi
17. harmaa hame
18. tummansininen pilkkutoppi (aina pitää olla pilkkuja)
19. mustapilkullinen toppi

20. vaalea pääskyshuivi

This week was the perfect July week, warm bordering hot and sunny.While sundresses  are great to wear right now, they are not all that versatile once the temperatures start to drop. So, I decided to make do with just one sundress and chose neutral colored skirts and tops instead. Skirts aren’t weather-specific, and light tops can be worn alone now and serve as a layering piece later. At the end of the week, I was able to select my travel gear from among my Project 333 wardrobe, and added just some hiking gear and my swimsuit. Maybe I should introduce some color next?

This weeks’ additions to Project list:

14. light beige skirt
15. white shirt
16. dark blue bag
17. grey skirt
18. navy blue polka dot top 
19. beige/black print top
20. natural scarf w/ swallow print

Koskaan ei voi tietää...

Käsitykseni lapsiperheen elämästä ei ole erityisen aurinkoinen. Olen, itse asiassa, jotakuinkin varma siitä että minulle sopii paljon paremmin nykyinen elämäntyylini. Mutta -kuten lapsia hankkineet kanssaihmiset joskus huomauttavat- enhän minä voi tätäkään asiaa todella tietää. Se mitä olen lapsiperhe-elämästä ehtinyt havainnoida, antaa vain hämärän käsityksen siitä millaista elämä lapsiperheessä 24/7 todella on. Minusta tietoni on kaikessa vähäisyydessäänkin riittävä mielipiteen muodostamiseen. Mutta onko se todella? "Et voi tietää, miltä vanhemmuus ja rakkaus omaan lapseen tuntuvat ennen kuin olet hankkinut lapsen!", sanotaan. "Et voi tietää, millaiseksi elämäsi muuttuisi lapsen saamisen myötä. En minäkään osannut kuvitellakaan lapsiperheen elämää, miten hienoa ja palkitsevaa se on!", hehkutetaan.

Hehkuttajat voivat olla oikeassa. Tähän ikään mennessä minulle on tullut jo hyvin selväksi että mielikuvituksessani on pahoja puutteita. Olen myös huomannut, että todellisuus on yleensä aivan erilaista kuin unelmat ja suunnitelmat, sekä hyvässä että pahassa. Mutta sitten toisaalta: jos lapsettoman on mahdotonta kuvitella elämää lapsiperheen vanhempana, eikö ole mahdollista että ihminen voi hankkia lapsen esimerkiksi ulkopuolisten painostuksesta ja todeta sitten että ei hemmetti, ei tämä tällainen elämä todellakaan ollut minun juttuni. Siinä vaiheessa kuitenkin on myöhäistä. Vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei ole paluuta, ei vaikka antaisi lapsen adoptoitavaksi. Eivätkä useimmat varmaankaan anna vaan päättävät sinnitellä. Ehkäpä elämä alkaa aikaa myöten helpottaa, ehkä voi yrittää unohtaa sen tosiasian että sellainen "helpottuminenkin" on kaukana aidosta lapsivapaudesta. Osa näistä perheistä päätyy rumentamaan erinäisiä viranomaistilastoja, osa selviytyy vanhemmuudesta kunnialla, unelmoiden kasvatusurakan jälkeisestä tulevaisuudesta jolloin vanhemman vastuu taas kevenee. He varmaan kuvittelevat, etteivät lapset huomaa olevansa vanhempiensa elämässä pikemminkin kulisseja kuin aidosti toivottuja ja tärkeitä asukkaita. On absurdia -ja täysin arkisen elämänkokemuksen vastaista- väittää että jokaiselle vanhemmaksi ryhtyneelle lapsi on elämän suurin onni ja silmäterä. Ei ole, ja joka muuta väittää, voi koska tahansa perehtyä lastensuojelun arkeen.

Tästä toisinaan vain innostutaan. "Ahaa! Tiedät itsekin että sinussa on jokin kaamea vika joka tekisi sinusta huonon vanhemman! Sinunlaisten on parempikin olla lisääntymättä! Kerrotko vielä, mikä se vika on? Onko sinulla traumoja tai jotain noloja ongelmia?" Näin se leimakirves heiluu, sellaisten toimesta jotka eivät voi käsittää ettei erilaisuus ole mitenkään välttämättä sama asia kuin huonous. Useimmat ihmiset ovat sillä lailla sopeutuvaisia olentoja, että he sopeutuvat myös vähemmän nappiin menneisiin elämänvalintoihin aivan hyvin. Moni selviytyy ilman suurempia kriisejä ja pystyy jopa löytämään onnea sellaisessa työssä, perheessä tai asuinpaikassa joka ei ole oikein sopiva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että välinpitämätön suhtautuminen ammatin, puolison tai asuinpaikan valintaan olisi järkevää. Järkevää on pyrkiä valitsemaan viisaasti. Hyvästä kyvystä sopeutua ja pärjätä on paljon iloa siinä vaiheessa kun huomaa että iso valinta meni jotenkin pieleen. Parasta on kuitenkin yrittää tehdä valintansa niin hyvin että voi unelmoida hyvin pärjäämisen, selviytymisen ja suoriutumisen sijasta onnesta joka on joka päivässä niin lähellä ettei sitä tarvitse suuremmin etsiä. Koska olemme erilaisia, löydämme onnea erilaisista asioista. Toisille lapset ovat tärkeä osa onnellista elämää, toiset taas ovat sellaisia kuin vaikka minä, jotka kokevat suurta nautintoa hiljaisuudesta, rauhasta ja itsenäisyydestä. Epäilemättä monelle minunkin elämäni olisi suuri onnettomuus, mutta sillä ei ole väliä, sillä he eivät tätä elä. Enkä minä, suureksi ilokseni, elä sellaista elämää jonka puitteet sopivat aivan toisenlaiselle ihmiselle.

Koskaan ei voi tietää kaikkea. Jossakin vaiheessa voi kuitenkin tietää riittävästi, sekä itsestä että maailmasta, jotta pystyisi tekemään valistuneita arvauksia. Elämän suuret päätökset voi tehdä joko hyvistä syistä, tai sitten huonoista. Huonojen syiden kärkipäässä on pelko. Pelko siitä että muuttuu valintojensa myötä oudoksi ja erilaiseksi ja saa kuulla siitä. Pelko siitä että jää jostain paitsi, vaikka tilanne näyttää aivan päinvastaiselta. Lapsiperheen onnesta paitsi jäämisestä puheen ollen, jokainen meistä jää elämänsä aikana varmasti vaille lukemattomia hienoja kokemuksia. Henkilökohtaisesti, säälin toisinaan suuresti sitä joukkoa (ihmiskunnan suurta enemmistöä) jolla ei ole oikein minkäänlaista käsitystä siitä miten suuri ja ihmeellinen multiversumi arkimaailmaa ympäröi. Mitä sellaisten ihmisten elämästä tulee jotka eivät osaa kuvitella jalokiviä satavia taivaita, jotka eivät tiedä millaista oli Ediacaran paratiisissa, jotka valitsevat roskalehden ajalla jonka voisivat käyttää ihmiskunnan suurimpien ajattelijoiden hengentuotteiden opiskelemiseen? Surku tulee ajatellakin, mistä kaikesta he jäävät paitsi, ja miten he eivät ehkä koskaan opi rakastamaan maailmaa ja arvostamaan lyhyttä, kaunista vierailuaan siinä sillä tavalla joka on ominaista uteliaammille sieluille. Jokainen kuitenkin valitsee parhaansa mukaan, eikä täydellistä elämää onnistu suorittamaan kukaan. Kaiken olennaisenkin kokemiseen yhdessä elämässä on aivan liian vähän aikaa. Parasta mihin voimme tähdätä on se että teemme tärkeät valintamme niin hyvin kuin osaamme. Pelko, oli se sitten osattomuuden, ulkopuolisuuden tai mokaamisen pelkoa, puolestaan on sen sijaan aina huono syy. 

posted under , | 10 Comments

Pää edellä projekti 333:een / Head first into project 333

Pyykkivuoren kanssa kamppaillessa alkoi tuntua kovasti siltä että kaukomatkailun sijasta voisin koittaa palata ruotuun ja alkaa taas houkuttelemaan kansaa yksinkertaistamisen pariin. Eipä tuo tekisi pahaa itsellenikään. Päätin aloittaa projekti 333:ssa uuden kauden. Hetki oli siinä mielessä hyvä että vauhdikkaan kevätkauden jälkeen minulla ei ole siistejä maalaismekkoja ennen kuin ehdin ommella lisää. On siis pakko käyttää enemmän muita vaatteita. Toisaalta en nyt ehtinyt suunnitella 333:n kelkkaan hyppäämistä pidemmälti. Päätinkin yksinkertaisesti koostaa 33:n varastoni ”mitä kaapista käteen sattuu”-menetelmällä. Yhden myönnytyksen päätin tehdä. En laske kenkiä 33:n vaatteen varastooni, sillä minulla on ongelmajalat jotka pysyvät hyvässä kunnossa vain vaihtelemalla kenkiä hyvin ahkerasti. Juuri nyt lisähaasteena on vielä tukisidettä tarvitseva jalka. Sen paraneminen kun ei jostain syystä oikein edistynyt Havaijilla. Ehkä tätä kuitenkin tasapainottaa se että ajattelin laskea päähuivini mukaan? 

Tähän mennessä haaste on alkanut hyvin. Viikon alkaessa lämpömittarimme näytti 13 astetta, eikä siis ollut vaaraa siitä että olisin alkanut täyttämään listaa hellekamppeilla joille ei ehkä ole syyskuussa yhtään käyttöä. Lisäksi ensimmäiselle viikolle osui pitkä käräjäpäivä, enkä siten päässyt unohtamaan bleiseriäkään listalta. Ja nyt säätiedotus lupaa pitkää hellejaksoa. Seuraavana haasteena on tehdä hyviä valintoja hellesäälle.

Vaatekaappi ensimmäisen viikon jälkeen:
1.       ruskea neuletoppi
2.       ruskea neuletakki (muodostaa ruskean topin kanssa twinsetin)
3.      pitkä  farkkuhame
4.       musta sateenpitävä takki
5.       ruskea laukku
6.       burgundi kietaisuhame
7.       vaaleanpunainen toppi
8.       harmaa bleiseri
9.       vaihtokorvikset (vaaleanpunaiset helmet)
10.   violetti kesämekko
11.   kirkkaanvihreä silkkihuivi
12.   puinen rannekoru
13. aurinkolasit (oikeastaan niitä on kahdet, omansa silmälaseille ja piilareille)

As I struggled with my post-travel laundry mountain, I felt that my life really needed some extra simplicity. A new season of Project 333 was just starting, so I decided to hop right in. I didn't have time to carefully plan my wardrobe. So I am just making the list up as I go. I am going to exclude shoes from my wardrobe. I have foot issues that require very frequent shoe changes and thus, a largish shoe collection. On the other hand, I am planning to include my headscarves. 

On first week, the world has been rather cooperative. We started the week with very cool temps around 13C and therefore my first picks were warm clothing that will be great to have in September. I also had a long court day, and so remembered to add some smart clothes. Since yesterday, temperatures have been high again. My next challenge is to make some wise choices for hot weather.

My Project 333 list after 1st week:
1. brown knit top 
2. brown cardi (second piece of a twinset)
3. maxi skirt in denim
4. black rainproof coat
5. brown bag
6.burgundy wrap skirt
7. pink top
8. grey blazer
9. earrings (pink pearls. I did allow myself one pair of "free" earrings)
10. purple maxi dress
11. bright green silk scarf
12. wooden bracelet
13. sunglasses (I actually have two pairs, one fits with glasses)



    



Iltalukemista

Seuraavaksi kaksi artikkelia jotka jokaisen englannintaitoisen pitäisi lukea. Ja ehkä kääntää suomeksi, jos vain ehtivät.



"I will learn at 17 what it takes some people decades to accept: that pretty girls who play to patriarchy and ugly girls who never got asked to a school dance suffer just the same. That the same trick is being played on all of us. There is no way to play the perfect-girl game and win.
The cruellest lie they were told was: "It's what's on the inside that counts." It is not what's on the inside that counts. Perfect girls don't get a day off."

"People of all genders deal with unwanted attention, but women are especially likely to be regarded as resources rather than people. It is unfair, according to many a manbaby I have spoken to, that I’m selfishly hogging my goodies. Such a shame that only I get to be in my body.
“But you’re hot! I’d do you!”
 As a woman who is never “taken,” I am frequently subjected to “buts.” 
“But you’re single!”
“But you’re passably attractive!”
“But you get lots of offers!”
Indeed, how could I be asexual given all that? It just doesn’t compute . . . because women’s sexuality is widely regarded as being about other people. If all the conditions are satisfied—I’m not “taken” and people would “take” me—then there’s simply no excuse for me to avoid dating and having sex.
“But I don’t want to,” I say."

Tarinoita alohan maasta, osa 2: Big Islandilta Honoluluun/ Stories from the land of aloha, pt.2: From Big Island to Honolulu

Ottakaapa mukava asento, ystävät, sillä tässä tulee tämän blogin historian isoin kuvapostaus.

Aloitamme postauksen pienellä takaumalla, sillä edellisestä postauksesta oli jäänyt uupumaan tärkeä kuva. Laskeuduttuamme helikopterilennolta suuntasimme siis kohti Konaa ja hotellin luauta, mutta matkalla oli eräs pieni mutta (Civilizationin pelaajien mielestä) tärkeä pysähdys: kuningas Kamehameha Suuren patsas. Civilizationissa Polynesia on ollut suosikkisivilisaationi. Pelissä, kuten oikeassakin maailmassa, Polynesian suurmies on kuningas Kamehameha I joka yhdisti Havaijin saaret yhdeksi kuningaskunnaksi. Kuninkaallinen historia näkyy tämänkin päivän Havaijilla monin tavoin- ei tarvitse kuin kadulla kulkea kun kuningashuoneen merkkihahmot alkavat tulla tutuiksi.

I forgot one photo from the last post, so let's start with that. After our helicopter ride we headed back to our hotel in Kona, but on our way there we stopped for a moment to admire King Kamehameha the Great statue in Hilo. Polynesia is probably my favorite civilization to play in Civilization, so this was  a good moment. This photo also represents the royal history of Hawaii that was still present everywhere.

 photo DSCN8145.jpg


Havaiji on pakanaystävällisin paikka jossa minulla on ollut ilo vierailla. Saaret ovat täynnä pyhiä paikkoja ja temppeleitä eli heiauita.  Me ehdimme kuitenkin vierailla vain suurimmassa ja komeimmassa. Pu'ukohola Heiau on kuningas Kamehameha Suuren rakentama monumentaalinen temppeli, ja tänä päivänä suojeltu historiallinen alue. Kohteliaat pakanat rajoittivat valokuvausintoaan (allaoleva kuva on otettu alueen ulkopuolelta). Sen sijaan tervehdimme etelän jumalia pähkinä- ja vesiuhrilla. Kun on tottunut viemään uhrilahjansa puutarhan perälle, tuntuivat puitteet hyvin juhlavilta, vaikkeivät aivan vierailta. Pu'ukoholan varsinainen temppeli oli suljettu, mutta sen lähellä oli pieni uhrauspaikka jonne muutama muukin oli jättänyt tervehdyksensä. Varsinaisen Pu'ukohola heiaun ohella kävimme uhraamassa myös rannassa, sillä haijumalille omistettua ja sittemmin mereen uponnutta(!) Hale O Kapuni heiau:ta ei sen lähemmäksi päässyt. Pähkinät kuitenkin kelpasivat yllättävän hyvin haijumalillekin, ja me lähdimme kohti lentokenttää kuumissamme mutta mieliala korkealla...

Hawaii is also the most pagan friendly place I have had the pleasure to visit. The islands are full of holy places and temples called heiau. We had time to visit in only the biggest and the greatest, Pu'ukohola Heiau that was built by king Kamehameha the Great and that is today a National Historic Site. Because we were not ignorant tourists but polite pagans we refrained from taking photos inside the heiau, and instead greeted local deities by a small gift of nuts and fresh water. The top of Pu'ukohola heiau was closed, but there was an altar nearby. I was happy to see that it was still in use....We also went to the beach and greeted shark gods residing in sunken(!) Hale O Kapuni Heiau. Shark gods seemed to approve our nuts, and we left the heaiu more cheerfully than we had entered there...

 photo DSCN8169.jpg

Konan lentokenttä puolestaan ansaitsi Puolisoltakin "hauskin lentokenttä ikinä"-kunniamaininnan. Siis katsokaa nyt tuota! Tikimökkityyliä, eikä vessojen lisäksi suljettuja sisätiloja ollenkaan. Koko kentällä. Niin turvatarkastukset kuin matkalaukkujen noukkiminenkin oli järjestetty leppoisasti mutta aivan toimivasti ulkokatoksiin.

Kona airport deserves well the award of "funniest airport ever". Tiki hut style, and no closed spaces besides restrooms at all! Security checks, baggage claim, shopping...everything happened in fresh air. 
 photo DSCN7844.jpg

Tämä pieni soma taskupulu seeprakyyhky saa luvan edustaa matkalta kertynyttä valtavaa lintukuvasaldoa ja keräämisen edellyttämää herkeämätöntä lintubongailua. Suuri osa havaijin luonnosta on ainutlaatuista, mutta tuontilajejakin on ehtinyt saapua aika liuta. Nykyään maataloustuotteiden, kasvien ja eläinten liikkumisen kontrolli on hyvin tiukkaa.

This cute little zebra pigeon represents the huge pile of bird photos we took. Most of Hawaii's species are endemic, with a few imported species from around the world. In these days, import and export of agricultural products, plants and animals is controlled very strictly.

 photo DSCN7896.jpg

Saavuimme Honoluluun, Waikiki Beachille. Puolison konferenssi alkoi, mikä tarkoitti että seikkailuintoa piti hiukan alkaa hillitsemään. Minä näin tilaisuuden alkaa vihdoinkin lomailemaan niin kuin bloggaajan tulee lomailla. Hotellin merenrannan suoralta jatkeelta näyttävä infinity pool kutsui! Lisäksi ohjelmassani oli shoppailua, kuten neljä pituutta maalaismekkokangasta...

We arrived to Honolulu and our hotel at Waikiki Beach. DH's conference started, which meant that we had to tone our adventures down a notch. I saw an opportunity to finally start doing what bloggers are supposed to do on vacation. Hotel's infinity pool at the edge of sea was calling! I also had some shopping to do, such as four lengths of dress fabric...

 photo DSCN8303.jpg

Sitten selvisikin, että infinity poolin reunama oli aivan loistava paikka bongailla meressä uiskentelevia kilpikonnia. Hetkessä laiskottelu vaihtui kilpikonnabongaukseen. Tiesittekö muuten, että havaijilaisten kilpikonnien pääravintoa on limu? Siis merilevä havaijiksi.

Then it turned out that the edge of infinity pool was a great place to watch sea turtles swimming near the beach. Suddenly, all thoughts of relaxing were gone and I was in full turtle spotting mode. 

 photo DSCN8321.jpg

Suunnitelmani elää jäätelöllä ja tuoreella ananaksella sujui paremmin. Vähän piti syödä myös pupuja. Eli pikkuruokia. Havaijin kieli olikin näille väsyneille suomalaisille ehtymätön huvin aihe.

My plan of living on ice cream and fresh pineapple was more successful. I also ate some pupus. In Finnish, "pupu" means bunny. In hawaiian, pupu means snack or appetizer...hawaiian language was truly an endless source of fun for these tired Finns.

 photo DSCN8257.jpg

Pieniä retkiä tietysti ehdimme tehdä. Puoliso tahtoi nähdä Pearl Harborin alueella olevan taistelulaiva Missourin. Samalla retkellä hän pääsi kuvaan sukellusveneen kanssa.

We had time to some shorter trips, though. DH wanted to see Battleship Missouri in Pearl Harbor. 

 photo DSCN7967.jpg


Bishop-museossa tutustuimme Tyynenmeren alueen historiaan ja kulttuureihin.

In Bishop museum we learned about history and cultures of the Pacific.

 photo DSCN7993.jpg

Vaarallista elämää emme kuitenkaan täysin jättäneet. Tällä näköalapaikalla oli tietysti kroonisesti kova tuuli.

We didn't wholly abandon our dangerous lifestyle, though. This place was very windy all the time.

 photo DSCN8146.jpg


Maisemienihailu- ja lintubongausretkellekin ehdittiin, olimmehan jo kiiruhtamisen eksperttejä.

We also squeezed in couple of short roadtrips filled with beautiful scenes and interesting birds.

 photo DSCN8170.jpg

...delfiinejä unohtamatta

...not to mention dolphins!

 photo DSCN8199.jpg


Retken Waikiki Aquariumiin onnistuimme aikatauluttamaan sopivasti illaksi jona siellä pidettiin tukikonsertti Ke Kani O Ke Kai.

We managed to schedule our visit to Waikiki Aquarium for the evening the aquarium hosted a fundraiser consert Ke Kani O Ke Kai. More fun with Hawaiian language: in Finnish, "kani" means a rabbit, and "kai" means "maybe".


 photo DSCN8050.jpg

Waikiki Aquarium keskittyy lähiseudun kaloihin. Ja seutukuntahan on aikamoinen, kun kultakalalammikon paikallakin on ulkoilmameriakvaarioita.

Waikiki Aquarium specializes in local marine life. And some life there is, when there are outdoor marine tanks in place of koi ponds.

 photo DSCN8100.jpg

Havaijilla on myös oma musiikkityylinsä joka on hyvin suosittu. Cyril Pahinui kuuluu havaijilaismusiikin suuriin tähtiin. Taas oli onnea matkassa kun pääsimme seuraamaan hänen esiintymistään.

Hawaii's local music style is very popular. Cyril Pahinui is one of its big names. We were lucky being able to see him perform in the fundraiser event.

 photo DSCN8107.jpg

Ja mikäs matka se semmoinen olisi jolla ei tutustuttaisi paikalliseen maatalouteen. Se olikin hämmentävää. Trooppisesta rehevyydestä huolimatta Havaijilla viljellään vain vähän hyötykasveja ja Havaiji on ruuan osalta lähes 90-prosenttisesti tuontitavaran varassa. Omassa puutarhassani voi hyvinkin kasvaa enemmän hyötykasveja kuin Havaijilla. Sen maataloushistoria on pitkälti suurten, harvoihin viljelyskasveihin keskittyvien plantaasien historiaa. Me vierailimme Dolen ananasplantaasilla joka on nykyään suosittu turistikohde. Opimme yhtä sun toista Dolen menestystarinasta, mutta en voinut välttyä huomaamasta ettei kierroksella kerrottu yksityiskohtia työntekijöiden oloista jotka muistuttivat pahimmillaan orjuutta...
Aivan viime vuosina Havaijilla on herätty kehittämään maataloutta ja parantamaan omavaraisuutta, mutta toistaiseksi lähiruokaa suosivat lähinnä turistit. Me tietysti koitimme tehdä siinä ominaisuudessa osuutemme paikallisten ruuantuottajien tukemiseksi... Kuvassa ananaspeltoa Dolen plantaasilta.

As always, we were eager to learn about local agriculture. Considering the fact that Hawaii is a tropical paradise, it was somewhat disturbing to learn that I might well grow a larger variety of edible plants in my garden than Hawaiians. Hawaii is almost 90% dependent on imported food. Hawaii's agricultural history has been long dominated by huge plantations. We visited Dole's pineapple plantation that is a popular tourist trap. We learned a lot about Dole's success story, but I couldn't help noticing that the tour guide was awfully quiet about the treatment of workers- which as I already knew, were often not far from slavery. In recent years, Hawaii has started to taken steps towards improving local agriculture and greater self sufficiency. At this moment, however, it's mostly tourists who can afford buying expensive local food and supporting budding industries. Naturally, we did our part in supporting local food producers. Pictured: a pineapple field at Dole Plantation.
 photo DSCN8255.jpg

Ehdin jo vähän menettää toivoni tähtien havaitsemisen kanssa, kunnes viimeisenä iltana seisoimme Waikiki Beachin reunalla taivaan kirkastuessa. Eteläisen kesätaivaan helmet Jousimies, Skorpioni ja Susi loistivat Tyynenmeren yllä. Mietin, että jos joku olisi kertonut minulle Espanjan-retkellä että seuraavan kerran ihailisin Antareksen hehkua kaukana Tyynenmeren keskellä, en ehkä olisi uskonut. Mutta tällaista elämä joskus on, ihmeitä täynnä.

I was losing my hope about stargazing opportunities, until the sky cleared in the last evening as we stood at the edge of Waikiki beach. There they were, wonders of the Southern summer sky. Sagittarius, Scorpio and Lupus shone over the Pacific. Had someone told me on my trip to Spain that next time I would greet Antares far on shores of Pacific, I might not have believed. But this is how life sometimes is, strange and full of wonders. 

 photo 7bba001f-ca16-4292-89df-5d70d0af80b8.jpg 

Sellainen oli se retki. Pahoin pelkään, että jos tilaisuus vielä tulee, voisin vierailla tässä saaristossa uudestaankin...

Such was our trip. Given an opportunity, I think this is one place where I'd be happy to visit again.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments