Pihabongaus 2014 tulokset: määrä korvaa laadun-bongaus

Tänä vuonna bongasimme lintuja pilvisessä säässä ja -4 asteen pakkasessa. Lintutalvi ei ole ollut viimevuotisen veroinen, ja se näkyy myös bongauksen tuloksissa. Havaitsimme vain seitsemän lajia. Lintumäärä sinänsä oli suuri- paikallinen puluparvi voi paksusti, ja naakkojakin riitti. Pihan vakiovieraista jäivät puuttumaan ainakin keltasirkut ja viherpeipot. 

Tällä kertaa meiltä löytyi:

56 kesykyyhkyä (!)
23 naakkaa
4 talitiaista
4 sinitiaista
1 harakka
2 mustarastasta
13 pikkuvarpusta

Yhteensä 7 lajia ja 103 lintua

Miten pihabongaus sujui teilläpäin?

posted under | 5 Comments

Pihabongaus 2014

Tänä viikonloppuna on taas aika bongata lähiympäristön lintuja BirdLife Suomen organisoimassa Pihabongauksessa. Ideana on tarkkailla lintuja tunnin ajan, laskea havaitut linnut (kuinka monta lintua on enintään yhdellä kertaa näkyvissä) ja ilmoittaa havainnot Birdlifelle. Kaikki havainnot osallistuvat arvontaan.

Kyseessä ei ole kilpailu, joten yhdelläkin bongatulla linnulla voi osallistua. Bongauksen tarkoitus on innostaa ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoaan. Samalla kerätään tärkeää tietoa talvisesta linnustostamme.

Meillä on tänään vähän kiireitä, joten laskemme lintulaudan vieraita vasta huomenna. Viime vuoden pihabongauksen tulokset meidän pihalta löytyvät täältä.

Keittiöremontti, osa 1: etiikkaa keittiönlaittajille

Keittiöremontti on yksi tämän vuoden isoista jutuista. Kunnostusta ja uusimista kaipaa jotakuinkin kaikki lattiasta kattoon. Vain ovet, ikkunat, raput ja puuhellakompleksi jäävät rauhaan. Nykyinen keittiömme on peräisin 90-luvulta jolloin talossamme oli meneillään kesämökkivaihe. Sellaiseen käyttöön se on tehty, ja sen kyllä huomaa. Hyvää keittiössämme ovat olleet ne seikat joihin remontilla ei voi vaikuttaa. Se on iso, kahden ikkunan ansiosta valoisa ja siinä on puuhella ja leivinuuni. Kaapistot, tiskialue, koneet, lattiamateriaali, kesämökkityylinen mäntykatto ja ysärilook sen sijaan ovat olleet vähemmän mukavia piirteitä. Nyt uusi keittiö on jo tilauksessa. Ehkäpä siis alkaisi olla aika aloittaa aiheesta bloggailu. Aloitankin tärkeimmästä, eli etiikkapuolesta.


Taisin pistää keittiömyyjät (jotka löytyivät suvusta) tiukkaan tenttiin. He kertoivat, etteivät ympäristö- ja etiikkakysymykset juuri nouse esiin esitteissä ja myynnissä, sillä asiakkaat eivät sellaisista kysele. Ostopäätöksiä tehtäessä kiinnostavat aivan toiset asiat. Kuitenkin tehtailla mietitään myös ympäristöasioita, niistä vain ei nähdä aina tarpeelliseksi kertoa asiakkaille. Asiakaspalaute olisi tärkeää keittiöfirmoille joilla on omat tehtaat Suomessa- kerrankin asiakaspalaute voisi vaikuttaa sekä tuotantoon että markkinointiin. Remonttiasioissa kuluttajan vaikutusmahdollisuudet sekä tuotannon että markkinoinnin eettisyyteen ovat todelliset ja selkeästi paremmat kuin monissa muissa kulutusvalinnoissa. On kuitenkin selvää, että jos eettisyys ja ekologisuus eivät asiakkaita kiinnosta, myyjätkin joutuvat miettimään, kannattaako näitä asioita edes tuoda oma-aloitteisesti esiin. Ovathan kaikenlaisen "viherpiiperryksen" intohimoiset vastustajatkin äänekästä sakkia.

Myös materiaalien ympäristöystävällisyydessä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi tällä hetkellä muodissa olevien huippukiiltävien ovien muovipinnoite on siitä epäekologisemmasta päästä. Esiin tuli myös se itsestäänselvyys että keittiöremontissa eettisyysnäkökulma on parhaimmillaankin vain yksi monista huomioonotettavista asioista. Budjetti ratkaisee paljon, samoin se miten keittiötä on tarkoitus käyttää. Jos ekologinen materiaali ei kestä kovaa kulutusta, sitä ei ehkä kannata käyttää kovaan kulutukseen joutuvilla pinnoilla. Toisaalta myös arvostukset vaikuttavat keittiönkäyttötapoihin. Minulle tuli pienenä yllätyksenä se että MDF-ovet voi kunnostaa maalaamalla aivan samalla lailla kuin massiivipuuovetkin. Ihmiset eivät vain yleensä tee niin, sillä MDF:ää ei materiaalina arvosteta samalla tavalla kuin massiivipuuta. Kun se alkaa näyttää kulahtaneelta, laitetaan koko ovet kokonaan vaihtoon.

Keittiöremontin eettisyys ei ole ensisijaisesti kiinni yksittäisistä materiaalivalinnoista, vaan tärkeintä on hyvä suunnittelu. Että uudesta keittiöstä tulisi sellainen joka kestää aikaa ja käyttöä ja sopii yksinkertaiseen elämäntyyliin johon kuuluu paljon ruuanlaittoa, leivontaa, säilöntää ja ikkunalautaviljelyä ja jossa sitä paitsi asustaa kanipupu. Olemmekin iloisia siitä ettemme sännänneet remontoimaan keittiötä heti muuttorytäkän jälkitunnelmissa vaan olemme rauhassa käyttäneet vanhan loppuun. Samalla maallemuuttoeuforia on ehtinyt haihtua päistämme ja olemme saaneet hyvää tietoa siitä mitä vaatimuksia elämäntyylimme keittiölle todellisuudessa asettaa. Epäilen, etten esimerkiksi olisi ollut valmis heivaamaan sähköliettä mäkeen ja hankkimaan tilalle kahta uunia, jos remontti olisi alkanut vuonna 2006. Nyt tiedän, että puuhellainnostukseni ei ole ohimenevä vaihe. En enää pidä sähköhellasta, ja käytännössä se onkin palvellut viime vuodet tiskipöydän jatkeena. Sähköliedestä on iloa vain muutamana kuumana kesäpäivänä. Niin vähäiseen tarpeeseen riittää keittolevy jonka voi varastoida kaappiin lopuksi vuotta. Vapautuvalle tilalle on parempaakin käyttöä. Tuskin olisimme heti hoksanneet sitäkään että tiskipöytämme on aivan liian pieni tarpeisiimme nähden. Onhan nykyinenkin ihan kohtuullisen kokoinen, kun vertaa... Keittiötä suunniteltaessa kävi kuitenkin nopeasti selväksi että emme ole yhtään tavallinen nykyaikainen kahden hengen perhe, vaan keittiömme on paljon kovemmassa käytössä. Remonttisuunnitelmassa kaikkea olennaista on luvassa lisää: säilytystilaa, tiskienkäsittelytilaa ja uunikapasiteettia. Karsimme vastaavasti turhuuksista, kuten siitä sähköhellasta.

Tietysti eettisyys vaikutti myös materiaalivalinnoissa. Ainoa ei-teräksinen keittiötason pätkä on puuta. Vain kivitaso oli ehdoton ei, sillä kivi on siinä tarkoituksessa epäekologinen valinta. Lattia vaihtuu muovimatosta korkkiin kun Koksu tahtoi lattiaan ekologisen materiaalin joka on lämmin, luonnollisen värinen eikä liian liukas huopatöppösjaloille. Kaapistot otimme MDF:nä tentattuani myyjää ja tultuani siihen tulokseen ettei massiivipuu ole niin paljon MDF:ää ekologisempaa etteikö siinä kohdassa voisi hieman ajatella budjettipuolta. Kodinkoneet päätimme päivittää kapeimmista kesämökkimalleista normaalilevyisiin. Ettei sitten tarvitse alkaa taas paikkoja hajottamaan laajemmalti jos jotain pitääkin uusia ennen seuraavaa keittiöremonttia.

Arvioisin, että onnistuimme pitämään eettisyys- ja ekologisuusnäkökulman kuvioissa kohtuullisen hyvin. Tässä auttoi ratkaisevasti se että olimme malttaneet tulla toimeen vanhan ja monin tavoin hankalan keittiön kanssa monta vuotta. Suurin toiveeni onkin, että uusi keittiö säilyy hyvässä kunnossa pidempään kuin nykyinen kesti, ja on entistä parempi työskentely-ympäristö jossa yksinkertaistettuun elämään kuuluva arkinen aherrus on entistä hauskempaa.


Kansalaisaloite uskonnollisen ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden puolesta

"Valtion tulee kunnioittaa kaikkien vakaumuksia, myös uskonnottomien. Lait on muutettava sellaisiksi, että valtionkirkosta luovutaan ja valtio on vakaumusten suhteen puolueeton. Vain siten kaikkia ihmisiä kohdellaan Suomessa yhdenvertaisesti. ", alkaa Yhdenvertainen Suomi-nimellä kampanjanimellä liikkeelle lähtenyt tuore kansalaisaloiteAloitteen tavoitteena tehdä julkisesta vallasta Suomessa aidosti katsomuksellisesti tasa-arvoinen. 


Tällä hetkellähän Suomessa suositaan kirkkoja monella tavalla. Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, eli sen katsotaan olevan osa julkista valtaa. Sen jäsenmaksu kerätään kirkollisverona ja kirkko saa osuuden myös yhteisöverosta. Peruskoulussa kirkkoon liitetyt lapset eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa vaan uskonto on heille pakollinen. Kirkkoon kuulumattomat sen sijaan saavat valita, osallistuvatko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Evankelis-luterilainen uskonto näkyy myös kouluissa, päiväkodeissa, eduskunnassa, oikeudessa ja armeijassa. Sairaaloissa on sairaalapappeja vaan ei kaikkia palvelemaan sopivia tukihenkilöitä. Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon papit koulutetaan verovaroin yliopistoissa. Teologia on Suomessa ainoa pseudotiede josta voi suorittaa jopa tohtorin tutkinnon. Kirkoilla on oikeus liittää juridisiksi ja verovelvollisiksi jäsenikseen vauvoja joilla ei ole ollut mahdollisuutta ilmaista itse haluaan liittyä kirkkoon.


Valtionkirkkojen etuoikeudet loukkaavat uskonnottomien ja toisuskoisten ihmisoikeuksia hyvin konkreettisilla tavoilla, esimerkiksi siinä ettei sairaaloissa ole pastoria vastaavia uskontoneutraaleita tukihenkilöitä. Lisäksi nykytilanteessa ihmisen on silloin tällöin paljastettava uskonnollinen vakaumuksensa, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan jokaisella on oikeus pitää vakaumuksensa halutessaan yksityisasiana. Kun uskonto kuuluu osaksi julkista valtaa edustavien tahojen toimintaa, se aiheuttaa alisteisessa asemassa oleville henkilöille painostusta osallistua toimintaan tai vaihtoehtoisesti leimautua poikkeavaksi jäämällä pois.


Kansalaisaloitteen mukaan lakia on muutettava siten että siihen lisätään että julkisen vallan tulee olla tunnustukseton ja palvella tasavertaisesti kaikkien vakaumusten edustajia, ja että jokaisen oikeuden pitää vakaumuksensa halutessaan yksityisasiana, tulee toteutua. Valtionkirkkojärjestelmä on lakkautettava. Ainoastaan uskontoneutraaliuteen sitoutunut julkinen valta voi taata kansalaisten yhdenvertaisuuden. Tämän toteuttaminen edellyttää luonnollisesti monien lakien muuttamista, myös perustuslain. Kansalaisaloitteessa vaaditaan, että hallituksen tulee ryhtyä valmistelemaan tällaista lainsäädäntöä.


Uutinen tästä aloitteesta oli yksi päiväni kohokohdista (toinen oli kanahaukan bongaaminen parin vuoden tauon jälkeen). Nimiä on alkanut kertyä ihan kivasti, toivottavasti aloite ylittää 50 000 rajan ja katsomusten tasa-arvo pääsee eduskunnan käsittelyyn. Vähintään luvassa on hyvin mielenkiintoista arvokeskustelua, parhaimmillaan paljon enemmän.

posted under , | 3 Comments

Kun on kaikki

Seisoskelin eilen Lohjalla bussia odottamassa, kun huomasin iloisesti hymyilevät tutut kasvot. Tuttava oli tulossa Helsingistä. "Siellä oli ihan mukava käydä...mutta mukava on myös tulla takaisin Virkkalaan", hän sanoi. Ymmärsin häntä täydellisesti. Aina välillä pääkaupunkiseudulla liikkuessa tapaa ihmisiä jotka ihmettelevät, miten syrjässä me olemmekaan. Mitä täällä muka on, kun ei ole ison kaupungin menopaikkoja lähellä? Ymmärrän heitäkin, olenhan asunut elämästäni parikymmentä vuotta Helsingissä ja tiedän hyvin että siitä näkökulmasta katsottuna elelen nykyään korpikuusen kannon alla.

Minun tekee aina mieli sanoa, että täällähän on kaikki. Siis kaikki mitä mukavaan elämiseen tarvitsee, ja lisäksi koko liuta asioita joita ei ole älynnyt tarvita ennen kuin ne on jo saanut. Täällä on vuodenajat jotka näkyvät muustakin kuin siitä minkä sesongin vaatteita kaupat pullistelevat. On avara taivas, peltojen yllä niin avara että ymmärtää heti olevansa Avaruusalus Maassa jonka ikkunasta näkyvät kaikkeuden valot. Ruokakaupat eivät ole kauppahalleja eivätkä maatilatoreja, mutta toisaalta suurimman osan vuodesta tilanne on se että ruokaa saa muualtakin kuin kaupasta, esimerkiksi kotipihalta. Nyt talvisaikaan täytyy tyytyä tonkimaan pakastinta ja kellaria. Mielekäs tekeminen ei lopu koskaan, vaikka menopaikkoja on vähemmän. Täällä huomaa, että talven rauhakin on ehdottomasti tarpeellinen vuodenaika. Nyt ehtii tehdä paljon tarpeellisia käsitöitä, laitella kotia ja tehdä sekalaisia tehtäviä joille ei kiireisempinä vuodenaikoina ole ollut aikaa. 

Ihmisiä täällä ei kovin paljon ole, mutta moni vastaantulija onkin sitten ainakin näöltä tuttu. Small talk-lahjani ovat pakon edessä alkaneet kehittyä, kun melkein aina ulos lähtiessä vastaan tulee joku jonka kanssa täytyy vaihtaa muutama sana. Vaikka kylänväen kanssa on muutenkin helpompi puhua kuin kaupungin elävien kanssa. Sää ja kylän tapahtumat kiinnostavat kaikkia, satonäkymät, lämmitys- ja säilöntäjututkin useimpia. Yhteisöllisyyden muodikas tunne syntyy itsestään kun antaa ajan kulua. Kun piirit ovat pienet, on kaikilla lähtökohtaisesti jotain aidosti yhteistä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Mikä tärkeintä, ihmisten ja menopaikkojen kohtuullisuus pitää hyvin mielessä sen, että maailmassa on paljon muutakin kuin ihmiset. Sitä varten ei tarvitse perehtyä ympäristöetiikkaan, riittää kun katsoo ikkunasta ulos. Silloin ei vain huomaa että muutakin on, vaan mieleen tulee äkkiä että se Muu, se juhlapuheiden ympäristö on myös tärkeää. Arvokasta. Sellaista jonka läheisyydessä eläminen on arvo itsessään.

Mitä muuta sitä vielä pitäisikään olla? Oikeastaan ainoa asia minkä olen huomannut olevan vähissä, on vaihtoehtoähky. Tiedättehän sen tunteen kun katsoo menovinkkien pitkää listaa ja päätyy olemaan tekemättä mitään, kun mitään täydellisen kiinnostavaa ei löydy. Epätoivon joka iskee liian suuressa kaupassa jossa vaihtoehtoja on niin paljon ettei tahdo jaksaa tehdä harkittuja valintoja. Kiireen vipottaa paikasta toiseen koska kotona voi vain nukkua ja vaihtaa vaatteet, vapaa-ajan joka haipuu hyödyttömään oleiluun ja kuluttamiseen kun ympäristö on suuntautunut enemmän kuluttamiseen kuin tuotteliaisuuteen. Semmoisia asioita täällä on vähemmän, mutta en minä oikein tiedä, voiko sitäkään puutteeksi sanoa.

Hullu rakkaus, hullumpi raha

Tämä jo vähän aikaa sitten ilmestynyt Rosa Meriläisen kolumni jäi mietityttämään minua pitkäksi toviksi. Silloin kun jutussa on jotakin niin maan perusteellisen väärin vaikka se ensi lukemalta kuulostaa järkevältä, on aika alkaa kaivelemaan taustaoletuksia. Niin kävi tälläkin kertaa, ja oi mitä rivien välistä löytyikään. Kolmas pyörä, vieläpä harvinaisen ikävä tyyppi. Raha. Hämmennykseni johtui siis siitä että elän vähän toisenlaisessa maailmassa ja minun täytyi siten erikseen huomata se että Meriläisen raadollinen parisuhdepohdinta oli ihan järkevää niin kauan kuin ymmärrämme että parisuhteessa määräsi ennen muuta kuningas Mammona. Niinhän se taitaa monessa perheessä määrätä tänä päivänä, ja se on pirun surullista.

Meriläinen olettaa että on olemassa vain yksi arvokas asia jota puolisot voivat kotiin tuoda, ja se on raha. Näin ollen on luonnollista ja luontevaa että se jolla raha on, on myös valta vaan ei valtaan tavallisesti liitettävää vastuuta. Tarkemmin katsottuna rahaa ei edes tarvitse tuoda perheeseen. Riittää kun sitä tienaa. Kun raha on kerran tehty, sitä ei tarvitse käyttää perheen hyväksi ainakaan tasapuolisesti, vaan kelpo vaihtoehto on pitää itsensä luksuksessa ja laiminlyödä vähemmän ansaitsevan puolison tarpeet. Jos kotipuoliso tarvitsee jotakin, mitä sitten? Menisi tienaamaan rahaa eikä puuhastelisi tyhjänpäiväisiä kotitöitään. Täysin käsittämätön on se ajatus, että puolison hyvinvoinnista olisi jokin vastuu ja sen vastapainona terve ylpeys jota sopii tuntea sen jonka puoliso voi pitkien yhdessä elettyjen vuosien jälkeen paremmin kuin se nuori ihminen jonka kanssa yhteen päätyi. 

Jos syvälliseksi heittäytyy, on ehkä hieman vaikea ymmärtää, mitä perhe-elämästä pidemmän päälle tulee jos lapsia ei hoideta, pirttiä siivota, ruokaa laiteta tai pyykkejä pestä. Kuningas Mammona kuitenkin on päättänyt että hyvä siitä tulee ja kaikki järjestyy kunhan vain on rahaa. Silloin on mahdollista olla alisuoriutuja ja ansaita vähättelevä "kodinhengettären" nimitys, vaikka vastaisi arjen sujuvuudesta tehden pitkiä päiviä ja opetellen jatkuvasti uutta. Meriläisen kuvaamassa perheessä tuntuu riittävän siemeniä moneenkin riitaan. Vain siitä sekä alaspainettu, luuseriksi leimattu kotipuoliso että tienaaja ovat täydessä yhteisymmärryksessä että vain rahalla on todellista arvoa ja merkitystä perheonnelle, ja että se joka tuo kotiin rahan sijaan työpanoksensa, on pohjimmiltaan ansainnutkin tulla kyykytetyksi. Rahan hallitsemassa perheessä pelätään, ja pelkoon on myös paljon syytä. Alisuoriutuja voi lohduttautua vain sillä että tosiasiassa pelkoon on syytä myös sillä menestyjällä- nykyään kun kenenkään työpaikka ei ole turvassa, työttömyys on sitten se mörkö joka voi riistää rahantekijältä kaiken. Entiselle uratykille ja nykyiselle uusavuttomalle työttömälle olisi ehkä hyötyä alisuoriutujasta joka on tottunut hoitamaan talouden sentinvenytyspuolta ja kokkaamaan huokeaa kotiruokaa. Ellei häntä olisi menestyksen huumassa lytännyt tai peräti jättänyt.

Aivan kuten Meriläinen huomauttaa, tällaisessa perheessä elänyt nainen jää tyhjän päälle kun "rakkaus" loppuu ja ero tulee. Minusta ongelman ydin tosin on siinä, että kuvatun kaltaisessa parisuhteessa ei ole ikinä kuultukaan sen paremmin Rakkaudesta kuin oikeasta perheestäkään. Luultavasti siinä perheessä ei ole myös ihan ymmärretty, mitä käytiinkään juhlallisesti lupaamassa viranomaisille, muun muassa toimia perheen parhaaksi. Perheen perusideana on yhteinen yritys ja yhteinen elämä. Juu, jopa yhteiset rahat ja yhteinen päätösvalta perheen asioihin, siten että päämääränä on huolehtia ennen kaikkea toisen hyvästä. Meriläisen kuvaamassa epäperheessä voi olla vihkitodistukset ja vauvat ja perheautot, muttei yhteisyyttä eikä ystävyyttä. Sellaisessa perheessä voi vallita tasa-arvo vain kun molemmat tienaavat täsmälleen yhtä paljon- silloin vallitsee vallan tasapaino. 

Oikea perhe ei kuitenkaan ole pienoismalli jonkinlaiset diplomaattisuhteet solmineista valtioista jotka pyrkivät olemaan hyvissä väleissä sikäli kun kyräilyltä joutavat, vaan jotakin hyvin erilaista. Jos puolisot olisivat valtioita, ne luovuttaisivat toisilleen ensi töikseen suurimmat sotilassalaisuutensa ja avaisivat rajansa. Sitten alettaisiin tarkastelemaan paremmin yhteistyö- ja integraatiomahdollisuuksia, kilpaillen korkeintaan siitä kumpi voisi buustata naapurinsa suurempaan kukoistukseen.Tällainen mielenmaisema taitaa olla maailmanpolitiikassa toistaiseksi ennen näkemätön. Meriläisen kirjoitusta lukiessani mietin kuitenkin, että perhe-elämän tasolla sen kuuluisi olla normaaliuden perikuva. Miten on mahdollista että Meriläisen kuvaaman kaltainen puolison kaltoinkohtelu nähdään normaalina, eikä sinä hirvittävän häpeällisenä tekona jona se tosiasiassa on? Meriläisen kuvaamassa tilanteessa hyvää tahtoa ei näy missään, vaan ainoastaan yhden halu alistaa ja toisen kuvitelma siitä että sellainen on oikeutettua. Kun en minä kumminkaan tienaa yhtä paljon rahaa, perimmäisintä mittaria sekä ihmisarvolle että arvolle puolisona. 


Niille jotka kumartavat kuningas Mammonaa, perheen perustaminen on aina hullun hommaa. Saahan sitä seksiä ja romantiikkaakin elämäänsä vähemmälläkin. Hulluahan se on käyttää kovalla työllä ansaitsemiaan rahoja toisenkin hyväksi. Hullua on tehdä kotityötä ja elää toisen tuloilla. Hullua on myös elää perheenä jossa molemmat käyvät töissä ja jakavat arjen vastuut tasan- siinäkin tilanteessa fiksu rahanpalvoja yrittäisi keplotella tilanteen niin kerää itselleen henkilökohtaista omaisuutta, tekee varmistuksia eron varalle (niillä resursseilla jotka voisi käyttää myös rakkauselämän hoitoon) ja pitää huolta siitä että ikävimmät kotihommat menevät toiselle. Ottaen huomioon miten rationaalista ja kauaskatseista rahanpalvojan individualismi on, onkin perin merkillistä, miten huonosti sillä saa aikaan onnellisia liittoja joissa rakkaus, läheisyys ja osapuolten hyvinvointi kukoistavat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Miten Raha voikin tuottaa niin paljon turvallisuutta mutta sen vastapainoksi elämän joka ei oikein tunnu elämisen arvoiselta. Rakkaus voi olla hullua, mutta rahanpalvonnan mielettömyyden rinnalla se kalpenee joka kerta.

posted under , , | 4 Comments

Jumala tahtoo kieltää curlingin

Näin on, ystävät. Tämä tieto on peräisin luotettavasta lähteestä, eli Feissarimokista johon tämä keskustelu oli bongattu "Uskovaiset nuoret"- facebookryhmästä joka omien sanojensa mukaan pyrkii yhdistämään kaikki uskovaiset nuoret kirkkokunnasta riippumatta.


Blogistinne on tietysti syntinen nainen. Harrastin eilen hotjoogaa maalaistyyliin: tuli pönttöuuniin, villasukat jalkaan ja joogadvd koneeseen. Nyt on vetreä olo!

posted under , | 3 Comments

There be dragons for dreamers

CSIRO sai 7-vuotiaalta Sophielta kirjeen jossa Sophie toivoi tutkijoita tekemään hänelle oman lohikäärmeen. 
Mitä sitten tapahtui, se selviää tästä.

posted under , | 2 Comments

Hetki ennen talven paluuta

Lintujen käytös muuttui eilen. Kun talven ensimmäinen pakkasjakso vaihtui pimeisiin, lauhoihin viikkoihin, linnut häipyivät yksi toisensa jälkeen laudan antimien ääreltä. Vain naakat, pulut sekä muutama hassu tintti ja pikkuvarpunen jäivät hengailemaan lintulaudalla, selvästi enemmän vanhasta muistista kuin nälästä. Puolivakituisia lintulautavieraita ei ollut näkynyt ensimmäistäkään koko talvena, harvinaisuuksista puhumattakaan. Linnut tuntuivat olevan kovasti mukana Ilmatieteen laitoksen palaveeraamisessa siitä, pitäisikö koko talvi perua.

Eilen kuitenkin huomasin liikenteen vilkastuneen ja lautojen tyhjentyneen. Sitten bongasin käpytikan nakuttamasta antaumuksella talipalloa. Käpytikka on periaatteessa yleinen lintu ja niitä kavereita joille lintulaudan antimetkin alkavat kelvata kun nälkä tulee. Nyt niin kävi, ensimmäistä kertaa tänä talvena vaikka sää oli aivan samanlainen marraspäivän kuvatus kuin edellisinäkin päivinä. Tänään meno senkun kiihtyi. Saapuessani Helsingistä kotipihan tunnisti jo vähän matkan päästä kodikkaasta infernaalisesta metakasta. Laudat oli syöty typötyhjiksi ja omenapuuta kansoitti parvi keltasirkkuja ja viherpeippoja. Ja niillä oli kiire- tuskin malttoivat odottaa että ruokaa sai lisättyä. Sinitiainen ahmi auringonkukansiemeniä pimeä kintereillä. 

"Mahtaakohan se talvi nyt kuitenkaan tulla, vaikka luvattu on?", epäili kaupanmyyjä. Minä arvelin, että taitaa tuo olla tuloillaan. Jotenkin on sellaista talvista tunnetta taas pihailmassa. Koska en yhtään epäile etteivätkö pienet linnut voisi huomata kaikenlaista mitä itse en ehdi tohottaessani ihmisten asioita, aloin taas käydä läpi perinteistä pakkaseenvalmistautumisrutiinin. Pientä repsahdusta oli nimittäin ehtinyt tapahtua sitten marrasajan jolloin kävin sen läpi pitkän kaavan mukaan. Lumikolat ja -lapiot ovat yhä siellä minne ne silloin jätin, mutta veranta kaipasi siivousta, puukorit ja lintulaudat täyttämistä. Kasvimaallakin kävin, huomaamassa että lehtikaalin ohella vuonankaalit olivat vallan syötävässä kunnossa. Poimin ainekset vielä yhteen salaattiin jota voin tarjoilla vaikka talvennavan kunniaksi. Ennätys tämäkin.

Keskipitkän välin säätä linnut ennustavat jonkinmoisella arpapelillä ja sitä paitsi vaihtelevalla menestyksellä, niin kertovat osittaismuuttajien populaatioiden kohtaloiden käänteet. Siispä talven kestosta ei niiltä kannattane tiedustella. Pihabongaus on taas tämän kuun lopussa. Jospa siis edes sinne asti, ettei mene pelkäksi pulujen laskemiseksi.




posted under , | 0 Comments

Käsityövuoden vaihde

Edellisessä käsityöpostauksessani olin varma siitä että lankavarastoni loppusaldo jäisi plussalle. Väärässä olin. Kun elämä jouluksi rauhottui, en ollutkaan siinä zeniläisessä mielentilassa joka tarvitaan ristipistoista nauttimiseen. Olo oli vielä monta päivää jotenkin levoton, ja minulla oli tarve tehdä jotakin hyödyllistä. Onnellisen ristipistelijän tarvitsema selkeä tunne siitä että kaunis, hidas ja hienostunut on mitä suurimmassa määrin hyödyllistä, pakeni minua. Teinkin henkilökohtaisen lumikinokseni, joka valmistui parissa päivässä ja johon upposi silti lähes 350 grammaa lankaa. Pyöräytin vielä sormikkaatkin ennen kuin olo alkoi olla riittävän seesteinen syventymään isoon karttaan ja pikkuisiin pistoihin. Rauhoittumisessa vähän kesti, mutta levoton mieli kiritti vähentämään varastoja yksien markkinaostosten verran. Ja saapuihan se rauha ja ne nätit pionit lopulta. Seuraavasta kuvapostauksesta sitten näkyykin, että Ristipistohässäkkä edistyi niin hyvin ettei se enää näytä pelkältä hässäkältä.


Lomalla Puoliso tyypillisesti innostuu sisustuspuuhista. Nyt hän viimeisteli kesällä aloittamaansa miespesää ja pyysi minua virkkaamaan sitä varten seinälle ripustettavan säilytystaskun. Tukeva pitäisi olla. "Kävisikö tämä lanka?", kysyin viattomalla äänellä ja näytin kaikkein ongelmaisinta sinistä puuvillalankaani. "Kaksinkerroin virkattuna tästä tulisi tosi jämäkkää jälkeä." Kelpasihan se, ja kun vuoden alkupäivinä punnitsin ripustinta vaille valmiin työn, sillä oli painoa yli 300 grammaa. Yksi työ heitti puolen kilon puuvillalangan vähennysprojektini heti puolenvälin yli vaikkei haastevuosi ollut ehtinyt kunnolla alkaakaan. Puoliso on vuosien varrella ehtinyt pelastella minua monista haasteista, mutta että vielä langankulutushaasteestakin!

Helmikuussa meille tulee viimein kauan kaivattu keittiöremontti. Uusi keittiö kaipaa myös uusia pannulappuja, etenkin kun vanhat näyttävät yhtä puhkikuluneilta kuin nykyiset keittiökalusteemmekin. Niitä olen nyt virkkailemassa, suosien tietysti kaksinkertaisia malleja. Annelin blogista löysin inspiraatiota kenkälaatikkojen tuunaamiseen kauniiksi säilytys- ja lahjarasioiksi. Pari kappaletta tuollaisia kelpaisi kyllä! Löytyipä lankalaatikon pohjalta vielä kerä lehmuksenvihreää Novitan virkkauslankaa. Se ilmoitti heti haluavansa alkaa pitsiliinaksi olohuonetta kaunistamaan. Jo näiden ideoiden toteuttamisella pitäisi puolen kilon tavoitteeni olla reilusti kasassa. Tulipa taas todistetuksi, ettei lanka ole koskaan hyödytöntä vaan korkeintaan sopivat ohjeet ovat vähän hakusessa.

posted under , | 0 Comments

Pikaopas: elä kuin ateisti

Paholaisen Asianajaja raportoi entisestä pastorista Ryan G.Bell:istä joka on päättänyt kokeilla ateismia vuoden ajan. Bellin avarakatseisuuden innoittamana väsäsin tämän pikaoppaan niille jotka haluavat kokeilla samaa mutta jotka eivät ehkä jaksa testata ateismia yhtä perinpohjaisesti.
Itse en ole enää ateisti, mutta olin sen verran pitkään että uskaltaudun kirjoittamaan tämän pikaoppaan (olen kyllä ajatellut koittaa elää jotakuinkin näin tänäkin vuonna). Nykyiset ateistit ovat tervetulleita korjaamaan pikku opastani, jos se näyttää tarpeelliselta.

1. Älä hylkää eettisiä periaatteitasi

Ateistin ei ole pakko olla moraaliton, itsekäs ja nautintohakuinen sosiaalidarwinisti. Minusta se ei ole edes suotavaa. Ateistina sinun ei ehkä tarvitse murehtia kuolemanjälkeisistä käräjistä, mutta toisaalta on muistettava että jos haluat nähdä maailmassa armoa, lähimmäisenrakkautta, rauhaa, anteeksiantoa, hyvyyttä tai ratkaisun ympäristökatastrofiin, on pistettävä hihat heilumaan itse. Ateistina et myöskään voi paeta moraalista itsearviointia sen taakse että ainakin uskot oikealla tavalla etkä korjata huonoa käytöstäsi ihmisiä kohtaan pyytämällä anteeksi jumalalta. 

2. Hylkää sen sijaan taikausko

Tässä blogissa olen käsitellyt muutamia nykyaikaisia taikauskon muotoja, esimerkiksi sitä että ääneen sanottu on puoliksi tehty. Taikauskon hylkäämistä auttaa kriittisen ajattelun opetteleminen. Tutustu argumentaation perusteisiin. Ennen kaikkea: opettele lukemaan, ymmärtämään ja analysoimaan kanssasi eri mieltä olevien ihmisten ajattelutapoja.

3. Älä kuitenkaan hylkää omituisiakaan uskomuksiasi ennen kuin olet siihen aidosti valmis

Jos olet tuore ateisti joka on tajunnut että seksiä on ihan ok harrastaa vapaammin kuin äärikristityt sallivat, ettei kohtuullinen alkoholinkäyttö ole kuolemansynti ja että tatuoinnit ovat taidetta eivätkä saatananpalvontaa, älä kuitenkaan villiinny. Useimmilla ihmisillä sydän tulee kaukana järjen perässä. Jos aloitat villin elämän vain siksi että tiedät sen olevan ok, seurauksena on luultavasti epämääräinen pahaolo ja katumus. Makustele uusia ajatuksiasi, ja aloita vaikka siitä ettet tuomitse kanssaihmisiäsi siitä että he elävät tavalla jonka sinäkin nyt ymmärrät olevan ok. Ymmärrä myös, että kaikki mikä on yleisesti ottaen sallittua ei välttämättä ole järkevää, ja ettei sinun tarvitse tehdä kaikkea mikä on sallittua. Myös laskuvarjolla hyppääminen ja koko vaatekaapin sisällön päivittäminen pinkiksi ovat sallittuja tekoja, mutta ei niitä pelkästään siksi kannata tehdä.

4. Ole ystävällinen ihmisille

Olet ateisti, ja se tekee sinusta ilman muuta fiksuimman ja rationaalisimman katsomuksen edustajan (kuten kaikki muutkin omasta mielestään ovat). Ymmärrä kuitenkin, että et luultavasti saa muita kiinnostumaan ateismista kertomalla miten fiksu olet. Ymmärrä, ettei enemmistö ihmisistä halua ajatella maailmankatsomusta, evoluutiota, abiogeneesiä tai kvanttifysiikan filosofiaa ollenkaan. En minäkään käsitä, miksi ihmiset ovat sellaisia, mutta näin kuitenkin on, eikä kumpikaan meistä mahda asialle paljoakaan. Opettele silti näkemään hyviä ja ihailtavia piirteitä kanssaihmisissäsi.  Luota siihen että Totuus osaa kyllä puhua omasta puolestaan kaikille jotka ovat valmiita kuuntelemaan. Muista että huolimatta erinomaisesta katsomuksestasi et ole luultavasti käsittänyt edes pientä sirua Totuudesta koskien elämää, maailmankaikkeutta tai edes M-teoriaa. Ole iloinen siitä minkä olet tajunnut, ja jatka multiversumin ihmettelyä avoimin mielin.
Ja muista, että ystävyyden kannalta olennaisin seikka ei ole se että ystävällä on oikeat metafyysiset käsitykset. Hyvä sydän on suunnattoman paljon tärkeämpää, eikä hyväsydämisiä ihmisiä maailmassa niin paljoa ole että tässä olisi varaa nirsoilla.

5. Relaa lisää

Ollaksesi ateisti sinun ei tarvitse lukea ateismin klassikoita (vaikka ne ovatkin ihan hyviä), liittyä vapaa-ajattelijoihin tai hallita evoluutioteoriaa keskimääräistä paremmin. Sinun ei edes tarvitse kertoa kenellekään ateismistasi jos et halua. Olet ateisti niin kauan kuin sinulla on sellainen mielipide ettei minkäänlaisia jumalia näyttäisi olevan olemassa. Sen pituinen se. Todella.

posted under , , | 2 Comments
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments