Kysy mitä vain, vastaukset osa 4: Maailmaa syleilevät

Minulle on jäänyt epäselväksi uskontosi. Olet polyteisti, joten uskotko persoonallisiin, näkyvää mailmaa hallitseviin voimiin.? Vai oletko sittenkin panteisti?

Yleensä luikertelen tällaisia kysymyksiä pakoon vastaamalla, että olen suomenuskoinen. Vuosien varrella olen oppinut uskonasioista lähinnä sen, että teologinen viisaus ei kuulu vahvuuksiini. Sitäpaitsi, suomenuskosta on vaikea puhua siksikin että "neutraalikin" uskonnollinen käsitteistömme on kristillis-monoteistisen ajattelun alimääräämää.


Esimerkiksi tästä alimääräämisestä kelpaa vaikka kysymyksesi siitä, uskonko persoonallisiin näkyvää maailmaa hallitseviin voimiin. Mikäs uskonnollinen suuntaus se onkaan joka ajattelee että jumalat ovat "persoonallisia näkyvää maailmaa hallitsevia (mutta siitä jollain tavalla erillisiä) voimia"? Olen nyt yrittänyt monta päivää miettiä, miten selittäisin napakasti ja selkeästi jumalakäsitykseni joka siis eroaa suuresti tuosta määritelmästä, mutta turhaan. Joudun tyytymään siis siihen että kerron, mihin en usko: minusta ei yhtään näytä siltä että jumalat olisivat näkyvästä maailmasta erillisiä, tai että He olisivat jonkinlaisia mystisiä voimia. Kuten metafysiikan jatkokursseilla oppii, "todellisuus" on myös niitä käsitteitä joihin ei kannata hirttäytymään ryhtyä. Sielulliseen luontoon en väitä edes uskovani, vaan totean että siinä ajatuksessa on mielestäni järkeä, kunnes toisin todistetaan. Kerjätäkseni verta nenästäni olen testannut ajatusta jo yhdessä ympäristöetiikan jatkotutkintotentissä, ja turkkilainen vierailijaprofessori antoi esseestäni parhaan arvosanan. Tulipa kuitenkin yritettyä.


Joten ehkä vastaan vain, että olen suomenuskoinen ei-monoteisti, kallellaan ainakin ateismiin, animismiin ja polyteismiin, ontologisilta asenteiltani joustava ja leppoisa universumin ihmettelijä. Päivittelen tarkennuksia, kun ja jos tästä viisastun. Itämerensuomalainen ajatusmaailma on minulle läheisin ja valaisevin apu uskonnollisten ilmiöiden ajattelemiseen, mutta olen huomannut myös muihin alkuperäisuskontoihin tutustumisen hyväksi ideaksi.


- Millaisena näet ihanteellisen tulevaisuuden Suomessa/Euroopassa/Lähi-Idässä? (Itseasiassa kolme kysymystä...)

Kuinka realistinen pitää olla? Sitä mietin pitkään vastauksia luonnostellessani ja saadessani tulokseksi kaikkia utopistisen ajattelun sävyjä. Lopulta päädyin vastaamaan yhden edistysaskeleen jonka haluaisin kullakin alueella tulevaisuudessa nähdä (ja joka ei ole mielestäni totaalisen todellisuuspakoinen). Ajatukseni suotavasta ympäristöasenteiden kehityssuunnasta, ihmisoikeustilanteesta ja siitä että kansallisvaltiot voisi ehkä korvata kaupunkivaltioilla, ovat jo jotenkuten tuttuja toisaalta.


Suomessa: Kansalaispalkkajärjestelmä ja paluu hyvinvointivaltion vahvistamiseen ovat listallani hyvin korkealla, ja uskon että menestyessään (en nyt sano pelkästään että toteutuessaan, sillä toteutua voi monella tavalla) ne ratkaisisivat monta yhteiskuntamme ongelmaa.


Euroopassa: Ehkäpä euroopanlaajuiseksi utopiaprojektiksi sopisi sitten yritys siirtyä finanssikapitalismista kohtuullisuusajatteluun ja uusien eurooppalaisten arvojen kehittäminen nykyisten hyvin kovien arvojen tilalle. Euroopan pitäisi myös olla eturintamassa globaalin eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävien avausten kehittämisessä. 

Lähi-Idässä: Se mitä olen Lähi-Idän tilanteeseen perehtynyt (eli loppujen lopuksi aika pintapuolisesti), kertoo että Lähi-Idän tilanne on tosi vaikea ja rauhankehitystä hankaloittaa se että alueella on samanaikaisesti useita päällekkäisiä konflikteja, ja lisäpainolastina pitkä konfliktien ja kostonkierteiden historia. Suurvaltojen öljyintressit monimutkaistavat tilannetta entisestään... Olennaisin asia on vaikein: saada ihmiset rakastamaan rauhaa yli kaiken, ei vain silloin kun tietyt korkeammat intressit on toteutettu. Niin että rauhan vuoksi ihmiset ja valtiot olisivat valmiit antamaan anteeksi hirmutekoja, luopumaan ymmärrettävästä kostonhimosta, esivanhempiensa elämäntyön jatkamisesta ja perinnöstä, jopa uhmaamaan jumaltensa verenhimoa. Tuolla alueella on paljon painavia syitä suureen vihanpitoon, mutta unelmieni Lähi-Idässä herättäisiin huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on sittenkin rauha. Silloin voitaisiin lähteä hitaasti ja vaivalloisesti tarpomaan kohti rauhaa.

posted under |

6 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Kiva idea tää, että saa kysyä mitä vaan ennen joulua! Kiitos sulle kaikista hienoista postauksista ja oikein ihanaa, rauhallista joulua!

Saara R kirjoitti...

Nyt onkin ollut vilkasta, jäi vielä pari postausta joulun jälkeenkin laitettavaksi.

Kiitos kiittämästä, ja oikein hyvää joulua sinullekin!

kaisumarjatta kirjoitti...

Olen lukenut kaikki ysymykset ja vastaukset. Olihan siinä paljonkin funtsittavaa. Itse pohdin tulevaisuutta ajatellen miten saataisiin päättäjät (usein rahaan liittyviä) muuttamaan elämäntapamme kertarysäyksellä, poistamalla öljyn, hiilen ja muiden ilmastonmuutosta lisääviä fossiilisia aineita ja sensijaan siirtyisimme nopeasti kautta maailman aurinkoenergian ja tuulienergian täyskäyttöön. Näin ehkä lapsenlapsieni tulevilla lapsillakin olisi elävä maapallo.
ja nyt toivotan hyvää tulevaa vuotta 2015. Kiitos mielenkiintoisista postauksista.

Saara R kirjoitti...

Eduskuntavaalit lähestyvät, jospa saisimme päättäjiksi viisasta väkeä.
Kestävässä kehityksessä paljon olisi apua siitäkin jos kulutus alkaisi kohtuullistua niin ettei energiaa tarvittaisi aina vain lisää.

Hyvää uutta vuotta sinullekin, Kaisumarjatta!

Korppi on oikeus kirjoitti...

Uskonnollinen suuntautumisesi vaikuttaa tarkentumattomalta. Määrittelet itseäsi tietyillä sanoilla, mutta et tunnusta mitään dogmeja. En nyt moiti sinua, kerron vain miltä kantasi minulle näyttää. Siksi haluaisin esittää pari lisäkysymystä.

Sanot olevasi ateisti. Mutta oletko materialisti? Uskotko esimerkiksi vapaaseen tahtoon, vai onko tietoisuutemme sidottu hiukkasten vuorovaikutukseen tavalla, jossa kaikki on algoritmia ja silkkaa ennaltamäärättyä reaktiota toisiin algoritmeihin. Ja jos uskot vapaaseen tahtoon, niin mihin se mielestäsi perustuu? Kvanttimaailma selittää ennustamattomnuuden, mutta sekin jäisi silkan satunnaisuuden tasolle, eikä jättäisi tilaa "valinnalle". Vai voisiko vapaa tahto olla sielu tai jokin muu selittämätön elementti, eli pohjimmiltaan mysteeri jota ei voi selittää.



Olisi pitänyt ilmaista tuo ihan toisella tavalla. Siis: Uskotko sellaisen mysteerin olemassaoloon, jota ei voi ja jota ei tulla selittämään millään keinolla, koska ihmiset ovat rajallisia. Oli kyseessä sitten tämän maailman tai tuonpuoleisen olemus (oli mokomaa sittten olemassakaan, tai oli se sitten yhtä maailman kanssa), uskotko että ne jäävät ihmisymmärryksen ulkopuolelle? Lyhyesti: uskotko myyttiin/mysteeriin? Koska llman noita uskonto muuttuu materialismiksi, jossa kaikki on pohjimmiltaan ihmisen järjellä selitettävissä tai ehkä jopa hallittavissa. Nihilistit taas uskovat, että kaikelle on selitys, mutta ne eivät aukea ihmiselle. Nihilistille maailma on lovecraftiaaninen painajainen, jossa mysteeri on yhtä kuin materia. Eli ei ole mitään mysyeeriä tai selittämätöntä, kaikki on tässä ja nyt. Ja jos onkin selittämätöntä, johtaa se päättymätömään regressioon, joka ei todella selitä mitään

Viittaat suomenuskoisuuteen alkuperäususkontona. Näin onkin, mutta onko mielekästä pitää Suomessakin yli tuhatvuotista kristinuskoa enää tuontitavarana? Mitä väliä siis, jos uskontokäsitteet ovat monoteistisen ajattelun alimääräämiä. Minusta se on vain luonnollista, koska kristinusko on sulautunut luontevaksi osaksi maamme traditiota. Sitä ei siis voi erottaa suomalaisuudesta ilman, että käsite menettäisi merkityksensä.

Saara R kirjoitti...

Vai että epäselvä? Hahaa, siinä olet kyllä harvinaisen oikeassa! Maailmankaikkeuden kummallisuudelle ja ymmärrykseni rajallisuudelle en kuitenkaan mahda mitään, joten näillä mennään kunnes ehkä viisastutaan.

Vapaan tahdon ongelmaa olen viimeksi pohtinut vuosia sitten metafysiikan syventävällä kurssilla. Tulin muistaakseni siihen tulokseen, etten voi muodostaa asiaan varmaa kantaa, mutta käytännössä on hyödyllistä olettaa että vapaa tahto on olemassa, muuten ajaudutaan helposti fatalismiin joka ei ole yhtään rakentavaa. Sen sijaan on yleensä hyödyllistä olettaa että meillä on vapaa tahto ja jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

En usko, että on olemassa asioita joita ei kannattaisi edes yrittää ymmärtää. Se että minä (tai kukaan tähän mennessä) ei ole jotakin ymmärtänyt ei oikeuta päättelemään ettei kukaan koskaan voisi sitä ymmärtää. Asioiden julistaminen "mysteereiksi" tai "selittämättömiksi" on vain älyllisen laiskuuden ja oman henkisen rajoittuneisuuden puolustus. Laiskuus puolestaan on pahe, ei perusteltu ontologinen argumentti (saman voi muuten sanoa dogmaattisuudesta. Miksi hirttäytyä dogmeihin, kun voisi tutkia, muuttaa mieltään ja viisastua?).Oman rajallisuuden tiedostaminen on siis parhaimmillaan kykyä myöntää erehtyväisyytensä, muuttaa mieltä ja olla valmis oppimaan uutta. Toisaalta ajattelemista, puhumattakaan fysiikan tapaisista tieteistä, voi oppia- tässä mielessä oman rajallisuuden haastaminen on siis kannattavaa.

Uskonnolliset elämykseni ja Näkymätön menevät ymmärrykseni yli. Erityisesti minua nyppii, että olen yhä pihalla kaikesta kiinnostavasta kuten jumalten perimmäisestä olemuksesta ja tuonpuoleisesta. Toisaalta, suomenuskon ja Näkymättömien ystävieni ansiosta olen ymmärtänyt paljon sellaista mitä muuten en olisi tullut ajatelleeksi, esimerkiksi tässä blogissakin käsittelemäni kauneuden viljelemisen tärkeyden, eräitä länsimaisen elämäntavan mädännäisyyden syvempiä puolia ja luonnon sielullisuuden. Koska muillekin tuntuu olleen näistä ajatuksista iloa ja hyötyä, olen ajatellut ottaa metafyysisesti rennosti ja todeta että kaikessa omituisuudessaankin Näkymätön on minulle ihan riittävän todellista. Voi olla, että kyse on vain subjektiivisesta maailmastani, tai voi olla että Todellisuus tosiaan on metafyysisen materialismin kuvaamaa maailmaa isompi. Siitä en osaa sanoa mitään, mutta toistaiseksi tässä on ollut muutakin ihmeteltävää. Kumma paikka tämä multiversumi!

Kristinusko on mielestäni tuontitavaraa siksi että se on pysynyt pystyssä ja uinut kulttuurin keskeiseksi osaksi pakon, opettamisen ja opin vahtimisen keinoin. Kun ote kansan ajatuksista kirpoaa, alkaa myös kristillisyys heiketä. Alkuperäisusko on aivan muuta: se pohjautuu todellisuuden muotoon näillä main. Se on suomalainen mielenmaisema, se mikä tulee ihmiseen luonnostaan kun hän täällä elää ja ihmettelee. On hyvin kuvaavaa, että moni kristittykin suomalainen sanoo etsivänsä pyhää luonnosta. Se on suomenuskoa. Kristinusko on kulttuurinen ja historiallinen meemi, se on olemassa vain ihmisten maailmassa ja korkeintaan koittaa kovasti sanella, millainen todellisuus on. Alkuperäisuskonnot ovat toisenlaisia: ne ilmenevät ihmisten maailmassa, mutta pyrkivät aina lähentämään ja harmonisoimaan sitä sellaisen Todellisuuden kanssa jota ei selitetä vaan joka koetaan. Ehkä kristinusko säilyy Suomessa niin kauan kuin täällä on etnisiä suomalaisia. Suomenusko kuitenkin säilyy täällä niin kauan kuin täällä on vuodenajat, metsät ja järvet ja pohjoiset tähdet. Kristinuskon valta-asema voisi päättyä teoriassa vaikka muslimien kansainvaellukseen. Mutta annapas ajan kulua, tuhannen tai parin vuoden kuluttua ne muslimitkin olisivat jo hyvää vauhtia suomenuskoistumassa...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments