Kohti rauhan aikaa

Marrasaikaa on jäljellä vielä muutama päivä. Siitä meillä sitten siirrytään odottamaan pesäpäiviä, rauhan aikaa. Koko joulukuu sopii hyvin rauhan ajaksi, vaikka Kulutusyhteiskunta tekeekin parhaansa masinoidakseen kiirettä, kulutushysteriaa ja riittämättömyyden tunnetta. Kannattaa kuunnella muita ääniä, hiljaisempia, jotka kuuluvat hyvin mitä kauemmaksi kaupungin keskustasta pääsee. Virkkalassa hiljaisuus alkaa jo kuulua. Silti, paradoksaalista sinänsä, rauhan juhliin valmistautuessa juuri rauhan löytäminen ja siitä kiinni pitäminen on usein kaikkein vaikeinta.

Jotta voisi ottaa pesäpäivät ihan rauhallisesti ja suuremmin stressaantumatta, on tietysti tehtävä hiukan etukäteisvalmisteluja. Tärkeintä on siis rauha ja rakkaus. Jos rauha ja rakkaus sitä edellyttävät, saa suursiivous kutistua vähän paremmaksi viikkosiivoukseksi ja tarjoilukin kohtuullistua. Jos pankkitilin saldo ahdistaa, voivat lahjasuunnitelmatkin pienentyä, varsinkin jos sillä välttää rahasta kinastelemisen. Sen sijaan rauhallista tunnelmaa edistävät asiat, kuten tunnelmamusiikin etsiminen, pirtin koristelu ja silitysten jakaminen perheenjäsenille pääsevät tärkeysjärjestyksen kärkeen. Ilman rauhaa ja myönteistä suhtautumista perheenjäsenten naamoihin eivät pesäpäivät voi koittaa, tuskin joulukaan. Sotku ei itsekseen lähde mihinkään, eivätkä kortitkaan, vaikka pysähtyisikin hetkeksi silittämään mukavan pupueläimen päätä. Niihin siis ehtii selvästi tarttua vasta hetken päästä.


Sitten on aika kiinnittää huomio ympäristöön ja aikatauluihin. Laittelen mielelläni jouluruuat etukäteen niin että pesäpäivinä voi pitää parikin päivää lomaa lämmittämistä isommasta ruuanlaitosta. Muutenkin kaikki mikä on mahdollista tehdä hyvissä ajoin kannattaa myös tehdä hyvissä ajoin. Tai jättää tekemättä. Pääasia että elämä alkaa hiljalleen laskeutua kiireestä rauhaan päin. Kotia laitellessa ja leipomuksia miettiessä on syytä varoa erityisen tarkasti kaikkia suoritus- ja kilpavarusteluajatuksia sekä perinteitä joista on enemmän stressiä kuin iloa. Mainosten koreat kartanojuhlatkin voi jättää rauhassa niille joilla kartano on. Lähiökaksiojoulussa ei ole mitään vikaa, jos vain rauhaa ja rakkautta riittää.Sosiaalisessa mediassa kannattaa varoa kilpavarustelun ja riittämättömyyden tunteita aiheuttavaa väkeä tavallistakin huolellisemmin. Rauhallinen, valoisa mieli riittää yllättävän pitkälle, paljon pidemmälle kuin stressikiukkupaniikilla pystytetty komea joulukulissi. 

Maailman mittakaavassa se jonka kotona on rauha on tänäkin vuonna rikas. Kotimaankin mittakaavassa, se jonka elämässä on rauhaa ja lämpöä.

posted under , |

3 kommenttia:

loistoluoto kirjoitti...

Joulumeininkiä saisi kohtuullistaa aika reippaasti! Mietin sitä osallistuessani antamaan lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Uskon, että monissa perheissä joulufiilis tulisi vähemmällä stressillä ja puurtamisella, mikäli ympäristökin olisi vähän "sallivampi". Nyt niin mainosten kuin sosiaalisen mediankin luomat "unelmakuvat" joulusta ovat sen verran tujua tavaraa, että monella nousee suorituspaineet valtavaksi, ihan turhaan. Kun sen joulun voisi luoda aika paljon pienemmilläkin jutuilla... Minulle voimakkaimpia joulumuistoja ovat sauna, kynttilät, lukeminen, joulutervehdysten vieminen naapureille, radion joululaulut, ja perinteinen tuhannen palan palapelin rakentaminen äidin kanssa joulun pyhinä. Ei kovin kalliita tai työläitä juttuja, mutta arjesta poikkeavia.

Kuule, tuleeko tänä vuonna "kysy mitä vaan" -teemaa? Niitä kysymyksiä olisi tässä jo odottamassa, ainakin pari :)

Saara R kirjoitti...

Suorituspaineet tuntuvat tehokkaasti levinneen joulunviettoonkin. Hyvä ei riitä, pitää olla täydellistä ja ainakin yhtä hienoa kuin tutuilla.

Pesäpäivien viettämisessä on se hyvä puoli, että kilpailla voi vain siinä kuka ottaa rennoimmin.

Mama Elf kirjoitti...

Just näin. Meillekin onneksi joulu juurikin merkitsee pesäpäiviä ja emme suorita mitään ihmeempiä kilpavarusteluja tai hurjaa määrää ruuanllaittoa. Lapsikin on ihan tyytyväinen kohtuulliseen määrään lahjoja (lähinnä kirjoja ja filmejä) ja pesäilyyn. Itse olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että enää ei ole "joulustressiä", jota joskus oli.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments