Laulu rakkaudelle ja perheonnelle

Olen niin iloinen siitä että pääsen kirjoittamaan tätä postausta joka on marrasajan, ja ehkä koko vuodenkin positiivisin. Vastoinkäymisten ja monenlaisen vänkäyksen jälkeen eduskunta on äänestänyt selvin luvuin tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta. Kansalaisaloite on näyttänyt olevansa todellinen vaikutusmahdollisuus. Rakkaus, tasa-arvo ja sekulaari yhteiskunta ovat voittaneet tärkeän erän kamppailussa edistyksen puolesta. Ja se on voitettu vain hyvällä, vain demokratialla, vain aktiivisella kansalaistoiminnalla. 

” Aatteelliselle vasemmistolaiselle kannan muodostaminen tasa-arvoiseen avioliittolakiin on ollut helppoa. Ei asiaa ole tarvinnut oikeastaan pohdiskella, se on itsestäänselvyys. Vasemmisto puolustaa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja edistystä,” totesi Paavo Arhinmäki Kansan Uutisten kolumnissaan. Tähän voin vain lisätä, että olen iloinen kuulumisestani sellaiseen puolueeseen joka äänesti yksimielisesti tasa-arvoisen avioliiton puolesta. Vihreät, Vasemmistoliitto ja jälkimmäisestä irtautunut Vasen ryhmä tekivät näin. Useimmissa puolueissa äänet jakautuivat, Kristilliset äänestivät yhtenä rintamana lakia vastaan. Vaikka olen iloinen Vasemmiston yksimielisyydestä, suurimmat respektit lähtevät minulta Perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvoselle joka äänesti lain puolesta vastoin puolueensa kantaa ja Soinin erittäin jyrkkää painostusta. Siinä missä useimmat puolueet käsittelivät äänestystä ns. omantunnon kysymyksenä, Soini ajoi Perussuomalaisissa tiukkaa puoluekuria (mikä, mielenkiintoista sinänsä, on yksi niistä ilmiöistä joita vastaan Perussuomalaisten piti protestoida...)

Äänestys on tietysti suurin voitto niille perheille joiden elämään avioitumismahdollisuus konkreettisesti vaikuttaa. Lähes yhtä suuri voitto se on koko yhteiskunnalle jossa tasa-arvo ja yhtäläiset ihmisoikeudet ovat ottaneet ison askelen eteenpäin. Lakimuutos on myös askel avioliiton maallistumisen tiellä (jos keskustelussa on jotain selväksi tullut, niin se että siviiliavioliiton olemassaolo on vielä mennyt kokonaiselta kansanosalta komeasti ohi). Tämä on hyvä asia kaikille ei-kristillisessä avioliitossa eläville. On hienoa, että avioinstituution keskiöön nousevat rakkaus ja halu ottaa kumppanista vastuuta, ei se mitä itse kunkin jalkovälistä löytyy, eikä se mitkä lisääntymisaikeet ovat. Eetikkona olen myös iloinen siitä että yhteiskuntamme sekopäiset rakkaudenrajoittamistalkoot alkavat lähestyä loppuaan. Olen iloinen myös siitä että avioliittoinstituutio lähestyy homoparien adoptio-oikeuden kautta reaalimaailmaa. Todellisuudessa homo-ja lesboperheillä on lapsia jo nyt. Todellisuudessa epätasa-arvoisesta oikeustilasta on ollut haittaa etenkin sateenkaariperheiden lapsille. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että todellisuudessa moni lapsi voi heteroperheessä niin huonosti jo nyt ettei vanhempien heteroudesta ole heille mitään iloa. 


Hyvä asia on myös se, että Suomessakaan avioliittoinstituutio ei ole muinaisjäännös vaan instituutio joka pystyy muuttumaan –etten peräti sanoisi kehittymään – sitä myötä kun maailma ja käsityksemme siitä mikä on oikein, muuttuvat. Avioliiton merkityksellisyydelle tämä tietää vain parempia aikoja:  nyt kun tämä jalkoväliasia on saatu todettua merkityksettömäksi, voidaan ehkä vihdoin alkaa puhumaan rakkaudesta, vastuusta, arjen, myötä- ja vastamäkien jakamisesta, voimavaroista ynnä muista hieman olennaisemmista asioista. Perheonni ei ole hetero- eikä seksikysymys, vaan perheiden hyvinvointi riippuu pohjimmiltaan aivan muista asioista. Viime päivinä uutisissa on puhuttu paljon muun muassa siitä miten lastensuojelun tarve on moninkertaistunut sen jälkeen kun kunnat käytännössä lakkauttivat lapsiperheiden kotiavun laman myötä.

Ja eräs tärkeimmistä asioista on rakkaus. On korkea aika ryhtyä tekemään muuttoa yhteiskuntaan jossa kaikki syvä rakkaus ja sitoutunut perhe-elämä ovat tasa-arvoisia myös lain edessä. Jossa sitoutuneita parisuhteita ei jaeta A-luokan ja B-luokan liittoihin epäolennaisuuksien perusteella vaan jossa kaikki vastuunottohaluinen rakkaus on arvossaan.

Sen kunniaksi, laulu rakkaudelle! Ja isot onnittelut kaikille tutuille ja lukijoille joille ovi avioliittoon pian avautuu!

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments