L-sana

Tämän syksyn merkittävin talousuutinen taitaa olla taantuman vaihtuminen lamaksi ihan virallisissakin yhteyksissä. Kokoomuslaisen optimismin vuosina tässä on vähän kestänyt, ovathan talousluvut näyttäneet taantumaa jo tuolta vuoden 2008 tienoilta asti. Mutta nyt se lama siis on täällä. 

Downshiftaajien päitä on tietysti vaadittu pölkylle jo, olkoonkin etteivät lamantorjunta ja downshiftaus ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita. Eilisen Hesarin upliftaus-jutussa downshiftaajia ripitettiin perinteiseen tapaan myös työn vieroksumisesta. Mielenkiintoista oli, että ylitöitä paiskimaan piiskattiin taas pelolla. Eikä vain pelolla elintason laskusta vaan siitä että yhden keski-ikäisen työssäkäyvän pitää tulevaisuudessa pystyä elättämään sekä vanhoja vanhempiaan että aikuisia lapsiaan. Voin siis alkaa odottamaan, milloin arvon ekonomistit huomaavat että kapitalistinen järjestelmä on rikki sillä tavalla ettei sitä enää korjata yksilöiden reipastumisella. Jos globalisaatio ja automatisaatio syövät työpaikkojamme niin että työnantajilla on varaa hyljeksiä kaikkia paitsi urakeskeisimpiä ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan yli-ihmismäisimpiä raatajia (ja pysyväisluontoisesta suurtyöttömyydestä aiheutuu kerrannaisvaikutuksena lisää elintason laskua), voisi kuvitella ettei järkevintä ole pyrkiä varmistamaan oma selustansa kilpailemalla yhä kovempaa yhä pienemmistä murusista vaan aktivoitua poliittisesti ja alkaa miettimään, miten yhä huonommin toimivan järjestelmän saisi korjattua. Keskustelun lopettaminen "kommunismia kokeiltiin jo"- vaihtoehdottomuuteen on päivä päivältä typerämpi heitto.

Työlle on tarvetta tulevaisuudessakin. "Tarpeellinen työ" kuitenkin eroaa "työstä josta maksetaan". Tarkemmin ajatellen, onhan se esimerkiksi ihan hullu tilanne että Ylijumala Taloudella on varaa panostaa citymaastureiden kehittämiseen ja markkinointiin samaan aikaan kun ebolan torjuntaan sen lähtömaissa ei tahdo liietä millään varoja, ajankohtaisen esimerkin mainitakseni. Paitsi että talousjärjestelmän kyky tuottaa lisääntyvää vaurautta ja allokoida ihmiskunnan työresurssia hyvinvointia lisäävällä tavalla näyttää kyseenalaiselta, on myös tullut selväksi sen kyvyttömyys puuttua tehokkaasti ihmiskunnan selviytymistä vakavasti uhkaaviin tekijöihin kuten saastumiseen ja ilmastonmuutokseen. Mutta, mikäli Hesarin juttua on uskominen, tällaisia ei pitäisi edes joutaa ajattelemaan vaan roikkua oravanpyörässä yhä kouristuksenomaisemmalla otteella. Minäkin voin tässä kirjoitella hyvällä omallatunnolla vain siksi että panokseni sekä kansantalouden että ihmiskunnan hyväksi sattuu sisältämään etupäässä ajattelemista...

Kuluneena vuonna meillä on kuitenkin vietetty suoranaista kulutusjuhlaa. Kotiportin sisäpuolella lama on näkynyt Talousvastaavan tarkkoihin silmiin peruselämisen kallistumisena, sekä tietysti siinä että isot yt-neuvottelut ovat tuoneet jännityselementin meidänkin syksyymme ja muistuttaneet siitä että vaikka tilanteemme on tällä hetkellä hyvä, se voi muuttua. Se on näkynyt sijoituskäyttäytymisessä. Emme ole nähneet hyväksi makuuttaa rahoja. Kiinnostavia sijoituskohteitakin on löytynyt: hyväntekeväisyys, edulliset polttopuut varastoon, neulelangat, omenapuut, remontointi, velkojen maksu, henkinen pääoma. Tuotoksi on luvassa hyvinvointia jonka kasvu ei täysin riipu tulotason jatkuvasta noususta myrskyisässä taloudessa. Täysi omavaraisuus on downshiftaajallekin tukevaa utopiaa, tietenkin, mutta jokainen askel itsellisyyden suuntaan on edistystä silti. Varallisuuden kasvattaminen pelon motivoimana ei ole hyveellisistä motiiveista nousevaa toimintaa. Voi olla parempi tehdä kaikkea sellaista mikä inhottaa oravanpyörän asukkeja.

posted under , , , |

2 kommenttia:

Korppi on oikeus kirjoitti...

Yhä vähemmän avoimia työpaikkoja, yhä enemmän työttömiä ja silti työttömyys on ilmeisesti oma vika. Missä on eläkepommi ja kaikki vapautuvat paikat? Taisi jäädä puheeksi.

Eläkeikä korkeammalle ja työehdot pois, siihen sitä pikku hiljaa ollaan ujuttamassa. Työttömille nälkäpalkalla teetettyjä orjatöitä.

Hyvinvointiyhteiskunta oli uni, josta herättiin. Nyt mennään päin helvettiä.

Saara R kirjoitti...

Ihan samaa olen ihmetellyt. Massairtisanomisista on tullut arkiuutisia, mutta silti työttömyyspolitiikka vain lähtee siitä että pohjimmiltaan vika on yksilöissä.

Eläkepommi taisi huveta siihen ettei eläköityvien tilalle ole tarvinnutkaan palkata uusia työntekijöitä. Nyt kai sitten odotetaan sitä kestävyysvajetta? Sitten 20 vuoden päästä on työvoimapula, kyllä varmasti on...

Kiinalaiset työehdot ovat tulossa meille hyvää vauhtia. Vaihtoehtona olisi kansalaispalkka joka yksinkertaistaisi byrokratiaa, tekisi pientenkin työkeikkiojen vastaanottamisesta kannattavaa ja vahvistaisi työntekijän asemaa nöyryyttäviä työehtoja vastaan. Mutta sitä ei voi ajatellakaan, koska sittenhän köyhiä tosiaan olisi vaikeampi kyykyttää...

Ehkä eniten ärsyttää kuitenkin se, että taustalla on paitsi globaalikapitalismin yskimistä, myös kotimaisin voimin tehtyjä poliittisia päätöksiä. Nousukaudella ei alettu paikkaamaan 90-luvun lamassa tehtyjä leikkauksia, vaan valittiin parhaiten toimeentulevan kansanosan tulojen maksimoiminen. Nyt on sitten lapsilla koulussa merkkikamat, mutta opetuksesta tingitään eikä tilaakaan tahdo olla.

Ei hyvältä näytä, mutta se ei ole tietenkään hyvä syy luopua hyvinvointivaltiomallin puolustamisesta...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments