Argumentum ad trauma

Argumentum ad trauma (nimitys itse keksimäni) on jännittävä lähteen myrkyttäminen- ad hominemin muoto. Hyvän esimerkin siitä löytää vaikkapa tästä Melissa Mäntylän seksipositiivisia näkemyksiä ruotinutta lehtijuttua käsitelleestä postauksesta. Postauksessa kerrotaan, miten toimittaja alkoi kyselemään Mäntylän lapsuudesta ja henkilöhistoriasta ja yritti sitten selittää tämän mielipiteitä ja käyttäytymistä näillä seikoilla. Siitä eteenpäin Mäntylän mielipiteiden järkiperäinen punninta jäikin vähemmälle ja asian sijasta ihmettelyn kohteeksi nousi hänen henkilönsä.

Ihminen jolla on traumoja (tai pikemminkin, ihminen jonka traumat ovat tiedossa), on teoriassa yhtä hyvä kuin muutkin. Useimpien ihmisten moraalitaju kertonee, että jos tiedämme jonkun joutuneen kokeneen pysyviä traumoja aiheuttaneita koettelemuksia, meidän on kiitettävää olla myötätuntoisia, ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä. Edelleen, kuvittelisin arkijärjen kertovan senkin etteivät traumat väistämättä vähennä kokijansa järkeä, havaintokykyä tai kykyä johdonmukaiseen ajatteluun. Argumentum ad trauma paljastaa, että käytännössä näin ei useinkaan ole, onhan sen perusidea lyödyn lyöminen. Tietoa koettelemuksesta käytetään ihmisen mielipiteen mitätöimiseen. Trauma selittää, miksi ihminen on sellainen kuin on vaikka hän (kuten Melissa Mäntylä po. lehtijutussa) perustelisi näkemyksiään tutkimustiedolla ja argumentoisi aivan järkevästi. Päätellään, että jos traumaa ei olisi, Tuo olisi yhtä normaali kuin Minä. Ihminen jonka trauma on nostettu reposteltavaksi, ei siis voi sanoa mitään järkevää ja hänen argumenttinsa voi ohittaa. Kun sillä on taustallaan Sellaista. Minulla on varaa arvostella vain siksi että olen toistaiseksi säästynyt traumaattisilta kokemuksilla. Trauma myrkyttää lähteensä.

Oma ymmärtämättömyyden lajinsa on olettaa toisille traumoja. Kas näin: isoäitisi kuoli, joten sinun täytyy olla murheenmurtama. Koitat vaan näytellä urheaa, mutta kyllä minä tiedän miltä sinusta oikeasti tuntuu. Tällainen ihminen ei ole aivan käsittänyt yksilöllisyyttä ja elämien erilaisuutta, kuten sitä että tosiasiassa lähisukulainenkin voi olla etäinen ihminen johon ei ole vahvaa tunnesidettä. Ehkä ero parisuhteesta on helpotus jonka jälkeen kaipaisi pikemminkin onnitteluita ja osaa ottavat lähimmäiset lähinnä ärsyttävät. Ehkä vakava sairastuminen osoittautuukin kipeästi kaivatuksi tilanteeksi pysähtyä ja parantaa elämän suuntaa. Sama tietysti toimii toisinkin päin: jos traumaattinen kokemus ei ole tarpeeksi dramaattinen, traumaakaan ei voi olla. Klassinen esimerkki tästä ovat "lemmikin kuolemaa ei voi oikeasti surra"- tyypit. Tapahtumat ovat kuitenkin kokemuksellisia, ja siksi niiden leimaaminen suoralta kädeltä on ihmisen lokeroimista joka voi mennä hyvinkin pahasti pieleen. Tunteet ja traumat suuntaan jos toiseenkaan eivät ole saneltavissa, vaikka toki on arkista käyttäytyä ikään kuin ne olisivat. Asiaan kuuluu oleellisesti, että kun joku käyttäytyy oletusten vastaisesti, hänen käytöksensä joko mitätöidään ("se vain näyttelee urheaa") tai hänet leimataan moraalittomaksi. Mitään vaihtoehtoisia selityksiä havaitulle käytökselle ei vaivauduta miettimään, puhumattakaan siitä oivalluksesta ettei olettaja ehkä tiedä asiasta kaikkea olennaista. Ilmassa leijuvat väärät yleistykset ja hätäiset johtopäätökset, sekä tietysti se harhaluulo että moraalin keskeinen tehtävä on toimia tunteiden poliisina. 

Argumentum ad trauma on portti monenlaiseen typeryyteen, alkaen sen unohtamisesta että traumatisoivat elämänkokemukset ovat paitsi kamalia, myös avartavia. Usein traumoilla vähättely on vain merkki siitä että virhepäätelmiä on luvassa lisääkin, yleensä keittiöpsykologisoivaa lajia. Todellisuudessa ihmisen reaktioita ylitulkitseva ja moralisoiva onnistuu esittelemään lähinnä oman kuuppansa onttoutta ja maailmankuvansa pienuutta. Erilaiset ihmiset on pakko tunkea lokeroihinsa, vaikka virhepäätelmien voimalla. Entä mitä väliä on sillä millainen kokemus on näkökulman tai ajatuksen takana, niin kauan kuin ajatuksessa on järkeä? Ei yhtään mitään, tietenkään. Järkevän argumentin tunnistamiseksi ei tarvitse tietää mitään puhujan traumahistoriasta. Riittää kun koettelee sitä argumenttia.


posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments