'Ole Laniakea

Ohhoh ku tää maailma on suur,
Vihti ja Lohja,
Karjaa ja Pohja
ja viäl jotaa siäl takaanki

-lohjalainen sananlasku-

On tärkeää tietää paikkansa maailmankaikkeudessa. Onneksi asiaa myös tutkitaan, ja tutkimus tuottaa tulosta. Lohjan Virkkala sijaitsee Suomessa, Planeetta Maassa, Orionin kannuksessa, Paikallisessa Ryhmässä, Neitsyen superjoukossa. Ja uusimman tiedon mukaan Neitsyen superjoukko on vain pieni osa Laniakeaa. Se on yli sadantuhannen galaksin keskittymä jonka halkaisija on noin 500 miljoonaa valovuotta. Alueen rajat määrittää gravitaatio: Laniakean ulkopuolella samanlaista gravitaation vaikutusta ei näy. 

Tähdet näyttävät jakautuvan yötaivaalle tasaisen sattumanvaraisesti, mutta todella suuressa mittakaavassa maailmankaikkeuden rakenne muistuttaa pikemminkin saippuavaahtoa. Galaksit ovat keskittyneet superjoukoiksi ja materiasta rikkaiden galaksimuurien välillä on valtavia tyhjyyksiä. Syystaivaalla myöhäissyksyn ja talven pimeinä öinä loistava Linnunrata ei enää näytä meille tähtirikkaita alueita Linnunradan keskuksessa, vaan käännymme katsomaan keskustasta poispäin, kohti Ulompaa haaraa ja –ainakin mielessämme- galaksienvälistä avaruutta. 

Laniakea tarkoittaa havaijin kielellä ”loputonta taivasta”. R. Brent Tullyn johtama kansainvälinen tutkimusryhmä havaitsi Laniakean Havaijin yliopistossa Honolulussa. Nimeä ehdotti saman yliopiston havaijin kielen professori Nawa'a Napoleon, muinaisten tähtien avulla suunnistaneiden havaijilaisten merenkävijöiden kunniaksi.

Olen jälleen keksinyt uuden vastauksen kysymykseen ”No kuinka suuri universumi oikein on?” Niin suuri että Laniakeaa, loputonta taivasta, on järkevää ajatella jälleen yhtenä määreenä kodille. Universumi on niin suuri että Laniakeakin on ”täällä” eikä vain ”tuolla jossain”. Se ympäröi meitä, me liikumme huomaamattamme sen rytmissä kohti Suureksi Attraktoriksi nimettyä painovoima-aluetta joukon keskivaiheilla, Vesikäärmeen-Kentaurin superjoukossa. Laniakean ulkopuolelle jää vielä paljon, toisia loputtomia taivaita galakseineen sekä tyhjyyksiä joiden yllä galaksimuurit ovat kuin saippuakuplan pintoja. Nyt julkaistussa tutkimuksessa selviteltiin etenkin Laniakean rajoja lähinaapuriin, Perseuksen-Kalojen hyperjoukkoon nähden. Laniakea ulottuu käsittämättömän kauas, kymmenien tuhansien galaksien päähän, mutta silti se on myös täällä. Niin suuri on maailma. Jos minulla olisi avaruusalus, sellainen kuin Stargate Universen Destiny joka matkaa galaksien välillä siinä missä perusalukset tähtien välillä, voisin matkustaa sillä Laniakean toiseen päähän ja kurkistaa gravitaatiorajan takana aukeavaan avaruuteen. Maailmankaikkeudessa se olisi kuin seisoisi kotiportilla ja katsoisi pihatielle. Edempänä kaikki yhä odottaisi: Lohja, Vihti, Helsinki, Eurooppa, Havaiji, maailma.

Tämä on paras lääkkeeni taikauskoa ja änkyräuskonnollisuutta vastaan: tarvitsee vain katsoa ylös, ja haluta katsoa tarkemmin. Silloin on mahdollista nähdä kaikki se minkä tiede kertoo olevan olemassa. Silloin näkee, ettei  Maa-planeetta pinnallaan hääräävine kädellisineen ole kovin iso juttu. Moni viisas tieteentekijä ajattelee, että lähimmät tähdetkin ovat meille liian kaukana.  Mutta mikä matka sekään on Laniakean ulapoilla? Niin suuri on fysikaalinen maailmamme ja aika-avaruus jossa saamme vierailla hetken. Ihmisen pienessä mielikuvituksessaan punomien tarujen ihmeet kalpenevat jälleen Todellisuuden rinnalla.

Nature Video esittää vielä saman kuvina. Zarozhdenie puolestaan on muuten vain maailmankaikkeuden ihmettelyyn sopivaa taustamusiikkia.


0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments