Lehtikeleillä

Oletteko huomanneet, että tänä vuonna ruska on aivan erityisen hieno? Eipä ole tarvinnut lenkkeilymotivaatiota sen kauempaa etsiä. Heti kun pistää nenän ovesta ulos, tulee oikein kiire karata sinne nauttimaan syksyn sydämestä. Sateen tuoksusta jonka seassa alkaa leijalla jo savun tuoksua kun lämmityskausi on jo aluillaan. Pilvien läpi siivilöityvästä valosta ja syksyn värikkäimmistä hetkistä. On nähtävä viimeiset hanhet ja myöhäiset ruusut, avarien peltojen yli vyöryvät pilvimassat ja puut jotka näyttävät nyt erilaisilta joka päivä. Jos pilvien takana piilottelevaa tähtitaivasta pääsisi kunnolla havaitsemaan, huomaisi että Kesäkolmio jo vaihtunut syksyn tähtiin. 

Marrasaika on jo kulman takana, ja sitä varten on tankattava valoa ja väriä niin kauan kun niitä riittää. Viimeiset pihatyötkin pitäisi saada tehdyksi jossakin välissä, mutta lenkkejä ei voi nyt millään vaihtaa edes puutarhassa reippailemiseen. Jotenkin pitää vain ehtiä kaikki, ja tietysti lopulta ehditäänkin, aivan niin kuin edellisvuosinakin. Kun vuodenajat ovat niin lähellä kuin ne täällä ovat, ne alkavat vähitellen rakentamaan elämään turvallisia puitteita. Yhtäkkiä huomaa, ettei eläkään enää tätä päivää, vaan eksistoi jollain tapaa yhtaikaa niin menneisyyden jäljissä, nykyhetken ainutlaatuisuudessa kuin tulevaisuuden aavistuksissakin. Ensimmäinen talitiaisenpää on jo nähty kurkistelemassa keittiöön ikkunankarmin yli. Sitä kiinnosti tietää, että eikös meillä jo juhlittu kekriä kertaalleen ja aloitettu sen myötä lintulautakausi. "Juu, mutta ihan oman terveytenne takia saatte vielä odottaa tovin.", vastaan sille. Tämäkin keskustelu on käyty jo viime vuonna, ja sitä edellisenä. Se kuuluu tähän hetkeen, ja samalla kaikkiin tällaisiin hetkiin.

On mukavaa elää kalenterin ohella vuodenaikojen saneleman rytmin mukaan, tietäen tarkalleen mitä milloinkin pitää tehdä. Olo on kätevä ja pätevä. Kalenterin aika on ankaran lineaarista. Viikonpäivät ja kuukaudet muka toistuvat, mutta todellisuudessa kalenterissa aika vain marssii eteenpäin panssarivaunun päättäväisyydellä. Tapahtumat merkitään ylös, ne tulevat ja jäävät lopulta menneisyyteen. Kaukaisempi tulevaisuus on aina tyhjä, epävarmuuden täyttämä, vaikka kaikenlaista aina olettaisikin. Kalenteri onkin Ulkomaailman lähettiläs, sillä kotosalla ei ole niin. Lineaarisen ajan käsite ei tahdo soveltua kuvaamaan sitä miten jutellaan talitiaisen kanssa, samalla kun muistellaan edellisvuosien kohtaamisia ja aavistellaan tulevien vuosien kurkistelijoita.

Täällä eletään siis syksyn sydäntä. Mietitään joululahjoja, viimeistellään syystöitä, aloitellaan puulämmityskautta, tehdään omenasosetta ja kokkaillaan syksyisiä ruokia. Sellainen on elämän rytmi niin kauan kuin täällä elellään, sanoi kalenteri mitä tahansa. Kalenteriin merkityssä elämässä on uutuuksia, ihmeteltävää ja suoranaisia haasteitakin, ja sen lopussa on aina tyhjää tai vähintään suunnitelmien muuttumisen riski, mutta kotielämässä on selvät sävelet myös sille miten tulevaisuus muotoutuu. Sydänsyksyllä on omat puuhansa ja tapansa. Kaikilla vuodenajoilla on, vaihtelu yhdistyy miellyttävällä tavalla toistuvuuden tuomaan turvallisuuteen. Vuodenaikojen rytmi pysyy. 

Ilmastonmuutos vaikuttaa vuodenaikojen marssiin, mutta sekään ei riitä rikkomaan kaikkea. Oma paikkani vierailijana ja Maailmankaikkeuden tilapäisasukkaana tuntuu kelvolliselta kun ajattelee, että vuodenajat muovaavat kaukaisessa tulevaisuudessakin kaikkien niiden elämää jotka niiden lähelle uskaltautuvat kotinsa tekemään. Vaikka he näyttäisivät miten vierailta, se on vain pintaa. Minä voin olla lyhytaikainen ilmiö, mutta vuodenkierron muovaama mielenmaisema kestää. Etääntyessään vuodenkierrosta kaupunkiin, lämmitettyihin kauppakeskuksiin ja ympärivuotisesti saatavilla olevien tuontiviinirypäleiden äärelle nykyaikainen ihminen on myös luopunut paljosta ja joutunut sopeutumaan uudenlaisiin ahdistuksen lähteisiin. Olen onnellinen ajatellessani, että olen hitaasti kulkemassa toiseen suuntaan. Sillä tiellä olen jo saanut löytää paljon sellaista mitä en aina ole edes ymmärtänyt hukanneeni. 

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments