Päivän lista: Asioita joita ei tarvitse hävetä

1. Ulkonäkö

Yleensä listani eivät ole tärkeysjärjestyksessä, mutta tämä on nyt kärjessä yleisyytensä takia. Suuri osa ihmisistä häpeää jotakin ulkonäössään. Seuraukset ovat usein rampauttavat ja jopa terveydelle haitalliset. Mutta mitä sitten vaikka olisi täynnä valtavia epämuodostumia- oikeuttaako se muka muut kohtelemaan huonosti, haukkumaan ja syrjimään? Ei tietenkään. Onko vain kauneimmilla meistä oikeus nauttia elämästä, tehdä kivoja asioita, unelmoida ja kokea rakkautta? Ei tietenkään. Mikä tärkeintä: olemmeko itse saaneet valita ulkonäkömme? Emme, vaikka miten kärkkäästi huomauteltaisiin että mitkä tahansa ”viat” voi nykyään korjata. Ehkä voi, mutta jos ei halua niin ei tarvitse. Niitä ei edes tarvitsisi laskea. Terve itseluottamus ja viihtyminen omassa kehossa ovat tärkeitä kauneuden lajeja joille peilin edessä suremisesta on vain haittaa.

Sama sarjakuvana

2. Menneisyyden mokat

Tehdyistä tyhmyyksistä on hyvä ottaa opikseen ja niiden seurausten kanssa on elettävä, mutta häpeään ei silti tarvitse jäädä vellomaan. Toisinaan häpeäntunne on sitä paitsi merkki siitä että viisastumista on tapahtunut. ”En tosiaankaan tekisi sitä enää” ei ole syy hävetä vaan olla tyytyväinen siitä että henkinen kehitys on edistynyt. Emme ole vastuussa niistä olosuhteista mistä aloitamme, vain siitä että yritämme eteenpäin. Tämä pätee myös ajatukseen siitä että epäonnistuminen olisi syy suureen häpeään. Se ajatus tuntuu olevan imaistu suoraan kulttuurisesta ilmapiiristä. Tosiasiassa menestyjien hehkutus edellyttää sitä että kaikki eivät voita. Joidenkin on oltava häviäjiä.
Häpeä tekee ihmisestä helposti menneisyytensä vangin. Kuitenkin tulevaisuus on ainoa suunta johon voimme edetä.

3.Inhimillisyys ja muut pysyvät ominaisuudet

Esimerkiksi: avun tarve, fyysiset tai psyykkiset sairaudet seurauksineen, ikä seurauksineen, perhetausta…sitä että on sellainen kuin on, ei tarvitse hävetä. Itseään voi kehittää, mutta halu kehittyä ei edellytä nykytilanteen häpeämistä. Itsensä hyväksyminen auttaa sietämään myös muiden omituisuuksia. Jos on ymmärtänyt sen että ihmiset ovat luonnostaan erilaisia, miksi surra sitä ettei itse sovi johonkin ahtaaseen muottiin?

4.Myötähäpeä

Myötähäpeä on armollisuuden vastakohta ja pohjimmiltaan vain kaunisteleva nimitys ylemmyydentuntoiselle ivallisuudelle. Ihmiset käyttäytyvät nolostuttavasti yleensä siksi etteivät muuta osaa tai paremmasta tiedä. Myötähäpeälle on olemassa hyveellisiä vaihtoehtoja: armollisuus, suvaitsevaisuus, myötätunto ja ystävällisyys, noin muutaman mainitakseni. Sitä paitsi, olen huomannut että myötähäpeääkin tunnetaan usein toisarvoisista asioista. Harva tuntee myötähäpeää vakavan rikoksen tehneestä tai elämänsä perusteellisesti sotkeneesta, vaan yleensä tunne on varattu tyylittömille, sosiaalisesti kömpelöille ja köyhemmille. Aika koulukiusaajameininkiä, eikö totta?

5.Hyvään pyrkiminen

Toisinaan jopa hyvään pyrkiminen voi hävettää, esimerkiksi silloin kun on yksin aivan eri tavalla ajattelevien keskellä, tai silloin kun hyvän tekeminen edellyttää muunlaista erottumista. Ihminen on laumaeläin, mutta valitettavasti lauman viisaus ei aina ole eettistä erinomaisuutta. Tähän ei ole muuta lääkettä kuin koittaa miettiä, mistä epäröinti ja häpeily johtuu, ja jos syynä ovat sosiaaliset paineet, pitää pää kylmänä ja hyväksyä se että hyvään pyrkiminenkin voi toisinaan johtaa siihen että on vähän erilainen.

6.Taipumus hävetä asioita joiden tietää olevan turhia

Liiallinen häpeily ei ole erityisen terveellistä, mutta sekin on normaalia ja inhimillistä. Itselleen on tietysti hyvä puhua järkeä, mutta kiltisti. Kyky tuntea häpeää on pohjimmiltaan myönteinen merkki herkkyydestä. Häpeämätön ihminen herättää kielteisiä mielikuvia hyvästä syystä: häneltä puuttuu sosiaalinen herkkyys. Paatunut on vielä pahempi- hän tekee tekoja joista moraalisen hälytyskellon pitäisi soida, mutta se hälytyskello on rikki. Hassujen asioiden häpeäminen on ihan okei, siihen asti kunnes todella sisäistää ettei häpeään ole syytä. Häpeän tunnettaan on hyvä jalostaa, mutta sen olemassaolo sinänsä on ihan myönteistä.

Häpeällä on paikkansa maailmassa, mutta uskon että sen on tarkoitus olla lyhytaikainen tunne ja hälytyskello joka on parhaimmillaan kertoessaan että nyt tuli tehtyä väärin tilanteessa jossa oikein toimiminenkin olisi ollut mahdollista. Akuutti häpeä motivoi tehokkaasti aloittamaan itsensä kehittämisen ja välttämään virheiden toistamista, mutta pitkittyessään häpeästä on vain haittaa. Se painaa matalaksi, kahlitsee, saa ihmisen käpertymään itseensä ja haittaa tulevaisuuteen katsomista. Jokainen kuitenkin häpeää jotakin, mukaan lukien ne joita ihailemme ja kadehdimme. Useimmat hävettävistä asioista ovat sellaisia joita muut tuskin huomaavat, tuomitsemisesta puhumattakaan. Lähes kaikki häpeän aiheet, hassuista henkilökohtaisuuksista vakaviin moraalisiin heikkouksiin ovat tavallisia. Häpeä saa ihmisen kuvittelemaan, että hän on ainutlaatuisen hirveä, mutta se ei ole totta. Häpeä on vanha pullistelija, järjen tehtävänä on palauttaa se oikealle paikalleen, oikeaan kokoonsa.

Puuttuuko listalta vielä jotain?

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments