Naisparat

Keskustelu lestadiolaisten ehkäisykiellosta on taas pulpahtanut pinnalle monen kuukauden hiljaiselon jälkeen. Tälläkin kierroksella ihmeteltävää riittää, ei niinkään lestadiolaisten rakkauselämässä, vaan siitä miten ulkopuoliset keskustelevat ja millaisia nimityksiä he käyttävät toisista aikuisista ihmisistä jotka tekevät itse valintoja.  

Miksi nimenomaan naisista keskustellaan yhä niin holhoavaan sävyyn? Miten ikänsä Suomessa asuneet ja yhteiskuntamme pelisäännöt tietävät naiset muuttuvat tahdottomiksi raukoiksi kääntyessään islamiin tai muuhun uskonlahkoon, mennessään naimisiin yhteisössä joka vastustaa ehkäisyä tai ylipäätään tehdessään uranaisen muotista poikkeavia valintoja? Mihin sellaisia valintoja tehneiden naisten vapaa tahto ja sen mukana tuleva vastuu oikein katoavat? Miten aikuinen nainen voi muuttua säälittelyn, holhouksen ja halveksunnan kohteeksi? Minun korviini on alkanut kuulostaa siltä, että tällaiset asenteet ovat mahdollisia vain jos ajattelemme, että nykyinen tasa-arvo ei sittenkään kuulu aikuisille naisille itsestäänselvästi, vaan ajatellaan että naisen pitää ansaita tasa-arvo näyttämällä olevansa sen arvoinen oikealla käytöksellä. Tasa-arvo on siis tältä osin illuusio, sillä siitä maksetaan kaventuneella liikkumatilalla. Jos käyttää vapauttaan vääränlaisten valintojen tekemiseen, jos ei käyttäydy kuten vapaan ihmisen tulee käyttäytyä, pääsee pikakyytiä takaisin pikkutytön asemaan. Nainen voi näyttää aivan aikuiselta, mutta kulttuurisesti on aivan hyväksyttävää alkaa kohtelemaan häntä kuin typeränpuoleista pikkutyttöä siinä tapauksessa että hän käyttää vapauttaan sopimattomasti. Hänet on pelastettava itseltään.

Jos tasa-arvo olisi totta, tällainen ei tulisi kenenkään mieleenkään, puhumattakaan siitä että se olisi vallitseva diskurssi. Yhteiskunnassa joka huolehtii jäsenistään heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittavasti, olisi tietysti tarjolla apua niille jotka huomaavat tehneensä elämässään vääriä valintoja ja haluaisivat vaihtaa suuntaa. Tarjolla olisi tietoa niin että ihmiset voivat tehdä valintansa tietoisina siitä ettei heidän suunnittelemansa elämänura ole ainoa mahdollinen. Se mikä puuttuisi, olisi määrättyjä valintoja tehneiden naisten järjestelmällinen vähättely, heidän vapaan tahtonsa kyseenalaistaminen ja holhoaminen.

Yksi toinenkin asia minua tässä yhteydessä ihmetyttää. Jos kuitenkin oletamme, että vaikkapa konservatiivisia uskonsuuntia edustavat naiset ovat aivottomia raukkoja, miksi heihin suhtaudutaan niin vihamielisesti? Miksi kiukkua ei kohdisteta ensi sijassa alistajiin, vaan uhreiksi leimatut naiset pistetään puun ja kuoren väliin kun yhteisön sisällä alistetaan ja yhteisön ulkopuolella vihataan? Eikö tällainen tilanne tee alistavista olosuhteista lähtemisenkin vaikeaksi, kun tietää että sen ulkopuolella on luvassa vain häpeää ja halveksuntaa? Miksi alistettuja syyllistetään uhrin asemastaan? Miksi tiedämme mitä kaikki aikuiset naiset haluavat niin ettei edes kysymään tarvitse vaivautua? Miksi väärinajatteleville naisille on oikein ja kohtuullista joutua holhotuksi ja menettää asemansa itsenäisenä moraalisena agenttina? Miksi naiset pitäisi pelastaa vastuulta joka valinnoista normaalisti seuraa siinä missä miehet pysyvät vastuullisina toimijoina vaikka miten törttöilisivät?

Holhoavissa asenteissa on sekin huono puoli, että niiden vallitessa avuttomaksi heittäytyminen ja vastuunpakoilu on helppoa. "Minähän olen nainen! Ei minua voi velvoittaa lähtemään uskonyhteisöstä jonka koen ahdistavaksi ja murhaavan uuvuttavaksi. Ei minua voi velvoittaa toimimaan asemani parantamiseksi mitenkään tai edes sanomaan ääneen etten halua totella. Minun ei tarvitse edes ottaa normaalia vastuuta valinnoistani, voin vain valita aivottomasti ja sitten surkutella kohtaloani. Valittaminen on kauhean epämukavaa ja siitä voi saada vaikean ihmisen maineen. Eikö joku voisi vain tulla ja pelastaa, sillä välin kun olen kiltti tyttö?" Toistan vielä: apua voi ja pitääkin tarjota, mutta se ajatus että naiset pitää pelastaa itseltään luo vastapuolekseen oikeutettuja odotuksia siitä ettei naisten tarvitsekaan käyttää harkintaa eikä ottaa itsestään ja valinnoistaan vastuuta. Että naisen "kyllä" voi kuitenkin todellisuudessa olla "ei", yhteisön pitää vain ymmärtää se ja holhota sen mukaan. Näin holhous synnyttää juuri sen epätasa-arvoisen tilan jota vastaan se väitti taistelevansa. Todellisuudessa meidän on hyväksyttävä että tasa-arvo toteutuu silloin kun naisetkin tekevät virheitä ja kärsivät niistä (mikä ei tietenkään tarkoita etteikö apua pitäisi tarjota). Vapaat ihmiset joutuvat toisinaan tekemään ja sanomaan ikäviä asioita, sanomaan ääneen mitä haluavat ja vielä tarkoittamaan sitä.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että tällaista järjenjuoksua selittää vain naisvihamielisyys. Tasa-arvon ideastakin saa taottua lyömäaseen jolla naisia voi pakottaa yhteen muottiin. Aidon tasa-arvon edistäminen on kuitenkin yksinkertaista: kunnioitetaan myös omituisia ja käsittämättömiä elämänvalintoja tehneitä siskoja ja oletetaan sitkeästi että heillä on omasta elämästään enemmän asiantuntemusta kuin ventovierailla. Annetaan heille sama yksityisyys johon olemme itse tottuneet ja sen mukana vapaus olla selittelemättä valintojaan kaikille jotka kehtaavat niistä udella. Hillitään halumme holhota heitä. Luotetaan siihen että suomalaisessa yhteiskunnassa vuosikymmeniä eläneet ihmiset kyllä tietävät että halutessaan voi valita myös sekulaarin elämäntavan. Vaalitaan tervettä ylpeyttä ja tyytyväisyyttä sen verran ettemme näe erilaisia valintoja oman elämäntapamme paheksuntana. 



ps. Erityisesti lestadiolaisiin liittyen minua hiukan ihmetyttää, miten moraalikeskusteluihin yleensä niin innokkaasti osallistuva kirkko on ollut hipihiljaa. Eikö arkkipiispa, eli lestadiolaistenkin kirkon johtajaksi tunnustama taho, voisi jyrähtää että ehkäisykiellon ympärillä pyörivät vallankäyttö- ja kyttäyskuviot ovat helvetintulella rangaistavia vääryyksiä tai jotain?

posted under , |

2 kommenttia:

milkousha~ kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa.

Saara R kirjoitti...

Kiitos! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments