Keittiössä tapahtuu taas

Havahduin huomaamaan, että slaavilaisia vaikutteita löytyy meillä nyt muualtakin kuin musiikkiosastolta. Borssikeitto, kaalipiirakka, tattipaistokset, seljanka ja monet muut itäisen keittiön herkut ovat hipsineet syksyn tullen keittiööni melkein huomaamattani samalla kun kasvimaan tuotanto ja kauppojen valikoimat ovat alkaneet kesän jälkeen muuttua juurespainotteisemmiksi. Olen innoissani siitä miten hyvää ruokaa perusjuureksista, kaaleista ja sipuleista voikaan saada aikaan. Nyt minulla on meneillään taas sellainen kausi jona ruuanlaitto ei ole vain arkinen tehtävä, vaan innostaa todella. Sellaisia kausia on aina välillä, ja aina niistä jää jokin resepti pidempiaikaiseksikin iloksi. Hitaasti meille rakentuu ikioma ruokakulttuuri. Niin meidän keittiö, ja teidänkin, antaa oman osuutensa siihen virtaan joka tullaan tuntemaan suomalaisena ruokakulttuurina.


Kotiportin ulkopuolella valmisruoka on taas yrittänyt kohottaa imagoaan. Minä kysyn vain: onko valmisruuan suosiminen itsellistä? Onko se aidosti yksinkertaista? Ilmentääkö valmisruualla eläminen perustarveorientoituneisuutta vai onko se tapa laiminlyödä perustarpeita jotta aikaa riittäisi toisarvoisiin asioihin? Ilmentääkö se hyvää huolenpitoa itsestä ja läheisimmistä? Enpä usko, että vastaukset näihin kysymyksiin ovat muuttuneet miksikään. Sekin hyvä puoli itse tehdyssä ruuassa on, että sen terveellisyyttä ei tarvitse selvitellä eikä siitä synny suurempaa debattia. Ei tarvitse olla ammatti-ihminen tietääkseen, millaisia aineksia on omin käsin pataan pistänyt. Yksikään ainesosa ei ole hämäräperäinen, yksikään lisäaine ei yllätä. Pääseekö valmisruoka milloinkaan lähellekään kotitekoista rehellisyyttä? 

Valmisruokarekeä vetävät ilmestyskirjan hevoset Nopea ja Kätevä ilmeisen hyvällä menestyksellä, vaikka samaan aikaan ruuanvalmistus kotona vain helpottuu. Keittiöremontin jälkimainingeissa meillekin kannettiin Amerikassa jo pidempään suurta suosiota nauttinut haudutuspata crock pot. Sen voi täyttää aamulla, käydä töissä ja saapua sitten valmiin illallisen ääreen. Kuumemmalla asetuksella ruoka kypsyy noin neljässä tunnissa. Meille pata tuli lähinnä lievittämään sähkölieden pois nakkaamisesta aiheutunutta jännitystä, mutta koekäytön perusteella se vaikuttaa oikein hyvältä keksinnöltä kiireisiksi päiviksi. Huhun mukaan haudutuspadassa syntyy myös erinomaista nyhtöpossua... Toivonkin, että reseptienselailu- ja testailuintoani riittää vielä siihen asti että olen saanut kasaan pienen, herkullisen repertuaarin hyviä haudutuspatareseptejä kiirepäivien varalle.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments