Yksinkertaisuudesta voimavarana

Järjestin turhautuneena eteisen vallannutta kenkämerta. Laskujeni mukaan olen käyttänyt pelkästään Projekti 333:n aikana yhdeksää kenkäparia. Se on toki ollut hyödyllistä. Olen joutunut pitämään koko hellekautena vain kaksi lepopäivää pahasti rakoille menneiden jalkojen takia. Mutta kuitenkin! Joskus olen totisesti tullut toimeen vähemmällä. Onko tällainen tarvitsevuus edes yksinkertaista? Voivatko viime vuosina kehittämäni aidot tarpeet, fyysiset ja henkiset, lopulta työntää minut pois downshiftaamisen polulta?

Itsestä huolehtiminen on välttämätöntä hyvän ja eettisesti vastuullisen elämän kannalta. Laiminlyönnit kostautuvat kyllä. Sitä mikä on kohtuullista ja mikä liiallisuutta, eivät määrittele ulkopuoliset moraalituomarit vaan aidot tarpeet. Ne ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi minun on nykyään pidettävä itsestäni paljon tarkempaa huolta kuin vielä tämän blogin alkuaikana. Voin hyvin, mutta nyt hyvinvoinnin eteen on tehtävä työtä päivittäin ja siihen on panostettava aiempaa enemmän.

Toisaalta, vapaaehtoinen yksinkertaisuus on suuri voimavara. "Vapaaehtoinen" viittaa tässä yksinkertaistamiseen joka on valittu hyvistä motiiveista. Niihin eivät kuulu vastentahtoinen pakko, näyttämisen halu tai tunne siitä ettei ole oikea downshiftaaja jos ei toimi tietyllä tavalla. Kun maltoin nostaa nokkani kenkäkasasta, huomasin että en edes huomaa monia yksinkertaisia valintojani koska ne ovat niin itsestäänselvästi voimavaroja, eivät puutetta ja kärsimystä. Minusta on mukavaa puuhastella polttopuiden kanssa, kasvimaalta saa hyvää ruokaa, kohtuulliset mediatavat (nykykielellä jatkuva mediapaasto) vapauttavat aikaa ja energiaa ja parantavat henkistä hyvinvointiani. Sellaista.

Toinen hyvä yksinkertaistamisen kohde ovat olleet yhdentekevät tavat. Siivoaminen ja pyykinpesu ekologisilla tuotteilla on pohjimmiltaan tavallista siivoamista. Muovinkulutuksen tarkkailu ei ole paljon kukkaroa rasittanut, sillä ei-muoviset tuotteet ovat usein osoittautuneet muovia kestävämmiksi.

Entä jos yksinkertaistamisen ei edes pitäisi tuntua rasittavalta, luopumiselta tai ylevältä pärjäämiseltä kurjuusrajalla? Entä jos on riittävää ja edistyksellistä puuhastella vain voimavaroja ja hyvinvointia lisäävien, tai korkeintaan yhdentekevien tapojen muuttamisen kanssa? On helppo tulla vähällä toimeen, jos ei alun perinkään tarvitse mitään. Koska tarvitsevuus on yksilöllistä, mekaaninen kulutuksen määrään tuijottaminen ei kuitenkaan ole paras onnistumisen mittari. Harmillista sinänsä, ihminen ei voi läheskään aina valita, mitä aidosti tarvitsee ja mitä ei. Länsimaisessa keskivertoelämäntavassa on optimistisesti ajateltuna kuitenkin se hyvä puoli, että korjattavaa on joka tapauksessa niin paljon että hyvinvointia lisäävien ja yhdentekevien asioidenkin kanssa ahkeroiminen riittää suuren myönteisen muutoksen tekemiseen.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments